Tänään jouduin pakotetusti tutustumaan kahteen kotiin. ;)
Yleensä tykkään tällaisista kyttäyskeikoista ja lähdinkin tähän projektiin aika avoimin ja uteliain mielin.
Omaan niin uteliaa mielen että mikäli joskus sellainen flaksi käy että pääsen istumaan niin sanotulle pelkääjän paikalle kurkin kyllä onnellisena kaikkien mahdollisten talojen pihat ja portin pielet jotka ohitamme.
Olen (myönnän) jopa joskus ajanut autolla ojaan kun jäin katsastelemaan liian pitkään erästä vanhaa taloa.
Ja juu u moneen kertaan meinannut.....
HMM no asiaan.....
Tutustuin tänään kahteen kotiin,tai toisesta en ole ihan varma asuuko siellä kukaan koska kaikki,ihan kaikki siinä kodissa oli valkoista.
Lattiat,katot,kalusteet,näkyvillä olevat tekstiilit.
Jopa astiat olivat joko lasia tai valkoisia.
Lasten huoneet leluja myöten.
Valkoista.
Pyyhkeet vessassa,valkoisia.
Kylpyhuoneessa hanat,pullot ja putelit,kaakelit ihan kaikki valkoista.
Naulakko eteisessä oli tyhjä vain valkoisia henkareita roikkui valkoisesta tangosta.
Kaappeihin en sentään tohtinut kurkkia,olisivatko siellä roikkuneet vaatteetkin olleet valkoisia.
Minulle tuli älyttömän ahdistava tunne,mustine farkkuineni ja harmaine paitoineni.
Tuli oikeasti tunne etten voi liikkua.
Mitäs jos minulta putoaisi hius. Se varmaankin loistaisi siellä kuin punainen lanka jota sen asunnon sisustuksesta en löytänyt.
Hölmönä mietin että onneksi meillä on valkoinen koira......
Ei näy karvat jos niitä putoilee vaatteistani.
Jäin miettimään kuinka paljon tuo vaatii ihan vaan käytännössä.
Siellä ilmeisesti siis asui myös lapsia....
Huhhuh. Olin hetken sanaton.
Toinen koti jossa kävin oli harmaan eri sävyistä koottu houkutteleva kokonaisuus.
Luulin ensin että se olisi musta harmaa valkoinen mutta tarkemmin pintoja katsoessani löysin vain harmaan eri sävyjä.
Melkein mustasta melkein valkoiseen mutta harmaata.
Se oli kaunis.
Paljon disainia ja kotimaista muotoilua mutta kaikki harmaan
eri sävyillä tehtyä.
Betonia ja vuolukiveä oli paljon.
Kylmiä pintoja ja savulasia.
Silti jotenkin tuli kauhean lämmin fiilis koska kaikki tekstiilit olivat runsaita.
Oli lampaantaljaa, muhkeita torkkupeittoja,karvatyynyjä ja pitkänukkaisia upottavia mattoja.
Se oli aikuisten koti.
Kaksi harmaata kissaa vastaan keittiössä tepasteli toinen vaaleampi kuin toinen mutta harmaita nekin.
Kotiin ajellessani mietin kuinka mahdottomasti noihin koteihin on nähty vaivaa ja käytetty aikaa ja rahaa.
Miten pitkämielisiä niiden asukkaat ovat olleet että ovat nähneet sen vaivan etsiä,tehdä ja laittaa kaiken niin prikulleen oikeanlaiseksi ja väriseksi.
Mietin kuinka sinnikkäästi kaikki oli viety oikeasti loppuun asti,poikkeamatta päämäärästä.
Eivätkö ne ihmiset koskaan löydä mitään mihin hullaantuvat,rakastuvat tai ihastuvat joka onkin joku muu kuin heidän määräämänsä värinen.
Eivätkö he koskaan mieti jonkun tavaran tai kalusteen kohdalla onko oikein tehdä siitä vain heidän mieltymystensä kaltainen.
Onko oikein muuttaa jotakin kaunista ja ehkä alkuperäistä niin paljon että tekee siitä omanlaisensa sen kummemmin miettimättä.
Kotiin päästyäni tuijotin hetken evakkosohvaani jossa on edelleen noin satavuotias maali yllänsä tai ne sen maalin rippeet, alkuperäinen ja punainen.
Se saa pitää maali rippeensä vaikkei se meille ehkä sovikkaan ainoana punaisena kalusteena.
Ompahan aito ja alkuperäinen.
Olisitko sinä valmis viemään sisustuksesi kotonasi noin pitkälle ????
Ehkä sitten kun se jakkipotti kolahtaisi omalle tilille ja lapset aikuisia.
Ehkäpä sitten tuo harmaa voisi innostaa minua,siellä oli sentään eri sävyjä.
Valkoinen vain ja ainoastaan oksetti ja sai aikaan inhon väreitä.
Liika on aina liikaa.
Onneksi on syksy ja luonto tulvillaan värejä.
♥♥♥♥♥♥♥
