Bloggaajien syys turnee 2014. Vol 1.

Oli synkkä ja myrskyinen yö.......

Eiku .... 

Kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa....

Eiku hei oikeesti......

EI tuu mitään. 

Tytsit on asettanut riman niin korkealle etten tiedä saanko mitään ulos, tai ainakaan mitään julkaisu kelpoista.
Kokeillaan kuitenkin.

Ihana Pepi päätti järkätä meille maalaisille upean päivän,jonka aikana pääsisimme tutustumaan Tamperelaisten sisustuspuotien tarjontaan ja viettämään hauskaa päivää shoppaillen.

Mukaan lähtivät 

- Voikukkapellon Ihana Netta,

- Bikken pilttuun Seireenien seireeni Bikke,

-  Valkoisen lumoissa Mervi  (omien sanojensa mukaan) veren imijänäkin tunnettu.

 Kotomon - superjalismutsi Taina,

- Kotonasi blogin perus Forssalainen Annukka

sekä tietenkin

kaiken ihanan alku ja juuri , Huushollin  Pepi.

Ja palloilin siellä tietenkin minäkin....

Rehvattiin melkein isoimman kirkon kupeessa melkein kellon alla jota kukaan ei kuitenkaan tiennyt olemassa olevankaan ja siitä lähdimme tallaamaan puotiin nimeltä
 Live With me.

Voi tsiisus ihan mun taivas....

Kylttiä,kirjainta,ruostetta,vanhaa,uutta.....

Minun henk.koht suosikikseni valikoitui ehkäpä tämä...

tai yllätysyllätys tämä.

Pepin blogissa on arvonta liittyen tähän puotiin ja netistä saa alennusta kaikesta paitsi julisteista ja kanvas tauluista koodilla syysbloggaajat joten kipin kapin ostoksille ja arvontaan osallistumaan.

 Muistaakseni seinän takaa no ei ihan mutta kivenheitto alamäkeen oli seuraava puoti
Domdom.

Nämä lamput oli ihan huikeat ja niin voisin nähdä nuo Hintriikan päällä killumassa.

Tämän eväspussukan kotiutin.

Huokaus karkasi ovella sielläkin suustani ja tiesin heti minne palaan pukkiostoksille. 

Tännekkin kuten kaikkiin käymiimme puoteihin on palattava ja pian.

Ihan eri tyyliä kuin minä mutta joo o sieltäkin olisin kotiuttanut yhtä ja toista,
sekä omaani että jonkun muunkin ( vinkvink) kotiin.

Niin kaunista,niin selkeää ja jotenkin "vahvaa" tyyliä.

Sieltä jatkoimme katua alaspäin kohti laukontoria ja
Kantriinaa

Sieltä ehdottomaksi suosikikseni nousi nuo mustat pallovalot sekä 

harmaa pitkäkarvainen talja.

Ovella mykistyin enkä tiennyt pääsikö suustani enään edes huokausta.

Vaikken RM faniksi tunnustaudukkaan oli

minulla itsessäni pitelemistä etten olisi ollut kuin maalaistyttö karkkikaupassa isolla kirkolla.
Puoti oli pullollaan ihan kaikkea hypisteltävää,huokailtavaa,tuijoteltavaa ja
julmettoman ihanaa tavaraa.
Siis paljon muutakin kuin Rivieraa .....

Olisin voinut tuijotella ja hypistellä tunti tolkulla mutta pakkohan sieltä oli poistua kun Annukalla oli makkaran nälkä.
 Matkan oli jatkuttava jos matkanjohtaja kerran oli reitin ja aikataulun suunnitellut valmiiksi.
Ei auttanut itku markkinoilla vaikka torilla sellaistakin oli havaittavissa.
Ja vaikka kuinka olisi tuijotuttanut hypistelyttänyt ujoa ja hiljaista maalaistyttöä.

Matka siis jatkui eteenpäin eikä Annukkakaan makkaraansa saanut,
 mutta me kaikki saimme kokea jotain hienoa ja ihanaa vielä paljon paljon.
Josta on pakko kertoa huomenna lisää.
Koneet on tiltannut yhdellä jos toisella reissu postausta tehdessä joten ei auta liikaa makiaa mahan täydeltä annostella minunkaan eli huomenna lisää.

Sii juu siis....

♥♥♥♥♥♥

Pst. Postaus sisältää mainostamista.   =)

Hulinaa ja .....

..... huisketta luvassa tälle viikonlopulle että hitaampaa hirvittää jo.

Kotiuduin hetki sitten isompien tyttöjeni kotiutus reissulta ja matkalla mietiskelin heidän elämän kiemuroita.

 Hiukan ehkä silmä kulma kostuikin,koska niinhän se on että omilleen tai omiksi ottaneilleen ei koskaan haluaisi tapahtuvan mitään pahaa vaan toivoisi heidän saavan tallata menemään onnellisina ja iloisina. 

Ei sekään juttu mene kuin elokuvissa, joskus se maailma potkii persiille ja lujaa enkä aina voi olla kulkemassa edellä ja silottamassa tietä.

Joskus kai niiden omienkin siipien on annettava lentää,tai edes harjoitella lentämistä.

♥♥♥♥♥♥

Huomenna olisi huippupäivä tulossa ja iloisena odotan koko syksyn kantavaa piristysruisketta huomisesta päivästä.

 Luvassa on siis 8 bloggaaja naikkosen sisustuskauppa kierros tampereella. Veikkaan että aika hulvatonta on tulossa,ryhmä ainakin on ihan huippu.

Sunnuntaina onkin sitten synttäreitä ja vaikka mitä muutakin meininkiä....

Ei siis tullut tästäkään viikonlopusta letkeää sohvailu viikonloppua.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Herra karvaiset taitaa silti kyllä pötköttää päiväunillaan

 vaikka Äitee hummailis kuinka ......

♥♥♥♥

Pakko hehkuttaa.....

Vaikkei ny just hehkututakkaan. 

Puhelin keskustelun perusteella saattaisi olla tarjolla 120-150 vuotta vanhaa hirttä talon muotoon asetettuna.

Kaikki on vielä auki kun köyhän lompakkokin.

Unelmat sai kuitenkin siipiensä alle hiukan ilmaa.

Kaikki saattaa mennä vielä persiillen ja mikäli minun karmaani on luottaminen niin siinä tulee käymään ,

mutta just nyt pienikin toivon tai unelman kipinä helpottaa toivotonta oloa.

En ole uskaltanut kuin salaa haaveilla,en ole edes ääneen puhunut asiasta hiukan vaan kuiskutellut.

Joulu sellaisessa talossa olisi ihana,kevätkin olisi ,kesästä puhumattakaan. 

Ehkäpä ehkäpä.......

 Ehkäpä on parempi kuin ehdoton ei, se jättää toivon kipinän.

Tokmannin kympin serkut on aika herkut. 

Lauantaita odotellessa ja  jos sillä reissulla en piristy, olen valmis hautaan. 

Luvassa paljon ihania naisia, shoppailu kierrosta,hyvää ellei jopa huippu ruokaa,naurua,pulputusta ehkä jopa skumpan pulputusta......

Ja mitä vielä....

 Siihen palaamme ensi viikolla.

Sii juu 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Päätös.

Ajatus joka on muhinut päässäni jo parikin vuotta ellei kauemminkin on nyt syksyn omenoiden kanssa kypsynyt valmiiksi päätökseksi.

On aika etsiä uusi koti.

Tähän taloon ihastuin liian pian ja se ihastuminen sokeutti minut liiankin kanssa. 

Nyt kun tuosta lankeamisesta on kulunut melkeinpä päivälleen 5 vuotta ,alkaa totuus valjeta tai ehkä se on sitä että nyt vasta annan sen päästä pintaan ja myönnän sen olemassaolon.

Talo jonka luulin saavani on alittanut riman jo liian monta kertaa. 

Ja nyt kun tiedän esimerkiksi sairastumiseni syyn alkaa olla viimeinen pisara lasiini kaadettu.

Liian monena talvena on mietitty miksi ja miten.

Liian monena kesänä on taivasteltu toisenlaisten ongelmien kanssa ja taas mietitty miksi ja miten eteenpäin.

Sellaisia ongelmia mitä eteemme on tullut ei pitäisi näin uudessa talossa olla ollenkaan ei ainakaan minun järjenjuoksullani.

Ongelmien korjaaminen vaatisi esimerkiksi lattioiden ja jopa joidenkin seinien purkua,monesta paikasta.

Kalliiden teknisten juttujen uusimista ynmynm....

 En ala tässä erikseen luetella mikä vaatisi mitäkin mutta virheitä ja isoja sellaisia täällä on tehty.

Lauantaina ystäväni näytti minulle jotakin johon en ihan vielä rakastunut mutta sellainen pieni kupliva tunne tuonne vatsan pohjalle jäi.

Hiukan salapoliisi työtä ja saattaapi olla että hassusti käy, saattaapi olla että käy myös toisella lailla. 

Ei nuolaista nyt ennenkö tipahtaa.

Mistäänhän me emme ole vastuussa joten siinä mielessä olemme voitolla. Kunhan pakkaamme kimpsumme ja kampsumme ja poistumme auringon laskuun ja annamme viisaampien hoitaa asiat.

Kuulostaa pahalta mutta niin se vain on.

On tässä sekin että on aika antaa periksi ja todeta että ennenkö joku muukin kuin minä sairastuu on parempi poistua paikalta. 

Joskus sitä ei vain näe metsää puilta ennenkö joku ulkopuolinen herättää.

..... Ja mun päässä vain soi..... Mun koti ei oo täällä.....

Arki.

Tässä mä taas sohvan nurkassa istun ja mietin tätä laiskuuttani vai onko se sitä sittenkään vai onko se sitä elämää????

Torppa on hetkeksi hiljentynyt,

koira käy mua välillä mulkoilemassa odottaa aamulenkkiään kai.

Mää vaan patsastelen tässä vaikka pitäis jo olla menossa munkin.

Lueskelin muutamaa blogia ja mietin että miten ne ihmiset elää niissä kodeissaan????

Aina on siistiä,ei pölyä pinnoilla ,ei leluja,ei vaatteita,ei koiran/kissan/ihmisen karvoja missään.

 Ei tiskiä,ei sotkua,ei yhtään mitään missään ja silti siellä asuu ihmisiä,lapsia,eläimiä ja kai jopa miehiä.

Joo joo mä tiän ne siivoo ja stailaa ne kotinsa kuvauskuntoon ennenkö uskaltautuu ne kuvansa ottamaan. 

Niin määkin teen,joskus.

En tänään.......

Puhuttiin ison rintsessa kanssa yks päivä juurikin tästä aiheesta ja hän kiteytti asian mun mielestä hienosti. 

Hänkin haluaisi ottaa valokuvan

ihanasta täysvalkoisesta puulattiasta jossa ei olisi pöly hiukkastakaan mutta keskellä sitä lattiaa menisi ISOT kuraiset koiran tassun jäljet. 

Se kiteyttäisi mun mielestä kaiken.

Jos meillä olisi valkoiset lattiat meillä olisi varmasti juurikin niin.

Välillä tää sotku ja karvat ja kaikki ahistaa,mutta kun tämän raivaan,on tunnin päästä sama juttu.

 Aina ei vaan ehdi/jaksa/viitti.

Mieluummin teen tätä.....

Istun ja juon aamukahvini kerrankin rauhassa.

Kiitos ja kumarrus. 

<3

Syksyllä.

Mitä muuta mulle tapahtuu syksyllä muuta kun se että mökkiydyn ja 

" masennun" ????

Paitsi.....

Eilen kyllä oli ihan huippu masennuksen karkotus päivä ystävien niiden parhaiden kanssa tehtiin huippu ruokaa (kiinalaista kangasalalaisittain)

syötiin,saunottiin,naurettiin ja nautittiin pitkälle yöhön.

<3

Mutta siis syksyllä muhun iskee hamstraaja.

Kriikunoita,omenoita,marjoja,äiteelle sieniä,siskolle sieniä,ystikselle sieniä,mehua,hilloa,piirakoita......

Haistelen ja maistelen kaikkea muuta mutta en sieniä.

Hella huutaa armoa,uuni poksuu ja mehumaija pöhisee koko ajan.

Veikkaan näin syksysin ja loppukesästä hamstraavani koko vuoden edestä vitamiinia ja lähiruokaa parhaimmillaan. 

Talvella turvaudun sitten pakastimen antimiin.

Onko tuo nyt sitten suuri pahe,eipä kai.

Oman maan antimet on jo aikoja sitten popsittu,muutama motaatti vielä kypsymistä odottelee ja kurpitsa poimijaansa mutta pääsääntöisesti turvaudutaan jo näihin muihin.

Uunissa poksuu omenapiirakka tunti sitten poimituista omenoista ja maijassa pöhisee omena,kriikuna,musta punainen sekamehu.

Aikas luksusta.

Ulkonakin on ihana ilma.

Psst.... Laitoin joitain juttuja kommentointiin liittyen ,älkää hermostuko. Josko nuo mainos spämmit sillä hiukan vähenisivät. Palataan vanhoihin asetuksiin jos homma alkaa toimimaan. 

<3

Nyt mua odottaakin jo saunapuu savotta.

Uusi rakkaus.

Aikani vastaan taistelin ja aina välillä kävin silittelemässä ja huokailemassa.

 Loppu viimein annoin periksi ja aloin suunnitella kotiuttamista.

Musta on ihanaa kun jollekin on olemassa tarina ja on ihanaa että on huonekaluja joilla on vähän niin kuin sielu kun niillä on jotakin kerrottavaa. 

Tämä uusin rakkauteni lojui ystäväni navetan vintillä vuosikausia hylättynä ja kylmissään..... ja nyt se on tuossa ruokailutilassa.

Syy siihen miksi en heti sitä kotiuttanut oli se että vanha ruokapöytä oli saatava pois alta ja kun se eilen kannettiin uuteen kotiin sain vihdoin Elli Hintriikan tänne.

Aikas paljon on kättentöitä ja värihän ei mahdu mun värikarttaan mitenkään päin joten hiomakone tai joku muu laulaa kohta ja lujaa kunhan hiukan mietin millaisen hänestä haluan.

Väriä on hurjan vaikea valita koska valkoinen ruokapöytä arveluttaa käytännöllisyyden puolesta.
 Hmmmm onkohan musta tullut oikeasti vanha ja tai laiska kun edes mietin moisia pointteja ,käytännöllisyys on ihan uusi juttu mun ajatuksissa.....
Ehkäpä se idea sieltä taas piipahtaa.
 Ainoa mikä hiukan vaatii totuttelua on tuon pöydän koko,edellinen kun oli 40 cm pitempi ja 20 cm leveämpi.
 Ahdastako joo o
hiukan tottumista siinä on ja pienihän tämäkään ei ole vaan normaali ???? pöydän kokoinen eli 186 x 80 cm.

Ikää Ellillä on pauttiarallaa noin 80 vuotta saattaa olla 90,kin.
 Siksi kai hiukan aristelen hänen puunaamistaan etten herätä hänen entisessä omistajassaan mitenkään yltiöpäistä pahennusta.
Vanhat naimattomat kansakoulun opettajat saattavat olla kipakoita tapauksia sille päälle sattuessaan.

Syksyä se on ei siitä yli pääse joten villasukkakausi on alkanut ja lankakauppaan mentävä eii siitä mihinkään pääse.
Ajattelin käydä testaamassa Tampereen lankamaailman Lielahdessa ja katsotaan mitä sieltä löytyy.

Riemuvoitto.

Järki jäässä tai jotain.

Rakastuin ja ostin. 

Laitoin lattiaan ja seuraavana aamuna kirosin. 

+

=

Megalomaaninen ketutus.

Järjen riemuvoitto rakastua mustaan mattoon niin paljon että se on saatava,ajattelematta sen pitemmälle.

Lauantai iltana lattiaan läjäytin ja tänään päivällä kolmannen kerran imuroin sen.

Mutta onhan se hieno ja kun musta tuntuu.

Aamulla torpassa oli lämmintä 16 ja pakkohan se oli 

Flunssaa pukkaa, ei voi mitään minä ja pikku rintsessa niiskutetaan ja olo on kuin katujyrän alle jääneellä maaoravalla.

Johtuen ilmeisesti siitä että lauantaina oli pakko "puolialasti" tuijottaa näitä

Ja kuunnella Veetiä.

Fiilis oli niin korkealla ettei pikku palelua huomannu.

Tampereen venetsialaisethan on vaan kerran vuodessa ja joulukin sentään joka vuosi.