perjantai 23. joulukuuta 2016

Puolitoistako ?

yötä siihen jouluun on ?
Juuh niin kai sitten.
Ylihuomenna se on se aatto tai oikeammin ehkä jo huomenna kello kun käy jo aatonaattoa.
Istuskelen tässä ja odottelen saaristolaisleipiä uunista.
Millään en vaan ehtinyt niitä aiemmin paistamaan ja tekemään mutta minkäs sille voi.
Tänään aamulla olin lapasten kuusijuhlissa ja torkkien jaossa ja sieltä melkein samalla seisomalla lähettiin ukkopahan kanssa vielä viimeisille tonttuasioille.
Ideaparkin ostoshel***ssä oli todella vähän ihmisiä ja saimmekin kaikessa rauhassa kuusailla ja katsastella ja tuumailla viimehetken ostoksia. 
Silläpä siellä sitä aikaa sitten tuhraantuikin.
En tiedä olenko jotenkin kriittisempi ja huomaavaisempi tänä jouluna kun yleensä mutta aika huonosti myyjiltä saa joulu toivotuksia tai edes hymyjä.
Missään ei oikein soinut joululaulut ja aika hintsusti tosiaan saimme sellaista hyvää asiakaspalvelua.
Ei huonoakaan muttei mitään hyvääkään.
Yhdessä kaupassa sanoin oikein painokkaasti kassaneidille omat toivotukseni ja hän jäi hämmästyneenä katsomaan minua ihan kuin olisin kiroillut tai sanonut jotain rumaa.
Eikä vastannut edes toivotuksiini. 
Sen jälkeen toivotin kaikille muille myyjille painokkaasti joulua ja vastauksiakin sitten jo sain.

Iltasella sitten poikkesimme bikereiden joulukirkossa ja sitä ennen ystävien kanssa viime hetken minttukaakaoilla joulutorin glögiteltassa.
Ensi vuonna otettava uusiksi. 
Joulutorikin sulki siis ovensa tänään.


Kiitos ihanat konsertti ja kaakao seurasta.

Kotona on enemmän ja vähemmän tuoksunut joulu.
On paistettu pipareita,laatikoita,kaakkuja ja vaikka mitä ja tälläisenkin ihanuuden lapaset yks ilta värkkäsivät..




Ei nuo taida rakennusinsinööreiksi yletä mutta onneksi on hammastikkuja joilla tukea kaatuvia seiniä ja romahtavaa kattoa. Ajatushan se tärkein tässäkin kai oli.

Pikkuhiljaa siis aletaan kallistua sille puolelle että joulu onkin ihan jees tänäkin vuonna.


Äitiläänkin sen kävin värkkäämässä ja kun päästin lapaset irti ja koristelaatikoiden kimppuun sinnehän ne sukelsi KAIKKI kuusen oksille.
Noh ompahan revitelty koska kotona sitä ei edelleenkään eikä tänäkään jouluna saa tehdä.

On siis pikkuhiljaa aika valmistautua ja rauhoittua.
Ottaa mukillinen glögiä ja uppoutua sohvan mutkaan nauttimaan.

Nauttikaahan tekin.
Edes toisistanne tai itsestänne ihan kuinka parhaaksenne näette.


-Mirzi-

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joko joko joko se on ?????

No mikä ?
No se jota viikko sitten en edes halunnut kuulla.
Jos joku siitä puhui sanoin ettei sitä ole eikä tule.
Tajusin kuitenkin että en saa enkä voi olla niin itsekäs että kiellän lapsiltani ilon ja odotuksen vaikka oma mieli olisi kuinka maassa ja vaikka kuinka joku orpopiru onttokolossaan huutaisi ja kiroisi maailmani epäreiluutta. 
En vaan voi ajatella sitä että he muistaisivat tämän joulun paskinpana ikinä, ihan vaan siksi
 koska äidillä on paha mieli ja
 koska äiti vaan jaksa nyt olla iloinen oma itsensä.
Päätin ottaa härkää sarvista tai pukkia parrasta ihan kuinka vaan ja mietin miten saisin sen JOULU mielen palautumaan.
Mietin mistä minun jouluni on aina tehty.
- tuoksuista.
Kukkasista,pipareista,laatikoiden paistamisesta,takkatulen paukkeesta ja joulukakkujen aromeista.
- lauluista.
Radion laitan päälle ja etsin sen kliseisimmän joululaulu kanavan ja huomaan hoilottavani hymyssä suin kuinka joulupukki suukon sai.
- tunnelmasta.
Hiljaisuudesta ja kynttilän valosta,glögi muki kädessä sohvalla vilttiin kääriytyneenä kun kaikki muut jo nukkuvat.
Kissakin siihen tupsahtaa ja tuhahtaen kellahtaa polvieni mutkaan tuhisemaan.
-koristeista.
11 laatikkoa vajeni kesällä 7 ja niitä penkoessa löytyi monta nauruun asti huvittavaa koristetta. kaikki yhtä rakkaita kuin tekijänsäkkin.

En tiedä ensi vuodesta, en edes ensi kuukaudesta kukapa niistä tietäisi etukäteen eikä niitä kai kannata surrakkaan. On vain pakko elää hetkessä ja nauttia niistä pienistä asioista niin kauan kun niitä on.

Tänään.....
Puhallan sammuksiin kynttilät, viikkaan viltit sohvan käsinojalle,käväsempä vielä ulkona tarkistamassa sammutinko jo lyhdytkin.
 Komennan kissan sisälle kanssani ja huomaan hymyileväni yksinäni täällä jo pimentyneessä kodissani.
Päätän että minun jouluni on rakennettu tänä vuonna ystävistä, perheestä, kauniista sanoista ja ajatuksista,läheisyydestä ja lämmöstä. 
Tuoksuista,tunnelmista ja lasten ilosta.

Tahtoisin uskoa niin että kun painan silmäni kiinni ja yritän oikein kovasti kuunnella voin kuulla jostain pientä helinää. 
Tonttujalkojen pieniä narinoita pakkaslumen päällä.
Kuiskintaa ja hihitystä.
Ja jos oikein tarkkaan katsoisin näkisinkö pieniä nenän jälkiä ikkunassa, ulkopuolella.
Jos oikein kovasti tahtoisin voisinko muistaa asioista tärkeimmän.
Ei se ole se hössötys,
ei upein kattaus joulupöydässä.
Ei se ole sitä miltä kaikki näyttää, hyvältä.
Se on pienen vanhan ja väsyneen kissan kurnutus polvi mutkassa.
Koiran nenäpusu poskella.
Pienen käden sipaisu, pusu poskelle ja se kun kuulen sanat ; ihanaa äiti olla tässä sun kaikussa.
Se on se tunnelma se ilo ja se rakkaus kun saan vielä tämänkin joulun olla tässä kaikkien rakkaitteni kanssa. 
Onni on tänään,huomenna, ensi viikolla ja ihan joka päivä.
Tässä minun käteni ulottuvilla.





Sitä kaikkea se on.
Minun jouluni.

-Mirzi-

pst.....se tulee ihan kohta.....

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Talvi

Se tuli ja meni ja kait koittaa tulla takaisinkin.
Aika juoksee mutta minä en saa siitä kiinni ja enkä tiedä olisko niin välikskään. 
Pääasia kai että kuluu.
Miten sitä aina uppoutuukin unelmiinsa että kun tämä p***a aikakausi on taputeltu alkaa uusi ehompi ja onnellisempi elämä.
Ensi vuonna ensi kesänä ensi viikolla.....
Niin ?
Mitä sitten muka tapahtuu ? 
Alkaa hokkuspokkus uusi kivempi ,onnellisepi,laihempi jotenkin muuten parempi aika,kö?
Ehei ystävät rakkaat ei se niin ole kyllähän se onnellisuus lähtee korvien välistä,
 mutta mitäs jos sekin väli on täynnä sitä ihtiänsä?
Vaikka kuinka tässä olen yrittänyt karsia kaikkea epämiellyttävää ja taakoiksi kasautunutta shittiä ympäriltäni pois, se piru on oppinut lisääntymään salakavalasti.
Hetken onnellisuuden ja iloisuuden jälkeen osaan jo odottaa sitä turhankin tutuksi tullutta peruutus ääntä.
TUUT TUUT TUUT 
ja taas koko lastillinen on niskassa.
Noh ainankin realistiksi olen oppinut.
Enkä enään siedä valittavia ja ruikuttavia ihmisiä lähelläni.
Karsin piiriäni aika rankalla kädellä ja kaikki he joiden lähellä ahdistun tai tunnen olevani jotenkin huonompi,rumempi,lihavampi,onnettomampi blaablaa saavat jäädä.
En kaipaa enään yhtään arvostelijaa,en kyselijää, en ihmisiä joiden päämäärä on vain ja ainoastaan oman arvonsa pönkitys muiden kustannuksella.
Jos en kelpaa sellaisena kuin olen en kaipaa heitä lähelleni.
Kuinkas kävikään ? 
Hetken myönnän olleeni aika yksin  ja jo mietinkin että jaahans mentiinköös liian pitkälle mutta ei sieltä ne vanhat OIKEAT ystävät nostivat päätään ja huomasin että osaan nauraa vielä.
Osaan iloita ja nauttiakkin vielä.
Luulin jo että viime vuosi oli kaikista kauhein ja raastavin mutta ei tämä nyt jo loppupuolellaan oleva on ollut sitä myös josko eri tavalla.
Tämän vuoden alku on vienyt niin paljon rakkaita ihmisiä pois ja lyönyt vielä takaraivoonkin mennessään etten kuuna päivänä olisi uskonut että vielä jossain olisi minulle lisää shittiä jollain annettavana mutta kyllä sitä riittää ihan tämänkin vuoden loppuun asti.

Ateistinä olen jopa tähtitaivaalle tuijotellut ja kysynyt mitä niin pahaa olen matkallani tehnyt että tämän kaiken olen ansainnut ?
Vastausta en ole vielä saanut.
Ehkäpä sekin sieltä aikanaan.

Taidan olla jälleen kerran risteyksessä enkä oikein tiedä mihin suuntaan ja millä kokoonpanolla etenisin.
Mennäkkö tuonne vai tänne ?
Ottaakko riski ja ehkä kaatua vai jatkaakko tuttua möykkyistä tietä.
Näinä loputtoman pitkinä sairaslomalaisen päivinä kun on kerinnyt miettiä yhtä ja toista vaihtoehtoa niin mikään niistä ei tunnu hyvältä tai sitten ne kaikki ovat huippu ideoita riippuen kait nukuttujen tuntien määrästä.
Se on ainoa selvä että johonkin suuntaan tästä nyt kompassi passataan ja sinne mennään minne neula näyttää kontaten tai tanssien.
Jaa miksikö  kirjoitan tästä ?
Olen kait sen teille velkaa pitkähkön tauon ja diipadaapa postausten takia.
Inhoan postauksia joissa on liirumlaarumia ja diipadaapaa kun selkeästi rivien välistä lukee että kaikki on vain teatteria, siksi olen ollut pääsääntöisesti hiljaa.

Joulu tulee ja talvi siitä ei pääse mihinkään, minun jouluni on taas tänäkin vuonna hiukan erilainen kun yleensä, syyn siihen kerron asioiden varmistuttua.
Joulu se on joka tapauksessa ja se talvikin sais tulla edes lunta saisi sataa loppuisi tämä pimeys ja loskaisuus.
Siihen asti ei kai voi kun nauttia niistä olemassa olevista asioista.




Tuoksuista....


Hulluista ystäväpäivistä


Omien kätösten töistä ja 


Hyvästä ruuasta huippis ihmisten seurassa, niiden tärkeimpien.


Halikaa toisianne lujasti.

-Mirzi-

lauantai 17. syyskuuta 2016

Syksy.

Voi kauhia mihin tää aika juoksee ?
Se on syssy ny.
Eilen illalla ajellessani kotiinpäin mietin mihin ihmeeseen aika menee.  
Koko kesä oikeastaan koko vuosi on ollut kauheaa kiitoa. 
Selkeästi huomaan että nyt olisi aika rauhoittua, kääriytyä vilttiin,verhota jalat villasukkiin ja uppoutua kynttilän ja takan loisteessa johonkin hyvään leffaan tai kirjaan. 
Eipä onnistu.
Elämäni on vaan liian hektistä ja tuntuu ettei millään ehdi kun hetkeksi istahtamaan ja taas on mentävä. 
Olen kyllä niin mestari järkkäämään itseni joka paikkaan ja joihinkin jopa yht aikaa.
Ympärilläni tapahtuu niin paljon koko ajan ja joka paikassa täytyisi olla läsnä. 
Ruuhkavuosiako ? 
Niitä kai sitten.
Tämän syksyn tavoitteeksi otin itselleni yhden ainoan asian. Tahdon oppia sanomaan ei. 
Tahdon oppia elämään sellaista elämää sellaisten ihmisten ympäröimänä että ei ahdistaisi. Sellaisten ihmisten seurassa missä voin hengittää vapaammin ja jotka eivät vaadi minulta mitään muuta kuin läsnäoloa.
Mennyt vuosi on ollut niin täynnä surua, murhetta ja toisten ihmisten p****kökkönä olemista etten enään tahdo sellaista.
Minäpä olen minä ja teen juuri niinkuinka minua huvittaa. Velvollisuudet on velvollisuuksia mutta muuten aion olla kuin sen kuuluisan Ellun kana ja ihan vaan koska mä voin.
Siitäpä sainkin hienon aasin sillan.... 
Tänään kun kävin puutarhalla poikkesin armaan kotikuntani istuttamalla pellolla. 
Ja noukin ison sylillisen auringonkukkia ihan vaan siksi koska mä voin.
Tänään ostin herkkuja ihan vaan siksi koska mä voin.
Tänään tein herkkuruokaa ja leivoin korvapuusteja ihan vaan....
Huomenna vien perheeni ulos syömään ihan vaan.....
Ensi viikolla tapaan ystäviäni ihan vaan....
Ensi viikonloppuna nautin minilomasta Vaasassa ihan vaan....
Helppoa eikö totta ?
Pian kerron teille syksystäni kuvien kera ihan vaan koska sitä mä en nyt voi.... Teen tätä puhelimella ja jostain syystä puhelimeni ei voi ladata tähän kuvia.
Kaikki ei siis vaan voi...
pirtsakkaa löördag iltaa muruset.
 Halikaa toisianne.

-Mirzi-


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hei heinäkuu.....

Sitä se on.
Heinäkuu.
Mitäs heinäkuu meinaa ?
Ei se kai sen kummempaa kuin että kesää se on ja kärpäsiä.

Juhannus meni ihanassa seurassa mökkeillen ja nauttien.
Mitenkäs muuten.
Noh joskus on mennyt jotenkin muutenkin muttei yhtään hullummin kuitenkaan.



Naurettiin tytsyjen kanssa ettei parane taikoja tehdä ettei käy hassusti koska nykytilanne on ihan jees.
Mutta ainakin me nautittiin se kai on pääasia.

Ennen juhannus viikonloppua kaupassa naureskelin tuttuihin törmätessäni että ruokako loppuu justiinsa kun kaikilla oli kärryt pullollaan vaikka kaupatkin mainostivat olevansa kaikki pyhät auki.

Näillä pärjättiin koko piiiiitkä viikonloppu.

 Noh ei tullu käytyä muuta kun maakunta matkailemassa mökkikylän tai oikeammin naapurikylän Salessa jätski ostoksilla ja juu u oli se auki.
Oltais kyllä pärjätty ilman niitä jäätelöitäkin mutta kannatuksen ja ajelun vuoksi sinne päädyttiin.


Kotona odotti pakolliset lomatekemiset.
Kukkapenkit ja mattopyykki.
Mun lilja penkissä oli vaan tapahtunut jotakin omituista pitkän mökki viikonlopun aikana.


Ruskolilja ja Lukkililja avanneet nuppunsa.
Tuo Lukkililja oli aikas yllätys, en oikein uskonut sen kukkivan ollenkaan mutta kappas vaan sieltähän se pukkas kukkaa ja nuppujakin on vielä tulossa.


Muutenkin alkaa kukkapenkit ja muut istutukset availla salojaan. 
Ihanaa.


Taivaan porttikin sai yhtenä tylsyyttään uhkuvana iltana koukut ja niihin lyhdyt jotka sopinevat paikoilleen kun nenäpäähän.


Näiden kuvien aikajana menee niin että ylin on viikko juhannuksen jälkeen ja alempi vappuna.


Hienosti puseikko on kasvanut ja nyt siellä käy hirveä surina ja pörinä kun kaikenmaailman pörriäiset juhlivat.
Joskus näinkin tyhjässä ja "uudessa" pihassa tuntuu ettei mikään kasva mihinkään ja kaikki on niin pientä ja rupuista mutta näin kuvien välityksellä se avautuu ihan toisella lailla ja antaa toivoa että ehkä sitten joskus minullakin on taas kukkiva ja runsas pihapiiri.


Seuraavaksi lomatyöksi ajattelin vihdoin ottaa tämän se millaiseksi hän päätyy onkin sitten yllätys varmaankin jopa minulle.
Ajatuksia on ja fiiliksiä ihan toisenlaiseen tyyliin mutta ans kattoo kuinka akan käy.

Halikaa toisianne minä lähden suunnittelemaan ihanien tyttö-ystävien kanssa iltamia joista ei tule iloa ja naurua eikä kuplivaakaan puuttumaan se ei ole yllätys ei edes minulle eikä kai teillekkään. 

-Mirzi-

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hissunkissun.....

Keväällä kun se hidastamisen tunne iski ihan huolella en kuitenkaan ajatellut että ihan näin paljon hidastelisin asioissa. 
Aivan järkyttävä saamattomuus paistaa täällä blogin puolella,muualla ei niinkään. 
Kesäkuu kuluu pikkuhiljaa eikä valmista tunnu tulevan mistään.
Matot odottaa pesijäänsä ja to do lista rastittajaansa.
Välillä iskee ketutus tekemättömistä asioista mutta kun listaa joka on siis päässäni selailen huomaan ettei mitään oikeasti tärkeää ole jäänyt tekemättä.
Kaikki olennainen on tehty ja se mikä om jäänyt tekemättä ei kenenkään maailmaa kaada.
Jaa että mitä olen saanut sitten muka aikaiseksi ?
 No kuten sanottua en paljoakaan.
Ainankaan noin niinkun fyysistä tai näkyvää mutta sitäkin enemmän henkistä kapasiteettiä on kasvatettu iloisten ystävien ja fiilistelyn pohjalta.
Naurun määrän perusteella olen kuolematon niin monta lisävuotta olen heidän kanssaan saanut . Kiitos siitä ihanaiset.

Paljon on mahtunut päiviin kasvun ihmeitä  tuolla pihalla. 
Ne kun on niin helppo sieltä tyhjästä pihasta huomata niin niitähän tulee ihmeteltyä sitten ihan urakalla.




On juhlistettu ystäviä ja eläimiä



Nämä herrat täyttivät toinen 5 ja toinen kunnioitettavat 16 vuotta päivän välein.

ja ystävien juhlat hmmmmm ovat ystävien juhlia joista ei julkisesti kuvia jaella ;)
mutta hauskaa oli kiitos asianosaisille vielä kerran.


Kun ikkunan pesu lähtee lapasesta niin se lähtee mutta minkäs teet... joskus käy näinkin että  koko ikkuna seinä menee uusiks. 
 Sattuuhan sitä....ja entäs se siivous ????


Hyrskynmyrskyhän siinäkin kävi....



Aitakin on maalattu ja raaputettu ja kun hommaa aloittelin ajattelin että nooh paar meeetriä sitä on ei sen enempää mutta hups .....joo o aikas monta metriä sitä sittenkin oli. Mutta onhan se nyt hiano.


Vinttilöytöjä ja pelastuksia.....


ja mökki iltoja.... pöntikseen tulet, viiniä, pihasaunaa, pikku purtavaa ja maailman parasta seuraa.
Minä ja mun lapaset.


ja yöttömän yön täysikuu.


Juhannus tulossa ja huomenissa suuntaan mökille johon loppu viikosta kerääntynee populaa kuka mistäkin ja juhannnus juhlat voi alkaa.

Halikaa siis toisianne.

-Mirzi-

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Urpo,urpompi urpoin.....

Tämän pienen elämäni varrella olen huomannut sellaisen asian ettei kaikkia ole siunattu niin sanotulla tekniikka päällä. 
Tiiättekö kun on niinkun matikkapää,lukupää niin on varmaankin myös ihmisiä joilla ns tekniikkapää.
Noh minulla sitä ei ole, äikässä olin 9 oppilas koulussa ja joskus 10,kin napsahti kun oikein jaksoin yrittää useimmiten en,mutta palataksemme tähän tekniikka hommeliin.
Tämä ymmärrys tai oikeammin sen puute ilmenee esim, television käytössä, en vaan ymmärrä niitä helkutin nappuloita siinä kapulassa ja nyt vasta hiukan aikaa sitten opin mistä saa sen listan tv ohjelmista näkyviin ja tuo tv meillä on ollut jo ainankin 5 vuotta tai ehkä kolme noh kuitenkin.
Tietokone on minulle toinen mysteeri, osaan käyttää sovelluksia ja ohjelmistoja aika laajastikkin mutta kun koneeseen tulee joku "vika" tai se pitäisi päivittää sisäinen blondini nousee esiin.
Monenmonituista kertaa töissäkin jos siivoja on sammuttanut näytön niin siinäpähän istun ja melkein itken kun koneessa on joku hemmetin vika taas kun ei näyttö mene päälle kun koneen käynnistää tai toisinpäin jos näyttö onkin päällä ei tule kuvaa vaikka kuinka naputan näytön on off nappulaa.
Digipoksi on kauhistus ei mene minun jakeluuni tai joku muu vastaava härpäke huhhuh.

Puhelin hohhoijaa.....

Tultiin pikkurintsessan kanssa siihen tilanteeseen antiikkisine kännyköittemme kanssa että oli pakko rohkaistua ja mennä puhelinkauppaan.
Järkevä ihminen ajattelee että siellähän on myyjä joka on sitä varten että se kertoo millaisen ja miten ja blaalaa....
Myönnän olevani vaikeahko tapaus...aiemmin olin kärppänä ostoksilla kun uusi malli ilmestyi ja se oli pakko saada maksoimitämaksoi,olenhan siis mestari myös tuhoamaan puhelimia varsinkin mutta kuitenkin sitten kun löysin suurimman rakkauteni puhelimien saralla en enään haikaillut uusien perään 7 vuotta se rakkaus kesti ja edelleen ostaisin huutaen ja kiljuen sen suuren rakkauteni jos sen vaan jostain vielä ehjänä löytäisin.
Kaksi yksilöä tämän 7 vuoden aikana ehdin läpikotaisin tuhota ja kun se viimeisinkin plumpsahti vessan pönttöön ei auttanut edes itku.
Kaapista kaivoin poikani antiikkia antiikkia phelimen ja (juu niin ostin siinä välissä kyllä yhden jonka hylkäsin 3 päivän päästä laatikkoon enkä varmasti ota sitä sieltä enään ikinä pois) selvähän se ei sillä tehnyt mitään, ei riitä muistit, ei riitä tuo ei riitä se ja se sammuilee itsekseen ja kaiutin rätisee en kuule puoliakaan mitä kanssa puhujani minulle sanoi ynmynm...
enkä edes kehdannut sitä laukustani yleisellä paikalla pois ottaa .joten vaihtoehdoksi jäi mennä kauppaan.
Onnekseni rintsessankin puhelin sanoi sopimuksensa irti ja pääsin vähän niinkun siivellä tutustumaan malleihin.
Rintsessan puhelin asiat sujui vallan mallikkaasti malli vain vaihtui kaupassa toiseen kun mitä  kotona netistä oltiin katsottu mutta niin noh joskus käy niinkin...

Minun kohdallani se onkin sitten ihan eri juttu...
Olin jo netistä stalkannut mitä haluaisin ja reippaana tyttönä liikkeessä sitten sanoin mitä haluan ja mitä tekee myyjä ?
sanoo ettei sitä enään ole,eikä tule, eikä tilata. 
Olimmehan osuuskaupan yläkerrassa mutta silti.
Vanha malli ei saa enään tilattua eikä yhtäkään ole enään varastossa. jaahans armas poikani osti sellaisen tammikuussa uutuutena ja se kikkurapää sanoo mulle että se on jo ikäloppu.
Mitä teen ? minä sanon että jaahans selvä sitten en osta puhelinta kun en tiedä mitä haluan.
Kikkurapää alkoi esitellä muita vastaavia ja puhua hepreaa johon nostin käteni ja sanoin juu ei kinosta heippa ja soitellaan savumerkeillä. 
Kassan kautta kottiin ja heippa.
Kotona tutustuin jälleen kerran eri vaihtoehtoihin ja löysinkin itseäni miellyttävän ja eikun seuraavana aamuna kauppaan takaisin ja mitä jumalauta!!!!.

Sitäkään ei saa, valmistajalla toimitus vaikeuksia...

Taas olin kun pölkkyukko ja pihalla kun lumiukko mitäsmäänyt teen mietin...
Tämäkin avulias myyjä alkoi puhumaan mulle hepreaa ja esittelemään malleja jotka keittävät aamukahvin, siivoavat kodin, nukuttavat lapset ja korvaavat avioliiton, siltä minusta ainankin tuntui kun kuntelin mitä kaikkea niillä voi tehdä...
aikas tylysti keskeytin ja sanoin että juu älä kerro enempää EI KIINNOSTA mää haluan puhelimen ja nyt ja heti mielummin jo eilen.
 KIITOS.

No millaisen puhelimen pikku rouva haluaa ? kysyy herra 20 v märkäkorva ja voi kiesus että voi kilahtaa tuo pikku rouva niskan mutkaan ikävästi.
Sanoin tiukasti että anna sellainen mikä on kaikista lähinnä sitä mallia mitä tulin hakemaankin ja sillä siisti.
Niin noh tässä ois tälläinen missä on mikroprosessoripaskanjauhantapiiri sama ja joku käyttöjärjestelmähippejämetsässä parempi ja blaablaa...

Johon tuumasin että onko se puhelin ? 
voiko sillä soittaa ja voiko siihen vastata ? 
voiko sillä mennä nettiin ja käyttää instaa ?
Voiko siihen ladata watsapin ja voiko sillä kirjoittaa teksti viestin ?
Myyjä vastasi että on ja voi.
 Kiitos ja kassan kautta hei vaan.....

Nyt minä pikku rouva Urpoista urpon istun ja opettelen enkä varmasti jumalauta nuku ennenkö tuo hippejämetsässäkäyttöjärjestelmäydinpaskapommiprosessori on minlle läpikotaisin tuttu.
ja toivon että seuraavalla kerralla kun joudun puhelin kauppaan menemään saan sen delegoitua jollekkin jolla on  hermot ja ymmärrys kohdillaan.

Kiitos ja hyvää yötä.
Halikaa toisianne.
 -Mirzi-







sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Nöyryys-viitta

on pakko laittaa päälle ,vetää leuka rintaan ja pyytää anteeksi.
Kun aika ja mielenkiinto loppuu kesken niin se loppuu.
Kaikenlaista on nyt mahtunut elämään.
Iloa,surua,naurua ja itkua.
On ollut hautajaisia,uurnan laskua, syntymäpäiviä, täysiä ja vajaita.
Rippijuhlia ja remppa ongelmia.
Selkä särkyjä ja kaikenlaista kremppaa.
Blogia en ole edes ajatellut, anteeksi siitä niille jotka postausta ovat odotelleet.

Ensi viikolla petraan.
Super messuilta kun jäi yksi näytteille asettaja niskan mutkaan jomottamaan ,palaan siihen stten ensi viikolla kun saan palauteltua kaiken mieleeni.

Nyt on vaan takki niin tyhjä ettei mitään rajaa. 
Toisiks nuorimman rippijuhlat kun sain taputeltua lauantaina sanoin etten koko loppu vuonna tee yksiäkään juhlia, varsinkaan jos niihin täytyy jotenkin muuten valmistautua kun skumppa pullon sihautuksella.

Suvi huvi juhlat olen isoille tytöille luvannut järkätä mutta nehän ei ole niinkun juhlat ollenkaan.
Jotain pientä hauskaa purtavaa ja paljon kuohuvaa saunan ja paljun kanssa.
Tarviiks muuta ??? 
Ei.

  Ne hautajaiset.....





Vappu oli ja meni.....


Remppa hommissa.


Kalamarkkinoilla käyty haistelemassa........




Pihahommia.




ja äippäpäivä.


ja ne rippijuhlat.......


Siinähän sitä.

Palataan ensi viikolla muihin aiheisiin,
josko jonkun aikaa kerkiäis vaikka ihan arkeaankin vaan pyörittämään.

Ulkonakin vaan sataa vaikka hyvähän se.
Huuhtoutuupahan siitepölyt ja luonto saa kaipaamaansa vettä ja kun siihen vielä pari päivää paistetta ja lämpöä päälle on meillä varmasti kesä.
Ihanaa.

Halikaa toisianne.

-Mirzi-


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Messuilua ja puutarha unelmia vol 1.

Olen tässä kevään korvalla katsellut ja miettinytt tuota meidän pihaa milloin itkun sekaisin ajatuksin ja milloin riemun sykkyrän puristellessa rinnassa. 
Tyhjä paperi johon voi maalata millä ja miten vain antaa liikaakin mahdollisuuksia ja tapani mukaan tais lähtee lapasesta.
Selän pettäessä oli pakko luovuttaa pihatien ja parkkipaikan rakentamisen suhteen ainankin hetkeksi ja miettiä hiukan pienempiä projekteja.
Mikäs siihen antoi parhaimman mahdollisuuden kuin Tampereella järjestettävät Supermessut.
Sain jälleen kerran mahdollisuuden tutustua Supermessujen tarjontaan Blogistin ominaisuudessa ja mikäs siellä oli tallustellessa ja huokaillessa.
Olen enemmän kuin tyytyväinen tämän vuotiseen tarjontaan ja mielihyvin kerron nyt myös teille jutuista joihin jäin koukkuun enemmän tai vähemmän.

Tänä vuonna tarjonnassa oli puutarha-,kotimaan matkailu-, keräily- ja April Fest-messut.
Näistä minua kiinnosti eniten puutarha ja kotimaan matkailu puolet ja keräily osio tuli kahlattua aika nopeasti läpi huokaillen kylläkin ja April Fest vieläkin nopeammin. 
Sen verran tuli katsastettua nämä osiot että voin sanoa tuoksujen olleen aikas mahtavia olut ja viini puolella ja keräilijöiden aarteet olivat huokailtavan hinnakkaita mutta ihania tietenkin.
En löytänyt sieltä sitä mitä hain joten tuhlasin roponi sitten puutarha puolelle kuten arvata saattaa.

Meillä on suunnitteilla grilli/oleskelu katos systeemi tuohon taka-pihalle ja siihen ideoita sainkin aikas hyvinkin.
( Nimiä klikkaamalla pääset tutustumaan eri näytteille asettajien kotisivuihin.)





olikin tosi hauska ja ihana idea josta varmasti ammennan pikku juttuja ainankin omaan ideaani.


Puutarha kalusteita oli tietenkin jos minkäkin laista ja huomasin että polyrottinki pitää edelleen pintansa ulkokalusteissa, se vaan että se ei ole se minun juttuni mutta kivahan niitäkin oli katsella.


Yksi kuitenkin olikin ylitse muiden.
hauska tuoli  joita saa myös mustana. Hmm sopisi minunkin terassilleni aikas upeasti.




Katoksen seinämä ideoita pongailinkin sieltä ja täältä.




osastolle jäin enemmän kuin jumiin koska mietinnässä on ollut toukokuun puolelle ajoittuvien rippijuhlien kattaus. 
Tässä se oli toteutettu ylioppilas juhlien teemaan ja tytölle mutta kaunishan tuo on vaikkei juuri minua palvelekkaan koska itselleni kyseessä on pojan juhlat.
Ihastuin väreihin ja niiden luomaan hempeän keväiseen tunnelmaan.
Kaunis ja raikas kuvaa mielestäni parhaiten tätä kokonaisuutta.

Seuraavaksi suunnistin tuunaa parveke osiolle ja toinen toistaan hauskempia ideoitahan sieltäkin pilkisteli.
 Täälläkin löytyi se omaa silmää eniten miellyttävä kokonaisuus aika helposti
Viheruni nimisen firman edustajan kanssa jutustellessani kuvailin ideoita omalle muistikortilleni.



Minua miellyttävää rustiikkia ja kierrätys meininkiä. Oli ihan pakko vähän huokailla.

Hauskoja kierrätys ideoita oli myös 

Marttojen osastolla.



Hmmmmm.....luulempa että ukkopaha tykkäisi jos jonkun käsilaukuistani vaikka kukkapurkiksi luovuttaisinkin mutta josko ne ukkopahan Diesel-farkut istuttaisinkin täyteen rehuja mitäs siihen tulisi sanottua, Tuskin paino kelvollista tekstiä.

Lisää kierrätys teemaa edusti 
jossa vietinkin tovin jos toisenkin törmätessäni vuosien takaiseen tuttuun joka heillä työskentelee.
 Hauska yhteensattuma






Iloista ja pirteää meininkiä ja nuo värit huoh voin vain huokailla.

Seuraavaksi huomioni kiinnittyi säkkeihin.
Eikä mihin tahansa säkkeihin vaan  
 kotisäkkeihin.
Nämä säkit on valmistettu huovasta joka on taas 100 % kierrätettyä polyesteri muovia (PET) jota saadaan esim juomapulloista.
Ihan huikea idea ja mikä parasta ne ovat myös sekä kauniita että moni käyttöisiä.



Nämä melekin päihittävät omat auton renkaista jalostetut kantokoppani ja näihin on varmaankin pakko tutustua myöhemmin paremmin koska kuten jo mainitsin ovat niin monikäyttöisiä ja hyvän näköisiäkin. 
Heidän ideologiansa myös miellytti minua kovasti ja tästä kuulemme varmasti vielä lisää.

Huokailu vain yltyi kun löysin sen The jutun mitä hainkin.
Melkein täydellinen grilli/oleskelukatos
Täydellisen siitä tekisi vain se että se joskus löytyisi takapihaltani.


oli toteuttanut osastolleen huikean katos kokonaisuuden ja tästä tulikin sitten napattua kuvia ihan joka kulmasta.

* * * * * * * * * * * * * * *


Ei kuitenkaan makiaa mahan täydeltä.
Ulkona alkoi juurikin aurinko paistamaan joten nyt on pakko piipahtaa sinne istuttamaan loputkin liljan sipulit jotka kotiutin.
Jatketaan kierrosta myöhemmin niin paljon teillä vielä on nähtävää uskokaa pois.
muistikortille kertyi yli kolmesataa kuvaa joten tähän mennessä olette nähneet vain pinta raapaisun.
Siihen asti ......

Halikaa toisianne.
-Mirzi-

Ps. Postaus on Tampereen messut Oy,n kanssa yhteistyö projektina toteutettu.