sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Rikki,rikkinäisempi,rikkinäisin.

Kun hajoaa yksi hajoaa toinenkin ja ei kahta ilman kolmatta.
Hohhoijaa.
Annoimpa pojalle auton persuuksien alle pitkän ja hartaan kinuamisen jälkeen ja kuinkas kävi.
Kuskin kylki läjässä,peilit palasina ja lokasuoja runtussa.
V****U !!!!!!
Jätämpä pojan kotiin ihan niinkuin aikuista miestä koko aikaa vahtia täytyis ja palaampa illalla kotiin ja totean että tabletti on hajalla. Näyttö palasina eikä sano niks eikä naks.
ISOMPI V***U !!!!!
Kolmatta odotellessa ja sanompa että kalliiks käy......

Siinäpä syy miksi en ole juurikaan maailman kartalla.
Faceen pääseen puhelimella mutta en sähköpostiin, en pankkiin, en jumankeuta yhtään mihinkään.
Joku aika sitten sonerakaupassa sim korttia vaihtaessani sanoin etten tarvii parempaa nettiä enkä kummempia palveluja puhelimeeni kun onhan mulla table jossa kaikki mahdollinen.
Viikko siitä table palasina.
Meillä ei kotona ole muuta nettikonetta kuin tuo table ja siihen on panostettu.
 Se on ainoa mikä täällä metsässä toimii kun ei toimi yleensä mikään sen kanssa voi mennä vaikka ulos jossa toimii kuin unelma.
 Ei toimi enään.
Sanompa että nyt v,tyttää ihan sikana ja simona ja ja ja ja ja vaikka mitä.
Tablen korjaus maksaa maltaita ja uusi vielä enemmän ja sitä tilipäivää tässä odotellessa,lainakoneella kiroilen.
On jälleen sellainen aika että pari kertaa mietin että huolisko joku papuauusikinea tuon pojan vaihdossa vaikka pariin kameliin tai jotain....

Sitäpä tässä mietin sitäkin....

Kiitos ja kumarrus.




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Jaahans.
Tauko on kai ohi. 
Kauheasti voisi olla kerrottavaa mutta en löydä sanoja.
Ehkä niitä ei ole.
Joulu meni,uusi vuosi meni ja välillä tuntuu että kaikki meni ohi mutta minä jäin asemalle.
Joulu ja uusivuosi meni kuten koko viime vuosi niin sanotusti persiilleen. Huonomminkin olisi voinut mennä ei sillä mutta jotain sain sentään pelastettua.
Eikä niistä sitten enempää.
Lohtuna on että tästä ei voi enään olla kun yksi suunta,ylöspäin.

Äitini jonka olemassaolon tarkoitus selveni entisestään jouluaatto iltana sanoi eilen pitäen kädestäni kiinni että; aloita puhtaalta pöydältä niin kaikki on helpompaa,unohda se mitä oli ,ainakin hetkeksi ja ajattele vain tulevaa,hae sieltä ne aidot asiat joiden tiedät pysyvän ja olevan olemassa tapahtuipa mitä tahansa niin on helpompaa jatkaa.
Äitini taisi vain unohtaa että minun pöytäni on tuskin koskaan puhdas.

Näillä siis yritän mennä.

Joulu on vielä pois siivoamatta ehkä huomenna ehkä joku päivä senkin aloitan.
Kuusi on ollut ylivoimainen,en yhtäkään neulasta ole löytänyt lattialta. Se ei tuoksu mutta ei myöskään pudota mitään.
Omituinen.





Tylsillä kuvilla mennään ja jo instassa nähdyillä mutta oli meillä joulu.




 Ja oli meillä uusivuosikin.





Jatketaan siis puhtaalta pöydältä... Tai vaikka likaiselta mutta jatketaan.

♥♥♥♥



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hei hulinaa ja kolinaa....

Huhhuh taas on elämä ollut sillä mallillaan että on koko ajan vaan hirveä kiirus.
Mene sinne,tänne ja tonne.
Tee sitä,tätä ja totakin.
Hae tuo ja vie.

Onneksi on ihanaiset "sisustus siskot" .
Aamusta sovitusti menin Rupriikkiin isolle kirkolle.




Joulufiilistä ja viime hetken hankintoja hakemaan.

Olen unohtanut kuinka kaunis joulun punainen neilikka onkaan.
Kotiutin myös niitä viime hetken hankintoja joista jossain vaiheessa myöhemmin.

Seuraavana vuorossa olikin Kantriina alarannassa.
Tämä on näköjään muodostunut vakkari poikkeamis kohteeksemme
mutta mikäs siinä mielellänihän minä siellä huokailemassa ja ostoksilla poikkean.




Taattua Kantriinaa,ihanaa ja kaunista.

Iltapäivän kohokohta oli kuitenkin 
Olgan puoti lielahdessa.
Ihana puotipuksu Olga otti meidät avosylin vastaan ja kestitsi naisten iltaan kuuluvilla herkuilla.
Lahja pussukatkin kotiutettiin.
Puoti oli pullollaan ihania asusteita ja upeita vaatteita.
Masai ja Cream upeasti edustettuina.
Tietenkin muiden ihanien merkkien seurassa.
Saimme privat-illan ja arvaatte varmaan millainen kuhina alkoi kun me vauhtiin päästiin.
Minäkin joka en juurikaan kokeilemaan valitsemiani vaatteita suostu koska Inhoan yli kaiken hikisiä,haisevia sovituskoppeja. 
Vääristäviä peilejä,verhon takana jonottavia ihmisiä ja tuskaisia huokailuja
muiden ostoksilla olijoiden  suusta.
Ei ei ei,ei oo mun juttu.
Mutta Olgalla innoistuin jopa kokeilemaan
Olgan minulle ja itse valitsemiani vaatteita. 
Iso ihana sovitushuone jaettu isoihin koppeihin ja verhot sai olla auki.
Ei ollut vieraita silmiä kyttäämässä eikä vieraita huokailemassa tylsyyttään.
Ihanaa kokeilla,hypistellä ja kuulla mielipiteitä, rehellisiä sellaisia.
Onneksi oli ihanat rehelliset ystävät mukana.








Täällä oli helppoa olla onnellinen.
Ihana ihana Olga.
Puoti johon palaan varmasti.

Ilta päättyi kuinkas muuten kun 2 h+ keittiön pöytään Aleksanterinkadulle.

Hyvää ruokaa,tilkka jos toinenkin talon viiniä ja ryhmä rämä.
Ihana lauantai. 


Kerrassaan ihana piristys joka tuli niin tarpeeseen.

Kiitos taas rakkaat;
Taina,
Mervi,
Pepi
ja
Bikke.
Ensi kerralla otetaan tällä kertaa puuttuvat soturitkin mukaan.

♥♥♥♥♥♥


maanantai 1. joulukuuta 2014

Toiveiden toteutusta.......

Mitäs mitäs mitäs on tullut puuhailtua...
No jaa sen arjen pyörityksen lisäksikö???
No ei sitten niin yhtään mitään... Tai noh jotain ehkä kuitenkin mutta tuntuu ettei mitään saa aikaiseksikaan kun on niin pimeetä.
Synkkää,märkää ja pimeetä....
Joulufiiliskö tässä pitäisi ny puskea päälle,tällä ilmalla ???
Ette oo tosissanne,ei onnistu.

Mustia palloja metsästän edelleen, paikallisesta Prismasta löysin pieniä,ehkä pallopurkan kokoisia ,mattaa ja kiiltäviä mutta ei niillä pitkälle pötkitä.
Mustia mehupillejäkään en löydä...
Jaa mitäkö niillä imeskelisin ????
En mitään, mutta koristeita värkkäilisin.
Ei löydy ei niitäkään.
Kaikki on hukassa....

Jossain sentään onnistui....
Ukkokullalle eilen siis sunnuntaina näytin House Doctorin kuutio kynttilän jalkaa ja viehkosti silmiä nikkailin ja vihjailin mahdollisesta lahja ideasta....
No joo tais mennä perille paremmin kun hyvin koska tänään se tuli töistä kotiin ja hymyillen laittoi keittiön pöydälle tämän....







Ihana ihana mies.
Ihan omin pikkukätösin hän oli sen minulle värkännyt.
Lasejahan siinä ei ole eikä se ole muutenkaan samanlainen kuin tuo H D,n mutta just minulle niin passeli.
Myönnän olen tähän tykästyneempi kuin kaupasta ostettuun.

Pieni suuri asia ja niin mieluisa.

♥♥♥

Viikonloppuna oli myös ensimmäiset piparitalkoot.
Puolitoista kiloo taikinaa lapaset leivoskeli ja minä paistelin.



 

Jotain muutakin tuli kokeiltua......


No joo,en kokeile toiste...
Ei aina voi voittaa ei edes joka kerta....

♥♥♥