Matkalla maineeseen....

Voi herran piaksut naapurin rouvan jalassa.

Mihinkähän sitä on piäni ja viaton ihminen taas lyöttäytynyt mukaan.

2 viikkoa on luvattoman pitkä aika odotella kun luonteeseen kuuluu että kaiken ois pitäny tapahtua jo eilen kun tänään vasta suunnittelin.

Jaa mitäkö oottelen ?

Matkaa lahden toiselle puolen ja mikä parasta ihan huippis porukan kanssa.

Bloggaaja remmi on siis taas vauhdissa ja takaan että matkasta tulee ikimuistettava.

Meillehän on tietenkin jo suunniteltu vaikka mitä mutta aikas alkajaisiksi menemme tänne;

Vanilla Sky

Mitä siellä teemme se onkin ja sitten kuultavissa parin viikon päästä.....

Odotelkaahan rauhassa....

Minä en....

Kihisen ja kuhisen halusta päästä reissuun koska olen sen vaan niin ansainnut kuten me kaikki ihanaiset jotka mukaan ampaisevat.

Ihanaiset;

Pepi

Netta

Sanna

Mervi

Bikke
Taina
Annukka ja
Micu.
Sekä tietenkin minä.

Siis huippis reissua luvassa.

*************

Viikonlopun tunnelmat olivat ihan huikeat,
mun pojat yllätti äidin kyyneliin asti saamalla kädentaitaja stipendit kumpainenkin.
Vanhempi poika valmistui ammattikoulusta ja nuorempi siirtynee ylä-asteelle.
Nuorimmainenkin toi huikean 9.8 keskiarvolla olevan paperin kotiin ja olen ihan sanaton.
(ja varma että ovat sairaalassa vaihtuneet ihan jokainen).

Erityislasten stipendit kun ovat olleet aina vähän niinkuin kiven alla ja nyt kumpainenkin toivat kotiin sellaisen.
Ihan huippu suoritus kaikilta.
Kuulin myös että monet ystävieni lapset saivat kuka stipendin tai muuten vain tunnustusta koulutyöstään ja se on hienoa.
 Onnea heille kaikille hurjasti.

Ulkona tuulee ja sataa muttei sen anneta mieltä latistaa,eihän.
Vielä on kesää jäljellä, onhan ?????
Mattojen pesu kelejä ootellessa.

*****************

Lämpöä kiitos.

Niin sitä lämpöä ja aurinkoa odotellessa oli ihan pakko vähän ulkona häärätä.

Ihan vaan sillain vähän.

Ihan vaan vähän laitoin kaikkia kivoja kasvamaan.

Sipalit ja perunatkin jo maassa ja ensimmäiset tzatsikit oman maan ruohosipaleista värkätty.

Silti vaan palelee.

ja mikä parasta mun tiikerit on hengissä.

Ihanaa.

Tästä se taas lähtee.

Äiskäpäiväkin meni jo aikoja sitten mutta nää ne vaan jaksaa kukkia....

kun itseensä lahjoo saa mitä haluaa.

Kivaa viikkoa teillekkin.

Sellasta ja tollasta.

Vappu meni työnjuhlan kunniaksi työn merkeissä.

Pikkulapaset yllätti haluamalla torilta hupparit koska pallot oli tylsiä ja rumia.

Rintsessa yllätti sanomalla myös niitä turhiksi.

Hmmm... tottahan tuo oli,turhia turhuuksiahan ne mutta niin perinteisiä.

Nyt täällä ei keiku riesana mikään örkkimörkki,hevonen,koira,sydän,delfiini,kukka..... jota tarvitsisi kiikuttaa aina johonkin nurkkaan ennenkö avaat oven tai ikkunan.

Vaikkakin täällä on jokaisessa ikkunassa minkä kahvasta auki saat irrotettavat kehikkoverkot,oli halvalla nääs ikkunatoimituksen yhteydessä saatavilla niin otettavahan ne oli. 

Kuului silti aina kun jonkun läven ulos avasit että; mun pallooooo karkaaaaa....

Ei karkaa ei mutta huutaa täytyi.

Kun ne on kerran paikoilleen naksautettu ei kukaan ole niitä irrottanut muuta kuin ikkunoiden pesun ajaksi.

Näppärää eikö ????

Laatikko viljelmät pitäisi purkaa ainakin vähemmälle ja kiikuttaa kauluksia Lillaan lainaan.

Mitäpä minä niitä tyhjänä tuolla pidän jos joku haluaa olla kaalimaan vartijana tai pottumaan ihan sama mikäs siinä.

Tänä aamuna opin että parsallekkin on oma kattilansa,kaiken muun siitä opinkin jo torstaina kun erään asiakkaan kanssa töissä keskustelin parsan syvimmästä olemuksesta.
Keskustelu sinänsä oli mukava mutta kun olisi ollut ehkäpä muutakin tekemistä kuin opetella parsasta kaikki A,sta Ö,hön.

Kissalla silmätulehdus ja punkkeja,järkyttävä määrä punkkeja joita kotosalla työkseni nypin.

Ei auta karkoitteet ei kiroukset eikä manaukset.

Tänään kokeilen vielä yhtä keinoa,usko vaan alkaa loppumaan kesken.

Omenapuutkin kukkii vaasissa ei ulkona,me kun ollaan pohjoisella pallonpuoliskolla ihan sanan varsinaisessa merkityksessä,tämä tontti ainakin,naapurissakin on ruoho paljon vihreämpää vaikkei ole aitaakaan.

Ihana vapaapäivä... jonka aion pitää,edellisestä luovuin,olenhan se joka ei osaa sanoa ei....

Pirtsakkaa kevättä punkkien keskellä..... 

Rusinapullalla....

Käväsimpäs tässä jokin aika sitten kylässä paikassa missä poikkean kyllä aikas useinkin ihan vaan kahveella,tai vaikka rusinapullalla.

Ihana kahden naisen persoonallinen koti.

Toinen naisista on vanha,puolisokea ja äärettömän omatahtoinen kun taas toinen nuori,kiltti ja kaikinpuolin suloinen. 

( ne on ne geenit ne geenit)

toinen näistä on tyttäreni ja toinen hänen lemmikkinsä. 

Miettikää rauhassa kumpi on kumpi.

Isohko yksiö 40 neliötä sijaitsee vanhassa asunnoiksi saneeratussa tehtaassa Tampereella.

Ensimmäistä kertaa asuntoa käytyäni katsomassa mieleeni jäi ikkunat.

 Niitä kun on koko seinällinen ja mikä parasta ne on isoja.

Koko asunto on kompakti kokonaisuus ja sopisi kokonsa puolesta vallan mainiosti vaikkapa

jopa kahden ihmisen asunnoksi.

Tällä hetkellä sitä kuitenkin asustaa tuo kahden naisen duo.

Asunto on sisustettu persoonalliseksi rennolla ja omaperäisellä otteella.

Pientä asujan ammattitaitoakin hyödyntäen.

Useimmat retro aarteet ovat ihanasti esillä ja käytössä.

Useimmat huonekalutkin ovat tarpeeksi vanhoja voidakseen olla alkuperäisessä kuosissaan.

Täällä taitaa asua myös pieni puutarhuri.....

Pupulle persiljaa.....

.... ja äidin evakkosohvakin ihanasti evakossa.

Lempivärikään ei liene kenellekkään yllätys....

Maisematkaan ei ole yhtään hullummat....

Tykkään asunnosta senkin takia että se on niin raikkaasti erilainen kuin minun.

Ihanan värikäs ja rento retrokoti jossa tulee aina hyvälle tuulelle.

Kiitos Iina että sain kirjoittaa sinun kodistasi joka on niin asujansa oloinen.

Iloinen,rento ja värikäs.