perjantai 23. joulukuuta 2016

Puolitoistako ?

yötä siihen jouluun on ?
Juuh niin kai sitten.
Ylihuomenna se on se aatto tai oikeammin ehkä jo huomenna kello kun käy jo aatonaattoa.
Istuskelen tässä ja odottelen saaristolaisleipiä uunista.
Millään en vaan ehtinyt niitä aiemmin paistamaan ja tekemään mutta minkäs sille voi.
Tänään aamulla olin lapasten kuusijuhlissa ja torkkien jaossa ja sieltä melkein samalla seisomalla lähettiin ukkopahan kanssa vielä viimeisille tonttuasioille.
Ideaparkin ostoshel***ssä oli todella vähän ihmisiä ja saimmekin kaikessa rauhassa kuusailla ja katsastella ja tuumailla viimehetken ostoksia. 
Silläpä siellä sitä aikaa sitten tuhraantuikin.
En tiedä olenko jotenkin kriittisempi ja huomaavaisempi tänä jouluna kun yleensä mutta aika huonosti myyjiltä saa joulu toivotuksia tai edes hymyjä.
Missään ei oikein soinut joululaulut ja aika hintsusti tosiaan saimme sellaista hyvää asiakaspalvelua.
Ei huonoakaan muttei mitään hyvääkään.
Yhdessä kaupassa sanoin oikein painokkaasti kassaneidille omat toivotukseni ja hän jäi hämmästyneenä katsomaan minua ihan kuin olisin kiroillut tai sanonut jotain rumaa.
Eikä vastannut edes toivotuksiini. 
Sen jälkeen toivotin kaikille muille myyjille painokkaasti joulua ja vastauksiakin sitten jo sain.

Iltasella sitten poikkesimme bikereiden joulukirkossa ja sitä ennen ystävien kanssa viime hetken minttukaakaoilla joulutorin glögiteltassa.
Ensi vuonna otettava uusiksi. 
Joulutorikin sulki siis ovensa tänään.


Kiitos ihanat konsertti ja kaakao seurasta.

Kotona on enemmän ja vähemmän tuoksunut joulu.
On paistettu pipareita,laatikoita,kaakkuja ja vaikka mitä ja tälläisenkin ihanuuden lapaset yks ilta värkkäsivät..




Ei nuo taida rakennusinsinööreiksi yletä mutta onneksi on hammastikkuja joilla tukea kaatuvia seiniä ja romahtavaa kattoa. Ajatushan se tärkein tässäkin kai oli.

Pikkuhiljaa siis aletaan kallistua sille puolelle että joulu onkin ihan jees tänäkin vuonna.


Äitiläänkin sen kävin värkkäämässä ja kun päästin lapaset irti ja koristelaatikoiden kimppuun sinnehän ne sukelsi KAIKKI kuusen oksille.
Noh ompahan revitelty koska kotona sitä ei edelleenkään eikä tänäkään jouluna saa tehdä.

On siis pikkuhiljaa aika valmistautua ja rauhoittua.
Ottaa mukillinen glögiä ja uppoutua sohvan mutkaan nauttimaan.

Nauttikaahan tekin.
Edes toisistanne tai itsestänne ihan kuinka parhaaksenne näette.


-Mirzi-

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joko joko joko se on ?????

No mikä ?
No se jota viikko sitten en edes halunnut kuulla.
Jos joku siitä puhui sanoin ettei sitä ole eikä tule.
Tajusin kuitenkin että en saa enkä voi olla niin itsekäs että kiellän lapsiltani ilon ja odotuksen vaikka oma mieli olisi kuinka maassa ja vaikka kuinka joku orpopiru onttokolossaan huutaisi ja kiroisi maailmani epäreiluutta. 
En vaan voi ajatella sitä että he muistaisivat tämän joulun paskinpana ikinä, ihan vaan siksi
 koska äidillä on paha mieli ja
 koska äiti vaan jaksa nyt olla iloinen oma itsensä.
Päätin ottaa härkää sarvista tai pukkia parrasta ihan kuinka vaan ja mietin miten saisin sen JOULU mielen palautumaan.
Mietin mistä minun jouluni on aina tehty.
- tuoksuista.
Kukkasista,pipareista,laatikoiden paistamisesta,takkatulen paukkeesta ja joulukakkujen aromeista.
- lauluista.
Radion laitan päälle ja etsin sen kliseisimmän joululaulu kanavan ja huomaan hoilottavani hymyssä suin kuinka joulupukki suukon sai.
- tunnelmasta.
Hiljaisuudesta ja kynttilän valosta,glögi muki kädessä sohvalla vilttiin kääriytyneenä kun kaikki muut jo nukkuvat.
Kissakin siihen tupsahtaa ja tuhahtaen kellahtaa polvieni mutkaan tuhisemaan.
-koristeista.
11 laatikkoa vajeni kesällä 7 ja niitä penkoessa löytyi monta nauruun asti huvittavaa koristetta. kaikki yhtä rakkaita kuin tekijänsäkkin.

En tiedä ensi vuodesta, en edes ensi kuukaudesta kukapa niistä tietäisi etukäteen eikä niitä kai kannata surrakkaan. On vain pakko elää hetkessä ja nauttia niistä pienistä asioista niin kauan kun niitä on.

Tänään.....
Puhallan sammuksiin kynttilät, viikkaan viltit sohvan käsinojalle,käväsempä vielä ulkona tarkistamassa sammutinko jo lyhdytkin.
 Komennan kissan sisälle kanssani ja huomaan hymyileväni yksinäni täällä jo pimentyneessä kodissani.
Päätän että minun jouluni on rakennettu tänä vuonna ystävistä, perheestä, kauniista sanoista ja ajatuksista,läheisyydestä ja lämmöstä. 
Tuoksuista,tunnelmista ja lasten ilosta.

Tahtoisin uskoa niin että kun painan silmäni kiinni ja yritän oikein kovasti kuunnella voin kuulla jostain pientä helinää. 
Tonttujalkojen pieniä narinoita pakkaslumen päällä.
Kuiskintaa ja hihitystä.
Ja jos oikein tarkkaan katsoisin näkisinkö pieniä nenän jälkiä ikkunassa, ulkopuolella.
Jos oikein kovasti tahtoisin voisinko muistaa asioista tärkeimmän.
Ei se ole se hössötys,
ei upein kattaus joulupöydässä.
Ei se ole sitä miltä kaikki näyttää, hyvältä.
Se on pienen vanhan ja väsyneen kissan kurnutus polvi mutkassa.
Koiran nenäpusu poskella.
Pienen käden sipaisu, pusu poskelle ja se kun kuulen sanat ; ihanaa äiti olla tässä sun kaikussa.
Se on se tunnelma se ilo ja se rakkaus kun saan vielä tämänkin joulun olla tässä kaikkien rakkaitteni kanssa. 
Onni on tänään,huomenna, ensi viikolla ja ihan joka päivä.
Tässä minun käteni ulottuvilla.





Sitä kaikkea se on.
Minun jouluni.

-Mirzi-

pst.....se tulee ihan kohta.....