keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ällöttävää

Tuntuu ettei nyt just mitään muuta tapahdu kun ällöttäviä ja puistattavia asioita. 

Tähän uuten tai siis meille uuteen kotiin kun muutimme tajusin että inhoamiani elukoita sittenkin ON olemassa.
Olin vain unohtanut niiden olemassaolon asuessani talossa jossa edes ne eivät voineet hengittää. 
Olen siis ihan pikkunassikasta asti inhonnut kaiken maailman ötököitä jopa siinä määrin etten suostunut joskus menemään ulos ennenkö urhea isoveljeni meni edellä ja ilmapallo pumpulla myrkytti kaikki muurahaista isommat öttiäiset ulkoa.
Äitini jaksaa muistuttaa kuinka pikkutyttönä juoksin mökillä sisälle ja samalla vauhdilla kipitin parvisänkyyni peittoni alle ja huusin; emmee enää ikuna ulos, siälä on koppakerttuja ja heinäkirsikoita.
Noh niin se niistä suloisista lapsuus muistoista enään en pelkää mitään muita kuin hämähäkkejä mutta niiden pelko onkin sitten ihan jotain järkyttävää.

Me teimmekin hiukan muuttomme jälkeen sopimuksen hämähäkkien kanssa 
että asuinkerroksiin ei tulla, 
Pikkurapun ikkunaverhoissa saa hillua ja pannuhuoneessa ja ehkä sillain salaa peräkellarissa jota pitäisi kai kutsua kylmäkellariksi tai noh ei vaan kutsua koska sitähän se on kaksi pikkuhuonetta joiden lämpötila on jotain kylmän ja hiton kylmän väliltä.
Mutta muualle kellariin tai ylös  ei ole asiaa tai heiluu imuri aika hurjasti.
Tähän asti se on toiminut ihan fine. Ikkunassa hilluessaan he siirtynevät pitsiverhon toiselle puolelle kun kuulevat että ovea aukaistaan ja pannuhuone ei ole minun valtakuntaani ollut enään sen jälkeen kun sieltä sähkösahaa hakiessani törmäsin ainankin peukalonpään kokoiseen hämikseen ja heti ovella.
Siihen jäi sähkösahan haku ja painava teräsovi kolahti lopullisesti minun osaltani kiinni.
Kiitos ja hei.....
Nyt he pikkuprkleet ovat sitten alkaneet hillua puhtaissa pyykeissä.
Kun otan pyykkiä kuivumasta viikkaan ne jokaisen omaan pinoon ja jokainen sitten hakee ne sieltä ja vie kaappeihinsa mutta hei arvatkaas nyt jo kolme  siis KOLME uhkarohkeaa elämäänsä kyllästynyttä hämistä on hiipinyt paita pinooni ja salamatkustanut yläkertaan ja sänkyni päälle johon pätkäytän pinon ennenkö laitan paikoilleen.
Siinä ne prkleet on juossu mun sängyssäni karkuun ilmeisen kovalta ja kimeältä kuulostavaa jättiläistä joka haukkoo henkeään järkytyksestä.
Uljas rinssi avuton on urheasti metsästänyt pedot ja palauttanut ne minulle näytön jälkeen takaisin alakertaan mutta se karmiva tunne että joku sen kaltainen hirviö on edes ajatellut kipitellä sängyssäni johtaa väistämättä koko sängyn imuroimiseen ja vähintään lakanoiden vaihtoon vaikka ne olisi aamulla vaihdettu, EI KÄY uusiks meni.

Se miksi minun on nähtävä että ne on saatu kiinni juontaa juurensa siitä että joskus minua on huijattu sanomalla että joojoo makkari on nyt turvallinen ja peto poistettu ja kun sinne menen siellä se nököttää ja vaanii edelleen.
Juu ei käy saalis on näytettävä ja tehtävä sille jotain ennenkö suostun palaamaan siihen tilaan missä se milloinkin on lymyillyt. 
Jos olen yksin kotona suljen oven ja kun joku ritarillinen tulee kotiin alkaa metsästys.
Näin tää menee täällä.....
Vaikkakin onhan se nyt vähintäänkin omitusta mutta ei kai tässäkään asiassa ole järjen kanssa mitään tekemistä jos ei kaikissa minun hommissani muutenkaan.

Kuinkas teillä mitäs te pelkäätte tai kammoatte ja miten toimitte niiden asioiden kanssa ?????
Olisi hauska kuulla olenko ainoa jolla on typeriä pelkoja.

Halikaa toisianne.

-Mirzi-


3 kommenttia:

  1. Huomenta! Mä ja käärmeet ei kuuluta samalle planeetalle!

    VastaaPoista
  2. Ihan turha vissiin hometalohelvetin läpi käyneelle sanoa, että o iloinen joka hämpystä, ne kun ei hometalossa viihdy, joten talo on terve. Hämpyt ne mullekin on ne "en yhtään tykkää"-ötökät, mutta ilman mitään kohtauksia.
    Siinäpä ne vissiin sitten?

    VastaaPoista
  3. Koppakerttu ja heinäkirsikka :D Terkut Eskurista

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3