keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Urpo,urpompi urpoin.....

Tämän pienen elämäni varrella olen huomannut sellaisen asian ettei kaikkia ole siunattu niin sanotulla tekniikka päällä. 
Tiiättekö kun on niinkun matikkapää,lukupää niin on varmaankin myös ihmisiä joilla ns tekniikkapää.
Noh minulla sitä ei ole, äikässä olin 9 oppilas koulussa ja joskus 10,kin napsahti kun oikein jaksoin yrittää useimmiten en,mutta palataksemme tähän tekniikka hommeliin.
Tämä ymmärrys tai oikeammin sen puute ilmenee esim, television käytössä, en vaan ymmärrä niitä helkutin nappuloita siinä kapulassa ja nyt vasta hiukan aikaa sitten opin mistä saa sen listan tv ohjelmista näkyviin ja tuo tv meillä on ollut jo ainankin 5 vuotta tai ehkä kolme noh kuitenkin.
Tietokone on minulle toinen mysteeri, osaan käyttää sovelluksia ja ohjelmistoja aika laajastikkin mutta kun koneeseen tulee joku "vika" tai se pitäisi päivittää sisäinen blondini nousee esiin.
Monenmonituista kertaa töissäkin jos siivoja on sammuttanut näytön niin siinäpähän istun ja melkein itken kun koneessa on joku hemmetin vika taas kun ei näyttö mene päälle kun koneen käynnistää tai toisinpäin jos näyttö onkin päällä ei tule kuvaa vaikka kuinka naputan näytön on off nappulaa.
Digipoksi on kauhistus ei mene minun jakeluuni tai joku muu vastaava härpäke huhhuh.

Puhelin hohhoijaa.....

Tultiin pikkurintsessan kanssa siihen tilanteeseen antiikkisine kännyköittemme kanssa että oli pakko rohkaistua ja mennä puhelinkauppaan.
Järkevä ihminen ajattelee että siellähän on myyjä joka on sitä varten että se kertoo millaisen ja miten ja blaalaa....
Myönnän olevani vaikeahko tapaus...aiemmin olin kärppänä ostoksilla kun uusi malli ilmestyi ja se oli pakko saada maksoimitämaksoi,olenhan siis mestari myös tuhoamaan puhelimia varsinkin mutta kuitenkin sitten kun löysin suurimman rakkauteni puhelimien saralla en enään haikaillut uusien perään 7 vuotta se rakkaus kesti ja edelleen ostaisin huutaen ja kiljuen sen suuren rakkauteni jos sen vaan jostain vielä ehjänä löytäisin.
Kaksi yksilöä tämän 7 vuoden aikana ehdin läpikotaisin tuhota ja kun se viimeisinkin plumpsahti vessan pönttöön ei auttanut edes itku.
Kaapista kaivoin poikani antiikkia antiikkia phelimen ja (juu niin ostin siinä välissä kyllä yhden jonka hylkäsin 3 päivän päästä laatikkoon enkä varmasti ota sitä sieltä enään ikinä pois) selvähän se ei sillä tehnyt mitään, ei riitä muistit, ei riitä tuo ei riitä se ja se sammuilee itsekseen ja kaiutin rätisee en kuule puoliakaan mitä kanssa puhujani minulle sanoi ynmynm...
enkä edes kehdannut sitä laukustani yleisellä paikalla pois ottaa .joten vaihtoehdoksi jäi mennä kauppaan.
Onnekseni rintsessankin puhelin sanoi sopimuksensa irti ja pääsin vähän niinkun siivellä tutustumaan malleihin.
Rintsessan puhelin asiat sujui vallan mallikkaasti malli vain vaihtui kaupassa toiseen kun mitä  kotona netistä oltiin katsottu mutta niin noh joskus käy niinkin...

Minun kohdallani se onkin sitten ihan eri juttu...
Olin jo netistä stalkannut mitä haluaisin ja reippaana tyttönä liikkeessä sitten sanoin mitä haluan ja mitä tekee myyjä ?
sanoo ettei sitä enään ole,eikä tule, eikä tilata. 
Olimmehan osuuskaupan yläkerrassa mutta silti.
Vanha malli ei saa enään tilattua eikä yhtäkään ole enään varastossa. jaahans armas poikani osti sellaisen tammikuussa uutuutena ja se kikkurapää sanoo mulle että se on jo ikäloppu.
Mitä teen ? minä sanon että jaahans selvä sitten en osta puhelinta kun en tiedä mitä haluan.
Kikkurapää alkoi esitellä muita vastaavia ja puhua hepreaa johon nostin käteni ja sanoin juu ei kinosta heippa ja soitellaan savumerkeillä. 
Kassan kautta kottiin ja heippa.
Kotona tutustuin jälleen kerran eri vaihtoehtoihin ja löysinkin itseäni miellyttävän ja eikun seuraavana aamuna kauppaan takaisin ja mitä jumalauta!!!!.

Sitäkään ei saa, valmistajalla toimitus vaikeuksia...

Taas olin kun pölkkyukko ja pihalla kun lumiukko mitäsmäänyt teen mietin...
Tämäkin avulias myyjä alkoi puhumaan mulle hepreaa ja esittelemään malleja jotka keittävät aamukahvin, siivoavat kodin, nukuttavat lapset ja korvaavat avioliiton, siltä minusta ainankin tuntui kun kuntelin mitä kaikkea niillä voi tehdä...
aikas tylysti keskeytin ja sanoin että juu älä kerro enempää EI KIINNOSTA mää haluan puhelimen ja nyt ja heti mielummin jo eilen.
 KIITOS.

No millaisen puhelimen pikku rouva haluaa ? kysyy herra 20 v märkäkorva ja voi kiesus että voi kilahtaa tuo pikku rouva niskan mutkaan ikävästi.
Sanoin tiukasti että anna sellainen mikä on kaikista lähinnä sitä mallia mitä tulin hakemaankin ja sillä siisti.
Niin noh tässä ois tälläinen missä on mikroprosessoripaskanjauhantapiiri sama ja joku käyttöjärjestelmähippejämetsässä parempi ja blaablaa...

Johon tuumasin että onko se puhelin ? 
voiko sillä soittaa ja voiko siihen vastata ? 
voiko sillä mennä nettiin ja käyttää instaa ?
Voiko siihen ladata watsapin ja voiko sillä kirjoittaa teksti viestin ?
Myyjä vastasi että on ja voi.
 Kiitos ja kassan kautta hei vaan.....

Nyt minä pikku rouva Urpoista urpon istun ja opettelen enkä varmasti jumalauta nuku ennenkö tuo hippejämetsässäkäyttöjärjestelmäydinpaskapommiprosessori on minlle läpikotaisin tuttu.
ja toivon että seuraavalla kerralla kun joudun puhelin kauppaan menemään saan sen delegoitua jollekkin jolla on  hermot ja ymmärrys kohdillaan.

Kiitos ja hyvää yötä.
Halikaa toisianne.
 -Mirzi-







1 kommentti:

  1. Juu ei tee enää nykyään mieli vaihtaa puhelinta, ellei vanha tosiaan ole ihan palasina. Ei kestä millään hermo niitä kaikenmaailman tilien muistamisisa ja sovellusten lataamisia ja mitälie. Ennen ostettiin puhelin, vaihdettiin sim-kortti vanhasta siihen ja alettiin soitteleen. Siinä se. Että mää niin ymmärrän sua :)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3