Messuilua ja puutarha unelmia vol 1.

Olen tässä kevään korvalla katsellut ja miettinytt tuota meidän pihaa milloin itkun sekaisin ajatuksin ja milloin riemun sykkyrän puristellessa rinnassa. 

Tyhjä paperi johon voi maalata millä ja miten vain antaa liikaakin mahdollisuuksia ja tapani mukaan tais lähtee lapasesta.

Selän pettäessä oli pakko luovuttaa pihatien ja parkkipaikan rakentamisen suhteen ainankin hetkeksi ja miettiä hiukan pienempiä projekteja.

Mikäs siihen antoi parhaimman mahdollisuuden kuin Tampereella järjestettävät Supermessut.

Sain jälleen kerran mahdollisuuden tutustua Supermessujen tarjontaan Blogistin ominaisuudessa ja mikäs siellä oli tallustellessa ja huokaillessa.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tämän vuotiseen tarjontaan ja mielihyvin kerron nyt myös teille jutuista joihin jäin koukkuun enemmän tai vähemmän.

Tänä vuonna tarjonnassa oli puutarha-,kotimaan matkailu-, keräily- ja April Fest-messut.

Näistä minua kiinnosti eniten puutarha ja kotimaan matkailu puolet ja keräily osio tuli kahlattua aika nopeasti läpi huokaillen kylläkin ja April Fest vieläkin nopeammin. 

Sen verran tuli katsastettua nämä osiot että voin sanoa tuoksujen olleen aikas mahtavia olut ja viini puolella ja keräilijöiden aarteet olivat huokailtavan hinnakkaita mutta ihania tietenkin.

En löytänyt sieltä sitä mitä hain joten tuhlasin roponi sitten puutarha puolelle kuten arvata saattaa.

Meillä on suunnitteilla grilli/oleskelu katos systeemi tuohon taka-pihalle ja siihen ideoita sainkin aikas hyvinkin.

( Nimiä klikkaamalla pääset tutustumaan eri näytteille asettajien kotisivuihin.)

Pihapirkoilla  

olikin tosi hauska ja ihana idea josta varmasti ammennan pikku juttuja ainankin omaan ideaani.

Puutarha kalusteita oli tietenkin jos minkäkin laista ja huomasin että polyrottinki pitää edelleen pintansa ulkokalusteissa, se vaan että se ei ole se minun juttuni mutta kivahan niitäkin oli katsella.

Yksi kuitenkin olikin ylitse muiden.

Masku kalustetalon

hauska tuoli  joita saa myös mustana. Hmm sopisi minunkin terassilleni aikas upeasti.

Katoksen seinämä ideoita pongailinkin sieltä ja täältä.

DekoSisters,ien

osastolle jäin enemmän kuin jumiin koska mietinnässä on ollut toukokuun puolelle ajoittuvien rippijuhlien kattaus. 

Tässä se oli toteutettu ylioppilas juhlien teemaan ja tytölle mutta kaunishan tuo on vaikkei juuri minua palvelekkaan koska itselleni kyseessä on pojan juhlat.

Ihastuin väreihin ja niiden luomaan hempeän keväiseen tunnelmaan.

Kaunis ja raikas kuvaa mielestäni parhaiten tätä kokonaisuutta.

Seuraavaksi suunnistin tuunaa parveke osiolle ja toinen toistaan hauskempia ideoitahan sieltäkin pilkisteli.

 Täälläkin löytyi se omaa silmää eniten miellyttävä kokonaisuus aika helposti

Viheruni nimisen firman edustajan kanssa jutustellessani kuvailin ideoita omalle muistikortilleni.

Minua miellyttävää rustiikkia ja kierrätys meininkiä. Oli ihan pakko vähän huokailla.

Hauskoja kierrätys ideoita oli myös 

Marttojen osastolla.

Hmmmmm.....luulempa että ukkopaha tykkäisi jos jonkun käsilaukuistani vaikka kukkapurkiksi luovuttaisinkin mutta josko ne ukkopahan Diesel-farkut istuttaisinkin täyteen rehuja mitäs siihen tulisi sanottua, Tuskin paino kelvollista tekstiä.

Lisää kierrätys teemaa edusti 

vrj pihakauppa

jossa vietinkin tovin jos toisenkin törmätessäni vuosien takaiseen tuttuun joka heillä työskentelee.

 Hauska yhteensattuma

Iloista ja pirteää meininkiä ja nuo värit huoh voin vain huokailla.

Seuraavaksi huomioni kiinnittyi säkkeihin.

Eikä mihin tahansa säkkeihin vaan  

Vilikkala

 kotisäkkeihin.

Nämä säkit on valmistettu huovasta joka on taas 100 % kierrätettyä polyesteri muovia (PET) jota saadaan esim juomapulloista.

Ihan huikea idea ja mikä parasta ne ovat myös sekä kauniita että moni käyttöisiä.

Nämä melekin päihittävät omat auton renkaista jalostetut kantokoppani ja näihin on varmaankin pakko tutustua myöhemmin paremmin koska kuten jo mainitsin ovat niin monikäyttöisiä ja hyvän näköisiäkin. 

Heidän ideologiansa myös miellytti minua kovasti ja tästä kuulemme varmasti vielä lisää.

Huokailu vain yltyi kun löysin sen The jutun mitä hainkin.

Melkein täydellinen grilli/oleskelukatos

Täydellisen siitä tekisi vain se että se joskus löytyisi takapihaltani.

Hämeen viherrakennus

oli toteuttanut osastolleen huikean katos kokonaisuuden ja tästä tulikin sitten napattua kuvia ihan joka kulmasta.

* * * * * * * * * * * * * * *

Ei kuitenkaan makiaa mahan täydeltä.

Ulkona alkoi juurikin aurinko paistamaan joten nyt on pakko piipahtaa sinne istuttamaan loputkin liljan sipulit jotka kotiutin.

Jatketaan kierrosta myöhemmin niin paljon teillä vielä on nähtävää uskokaa pois.

muistikortille kertyi yli kolmesataa kuvaa joten tähän mennessä olette nähneet vain pinta raapaisun.

Siihen asti ......

Halikaa toisianne.

-Mirzi-

Ps. Postaus on Tampereen messut Oy,n kanssa yhteistyö projektina toteutettu.

Huh huhtikuuta

Ensimmäinen viikko huhtikuuta pian paiskittuna voin sanoa että odottavan aika on piiiiiiiitkä.

Olen laittanut merkille aikas inhottavan asian itsestäni että 

kärsivällisyyteni mikäli sitä koskaan on juurikaan ollutkaan on loppunut ihan tyystin. 

Kaiken pitäisi tapahtua kun vaan ehdin edes ajatella.

Enään ei riitä edes se että jos tänään ajattelen, valmista olisi pitänyt olla jo eilen.

Eielnkin haravoin ja kirosin ulkona että kun ei edes nurmikko kasva, ei kukan kukkaa ei edes alkuja paitsi tulppaani penkissä, ei siis yhtään mitään muuta kun koivun lehtiä koivun lehtiä ja vielä pari tonnia koivun lehtiä......

ja kotilon raatoja.

Niitä uumoilinkin olevan koska naapurissa 5 talon päässä Jukolan emännän  pihassa on paljon niin meillä varmaan on sitten hoiitamattomassa pihassa tuhottomasti ja hiukan vielä päällekkin.

Noh se siitä ferramolia on tilattu, vielä kun kykenisi koskemaan yökköilemättä ja näkemättä painajaisia niihin niin hyväolisi.

Ehkäpä petraan tässäkin asiassa kesän mittaan.

Saikkua on hiukkasen pukannut selkä kun tuppaa olemaan aikas hiton kipiä ja lääkkeillä ja viime viikon levolla se alkaa olemaan niin noh selkä....

Äitini on jo pitkään etsinyt tuoleja sellaisia miksikäs niitä nyt sanois....

Noh tuoleja ja oikein mistään en ole sopuhintaisia löytänyt kunnes veljeni oli ajantappamis shoppailullaan löytänyt Kontti-kirpparilta kaksi suht hyvässä kunnossa olevaa yksilöä ja hän ne minulle sitten tuunattavaksi kiikutti.

Mitäpä mulla muuta kun aikaa nyt on niin miepä ne helemellä sutasin mustaksi ja nyt ne odottelee kuivumista ja uusia kankaita.

loppu viikosta saan varmaan nihin kankaatkin vaihdettua kunhan keksin millaiset niitit saan koivuvaneriin uppoamaan.

oih ja voih tämän kesän ensimmäinen töttörökin tuli piha hommien lomassa nautittua ja miten se olikin niin hyvää,aurinko, kesä ja jäätelö töttörö ihan huippis yhdistelmä.

nämä sain viikko sitten multiin ja kuistille päiviä paistattelemaan ja joo kyllä sieltä jo nousee pienet vihreät hiipat törröttää 6 hämähäkki liljaa ja kolme hostaa en koskaa nmuista hostan suomalaista nimeä koska aina on puhuttu hostasta noh...mikälie .... maukasta kotilon ruokaa ainankin jos ei muuta......

Tamperen Super messutkin starttaavat jo puolen toista viikon päästä ja hmm.... tiedän kuinka viuhuna käy kun lapasesta lähtee puutarha puolella.

Uuden leikko kukka ihanuuden löysin myös tai eihän tämä uusi ole muuta kun minulle ja tässäkin uutta on vain väri josta pompsahti oitis lempparini vaaleanpunaisen tilalle....

Iso neilikka ja mikä väri, syvän purppuran violetti...tätä ja valkoista liljaa oli anoppini hautajais kukissa viime viikonloppuna ja se oli niin kaunis yhdistelmä että melkeimpä henkeä haukoin.

Pakkohan niitä oli sitten kotiinkin  hommata.

Instasta  täältä voi käydä kurkkimassa kuvia hiukeasta muistokimpusta. 

Ja muustakin mitä sinne olen napsinut..

. Tervemenoa.
Sieltähän minun kuulumisen melkeimpä muutenkin paremmin löytää kun täältä.

Nyt kun on tuoleja enemmänkin tuunattu iski minulle silmää tuoli joka ei oikein löydä paikkaansa täältä uudesta kotoa vaan ajelehtii hiukan huoneesta toiseen asettumatta oikein mihinkään pitemmäks aikaa.

Tämän päivän olen sitä pihdit,suti ja maalipurkki käden ulottuvilla tuijotellut josko sittenkin....

josko sittenkin.....

Uusi kangas ja väriä pintaan....

Tämän on siskoni oppilas työnään harjoitellut ja kunnostanut aikanaan ja minun silmääni virheet ottavat hiukan liikaa mutta järki huutaa vastaan.... 

tuolihan on siis tässä ulkoasussaan vasta muutaman kerran edes istuttu ja nyt minäkö sen sitten vedän uudelleen palasiksi taas...

Ehkä,ehkä en... ans kattoo ny kun hetken vielä tuumailen....

Jos ja kun joku muistaa tälle aparaatille nimen niin saa ilmaista sen ääneen, sehän on  se millä nostettiin maitoa jostain ilmeisesti isosta tonkasta mutta kuten sanottua senkin nimi on nyt hukassa mutta aparaatti keikkuu iloisesti keittiön ikkunassa kukkaruukkuna. 

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, toivottavasti iloa ja riemua auringon myötä.

Halikaa toisianne. 

-Mirzi-

PS; kuun lilja.....

Ällöttävää

Tuntuu ettei nyt just mitään muuta tapahdu kun ällöttäviä ja puistattavia asioita. 

Tähän uuten tai siis meille uuteen kotiin kun muutimme tajusin että inhoamiani elukoita sittenkin ON olemassa.

Olin vain unohtanut niiden olemassaolon asuessani talossa jossa edes ne eivät voineet hengittää. 

Olen siis ihan pikkunassikasta asti inhonnut kaiken maailman ötököitä jopa siinä määrin etten suostunut joskus menemään ulos ennenkö urhea isoveljeni meni edellä ja ilmapallo pumpulla myrkytti kaikki muurahaista isommat öttiäiset ulkoa.

Äitini jaksaa muistuttaa kuinka pikkutyttönä juoksin mökillä sisälle ja samalla vauhdilla kipitin parvisänkyyni peittoni alle ja huusin; emmee enää ikuna ulos, siälä on koppakerttuja ja heinäkirsikoita.

Noh niin se niistä suloisista lapsuus muistoista enään en pelkää mitään muita kuin hämähäkkejä mutta niiden pelko onkin sitten ihan jotain järkyttävää.

Me teimmekin hiukan muuttomme jälkeen sopimuksen hämähäkkien kanssa 

että asuinkerroksiin ei tulla, 

Pikkurapun ikkunaverhoissa saa hillua ja pannuhuoneessa ja ehkä sillain salaa peräkellarissa jota pitäisi kai kutsua kylmäkellariksi tai noh ei vaan kutsua koska sitähän se on kaksi pikkuhuonetta joiden lämpötila on jotain kylmän ja hiton kylmän väliltä.

Mutta muualle kellariin tai ylös  ei ole asiaa tai heiluu imuri aika hurjasti.

Tähän asti se on toiminut ihan fine. Ikkunassa hilluessaan he siirtynevät pitsiverhon toiselle puolelle kun kuulevat että ovea aukaistaan ja pannuhuone ei ole minun valtakuntaani ollut enään sen jälkeen kun sieltä sähkösahaa hakiessani törmäsin ainankin peukalonpään kokoiseen hämikseen ja heti ovella.

Siihen jäi sähkösahan haku ja painava teräsovi kolahti lopullisesti minun osaltani kiinni.

Kiitos ja hei.....

Nyt he pikkuprkleet ovat sitten alkaneet hillua puhtaissa pyykeissä.

Kun otan pyykkiä kuivumasta viikkaan ne jokaisen omaan pinoon ja jokainen sitten hakee ne sieltä ja vie kaappeihinsa mutta hei arvatkaas nyt jo kolme  siis KOLME uhkarohkeaa elämäänsä kyllästynyttä hämistä on hiipinyt paita pinooni ja salamatkustanut yläkertaan ja sänkyni päälle johon pätkäytän pinon ennenkö laitan paikoilleen.

Siinä ne prkleet on juossu mun sängyssäni karkuun ilmeisen kovalta ja kimeältä kuulostavaa jättiläistä joka haukkoo henkeään järkytyksestä.

Uljas rinssi avuton on urheasti metsästänyt pedot ja palauttanut ne minulle näytön jälkeen takaisin alakertaan mutta se karmiva tunne että joku sen kaltainen hirviö on edes ajatellut kipitellä sängyssäni johtaa väistämättä koko sängyn imuroimiseen ja vähintään lakanoiden vaihtoon vaikka ne olisi aamulla vaihdettu, EI KÄY uusiks meni.

Se miksi minun on nähtävä että ne on saatu kiinni juontaa juurensa siitä että joskus minua on huijattu sanomalla että joojoo makkari on nyt turvallinen ja peto poistettu ja kun sinne menen siellä se nököttää ja vaanii edelleen.

Juu ei käy saalis on näytettävä ja tehtävä sille jotain ennenkö suostun palaamaan siihen tilaan missä se milloinkin on lymyillyt. 

Jos olen yksin kotona suljen oven ja kun joku ritarillinen tulee kotiin alkaa metsästys.

Näin tää menee täällä.....

Vaikkakin onhan se nyt vähintäänkin omitusta mutta ei kai tässäkään asiassa ole järjen kanssa mitään tekemistä jos ei kaikissa minun hommissani muutenkaan.

Kuinkas teillä mitäs te pelkäätte tai kammoatte ja miten toimitte niiden asioiden kanssa ?????

Olisi hauska kuulla olenko ainoa jolla on typeriä pelkoja.

Halikaa toisianne.

-Mirzi-

Odotan odotan odotan........

Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa,

odotan jo kesääkin jopa niin paljon että kiirehdin kaiken edelle koko ajan.

Istutan ja koulin ja vaalin ja kastelen huokaillen joko nyt joko nyt....

Ja kun jotain tapahtuu hypin ilosta.

Ihan huippua huomata että kaiken tämän keskellä onnistun luomaan jotain uutta.

Olen niin monta kertaa aloittanut alusta että kaiken pitäisi sujua jo rutiinilla ihan puutarhan perustamisesta oman elämäni peruskivien valamiseen.

Jokainen kerta on kuitenkin erilainen, aina on uusia muuttujia matkassa joita en ole voinut ennakoida.

Niin se kai menee että kun luulen että nyt kaikki on ok ja alkaa rullaamaan taas omalla painollaan tapahtuu jotain joka keikauttaa kaiken päälaelleen tai ainakin kyljelleen ja taas tarvitaan vinssiä suoristamaan kaikki asiat oikeaan asentoon.

Mitäkö olen blogi taukoni aikana tehnyt ????

Istuttanut ja haalinut uusia sipuleita milloin mistäkin ja milloin mitäkin.

Parasta terapiaa minulle kaiken itkun ja surun keskellä, toinen on työ.

Kumpaakin olen tehnyt ihan hulluna, ympäri pyöreitä päiviä ja unettomia öitä.

Niistä on minun aikani tehty.

Ajattelin ensin etten kirjoita surullisista asioista ollenkaan mutta nekin kuuluvat elämään ja minä ainankin alan olemaan siinä iässä että väistämättä edellisen sukupolven läheiset siirtyvät ajassa eteenpäin.

Se on väistämätöntä vaikkakin raastavaa.

Raastavinta näissä asioissa tuppaa olemaan muiden ihmisten tapa käsitellä asioita,

oman surunsa keskellä kun harvoin tulee ajateltua muita tai muiden tunteita. 

Oman surunsa keskellä jotkut ihmiset muuttuvat ja se ei aina ole niin kaunista.

Olen saanut nyt huomata että silloin saattaa tapa toimia tai käsitellä vaikeita asioita muuttua joksikin muuksi kuin normaalisti.

Onneksi se olen kuitenkin minä joka sitä lokaa on saanut niskaansa eikä ne joita suru eniten koskettaa. 

Minun tehtäväni on ollut seistä rinnalla ja ottaa kiinni kun huomaan ettei jalat kannakkaan, minun tehtäväni on ollut ojentaa nenäliina kun vanha on jo kastunut, minun tehtäväni on ottaa syliin, selittää ja silittää, pyyhkiä ne pienen ja isommankin ihmisen kyyneleet kun ne ryöpsähtävät kerta toisensa jälkeen.

Minun tehtäväni on ollut olla se muisti ja ajatukset jotka rullaavat kun toisten jumittavat. 

Olla se perässä hiihtäjä joka kirjaa kaiken ylös kun edellä menijät päättävät ja valitsevat,olla se joka muistaa kaiken ja muistuttaa. 

Olla se joka pitää asiat pyörimässä kun toiset eivät enään jaksa.

Kaiken tämän keskellä olen joutunut tuijottelemaan itseäni peilistä löytääkseni sen voiman ja itsetunnon millä vedän tämän kaiken läpi.

Meillä kaikilla on vain oma tapamme surra joillakin se on hiljaista muistelua, yksikseen itkeskelyä joillakin toisella se purskahtaa raivona ja vihana kaikkia ja kaikkea kohtaan.

Joskus kun se viimeinen matka alkaa yllättäen ja salamana taivaalta silloin alkaa väkisinkin miettimään kuinka epäreilua meidän täällä olemisemme on.

Minä joka kirkkoon kuuluvana "ateistina" ajattelen että  kaikella on tarkoituksensa ja  jo jossain muualla määrätty aikansa, suren vain sitä että niin paljon jäi sanomatta.

Vaikkakin uskon myös siihen että kaikki tuli jo sanottua ja se mitä ei kuullaan kyllä jossain toisessa ulottuvuudessa kunhan vain hiljakseen sen kerron.

Ehkäpä parin viikon päästä minulla on aikaa myös omalle surulleni kun tämä kaikki on ohi.

Sinä lähdit hiljaa, et kertonut minne. 
Tähdeksikö asetuit, 
vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, 
vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? 
Vaan kun hiljaa kuuntelen, 
sydämelläni kuuntelen
sinä sittenkin kerrot, meihin jäit.

- Halikaa toisianne -

-Mirzi-