sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kun kaikki loppuu vain alkaakseen alusta.

Aikas tarkalleen kuusi vuotta sitten elin aikas unelma elämää.
Uusi vasta valmistunut oikeastaan hippasen vielä keskenkin oleva julmettoman kaunis ja suuri koti unelma paikalla ja tontilla oli sisustettu joulun tunnelmaan kaikella sillä rakkaudella miten vaan voi unelmiensa talon sisustaa.



Olin hurjan onnellinen ja koko maailma tuntui hymyilevän.
Paiskoin töitä hiki hatussa ympäri maailmaa, ja aina kun pitkältä komennukselta kotiuduin ja  auton valot valaisivat tuttua tietä tuntui kiva puristus sydänalassa ja huulille nousi hymy.
Koti. 
Minulle maailman matkaajalle ja ikuiselle muuttajalle ja oman paikkansa hakijalle se oli KOTI isoilla kirjaimilla.
Pari kolme vuotta ja alkoi totuus selvitä, yhtä ja toista pientä ilmeni joka korjattiin alta pois sen kummemmin miettimättä tai jos mietittiinkin ajateltiin sen kuuluvan asiaan.
Kumpikaan meistä ei ollut aikuisiällä asunut omakotitalossa ja aina luulimme kaiken kuuluvan asiaan.
Ainahan omakotitalossa korjattavaa ja laitettavaa on.



Ensimmäinen kunnon isku vasten palleaa oli kun pesuhuoneessa alkoi haista kellari ja ensimmäiset kaakelit putosivat saunan seinistä.
Olin jo jonkun aikaa miettinyt omituisia oireitani ja aloin pelätä pahinta.

Luin yötä myöten hotelleissa artikkeleita hometaloista,sisäilma sairauksista ja kaikesta aiheeseen liittyvästä ja se tunne ettei kaikki ole niin kuinka pitäisi vain lisääntyi.
Kun pallon laittaa pyörimään se sitten pyörii niin kauan kuin alamäkeä on.
Remppasimme aluksi ja laitoimme uusia kaakeleita ja  paikkailimme paikkoja kunnes muutkin alkoivat oirehtia ja oli pakko tunnustaa totuus ja sanoa se ääneen; meillä on aikapommi joka tikittää yhä kiihtyvällä nopeudella, eikä oikeaa piuhaa löydy katkaistavaksi vaikka kuinka yrittää etsiä.

Sen enempää syitä ja seuraamuksia miettimättä nyt koska oikeusprosessi on vieläkin kesken vaikkakin meidän osaltamme alkaa olemaan taputeltuna ensimmäinen osio niin ohi tämä painajainen ei vielä millään muotoa ole. En enempää siis avaa asiaa täällä julkisesti.

Tiedättekö kun ihmiseltä viedään kaikki millainen tunne se on kun sen tajuaa. 
Kun loppuu rahat ja usko ja pian myös rakkaus sekä se kaikista tärkein terveys sekä henkinen että fyysinen, on aikas tyhjän päällä.
Tämän kaiken lisäksi viranomainen tulee ja lyö leiman paperiin kertoen että kotisi on asuinkelvoton ja sieltä on muutettava ja mieluiten välittömästi. 
Lyö kenen tahansa päässä tyhjää.
Siellä unelmiesi raunioilla sitten seisot ja mietit mikä v***u meni vikaan.
Tänään istuin siellä portaikossa hetken ja muistelin kaikkea siellä kokemaamme ja pikkuhiljaa alkoi järki kertomaan milloin olisi pitänyt herätä. 
Joulun pyhinä vuonna 2009.
Silloin kun ensimmäisen kerran yläkerran lattialämmitysputket pettivät silloin olisi pitänyt jo kilistä takaraivossa mutta ei. 
Neljä vuotta siihen meni ennenkö annoimme totuudelle luvan tulla pintaan. 
Kaksi vuotta vielä senkin jälkeen jaksoimme tapella vastaan. 
Ihminenhän minäkin olen.

Kolme vuotta sitten face päivityksessäni kysyin koska yhden ihmisen paskakiintiö on täynnä ? ja nyt täytyy sanoa ettei se silloin ollut vielä lähelläkään vaikka silloin jo tuntui että ei jaksaisi yhtään enempää.

Nyt vuoden 2015 joulun pyhinä rakennamme kaikkea alusta, uudessa kotona uusin unelmin ja uusin haastein. 
Aloitimme puhtaalta pöydältä kaiken jopa parisuhteemme ja rakennamme kaiken alusta.
Kotia, itseämme, toisiamme ja tärkeintä eli unelmiamme.
Terveyttä emme voi enempää rakentaa takaisin mutta joitakin asioita voimme vahvistaa ja siten olla ehkä joskus terveempiä mutta ennen kaikkea varmasti olemme vahvempia.
Kukaan ei vielä tiedä kuinka tämä päättyy mutta pienin askelin ja hetki kerrallaan yritämme ja ehkäpä jonain päivänä uskallan oikeasti olla onnellinen.

Halusin kertoa teille jotka ette tiedä miksi niin hehkutan uutta kotia ja uutta alkua.

Joskus vielä kirjoitan koko tarinan ja kerron sen kaikki likaisetkin yksityiskohdat ja niitäkin riittää hyvän tai vähemmän hyvän dekkarin verran.

Vielä muutama päivä vapaita ja lunta odotellessa sukuloin hiukan kauempana ja uskaltaudun siivoilemaan joulua pois.

Tässä vielä pieni pala purtavaksi.

Ote Annika Metsäkedon blogbook-Blogi kirjoituksesta20.12.2015 ja on kyllä ihan justiinsa kun mun kynästä ulos tullut.
Ihmisen onnellisuuden mittari on terveys, rakkaus ja raha. Jos ja kun noista kolmesta joku on vähän huonommalla tolalla, jäljelle jääneet kaksi auttavat ainakin vähän aikaa. Jos kolmesta kaksi on vinksin vonksin pystyy vielä yhdellä jäljellä olevalla tekijällä porskuttaa menemään, mutta pitemmällä tähtäimellä sekään ei riitä. Ja kun ne lähtee kaikki putoaa kaikelta pohja ja jää aika tyhjän päälle.
Onnellisuuden kolme tekijää pitää pyrkiä saavuttamaan ja laittaa ne itse kullekin sopivaan balanssiin.
Siihen tarvitaan voimaa, halua ja periksi antamattomuutta. Kaikkia näitä on vaikea pitää yllä jos on surullinen, sairas tai ainaisessa ahdingossa taloudellisissa asioissa.
Ikävien asioiden kasaantuminen samaan aikaan on kumma karma. Joku viisas väittää että sillä on tarkoitus kasvattaa ja kovettaa ihmistä. Ja näinhän se varmasti meneekin, sitä on vain vaikea hyväksyä ja ymmärtää siinä vaiheessa kun tuntuu siltä että malja on jo täysi ja lisää vaan tulee.
Silti siitä on selvittävä ja koitettava pyristellä ja luottaa että jossain vaiheessa alkaa nousukiito ja kuopasta alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa. Se kuuluisa jonkun toisen viisaan sanonta ; Aika auttaa.
Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen.
En siis valehtele kun sanon että olen iloinen siitä että tämä vuosi 2015 on 11 päivän päästä taputeltu.

-Olkaahan silti kilttejä vaikka joulu meni jo-
Loves: Mirzi.






sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hurjasti kyselty resepti.

Jo monena vuonna on meidän joulupöytään kuulunut myös Bataattilaatikko.
Aluksi kun sitä jossain työpaikan pikkujouluissa aristellen maistoin en oikein osannut muodostaa siitä mielipidettä suuntaan tai toiseen.
Pari kertaa kun siihen eri pöydissä ja juhlissa törmäsin ja maistelin en edelleenkään saanut siihen makua mutta päätin kokeilla tehdä sitä itse ja kyllä se vaan on todettava ettei itse ja oman maun mukaan tehtyä batskulaatikkoa voita mikään.
Monena vuonna olen tehnyt sitä yli omankin tarpeen ja aina sitä on kyselty ; onko ylimääräistä ???
Ainahan sitä on riittänyt niin siskojen kuin veljienkin joulupöytään.
Tänä vuonna on useimmat kyselleet reseptiä millä omani teen eikä se mikään valtion salaisuus ole ja voin se myös täällä jakaa. 
Resepti ei aines osiltaan kummoinen ole ja sitähän voi aina muokata omien mieltymysten mukaan.

Tässä minun versioni :

Noin 8 annosta elikkäs 1,9 litrainen folio vuoka.

1/4 tl
Valkopippuria en välttämättä laita jos sitä nyt ei satu olemaan ja inkiväärin ja muskotinkin kanssa on vähän summittaisia ne mukaan heitot kunhan sitä siellä on.
Keitän bataatit runsaassa vedessä hiukan ylkikypsiksi ei kuitenkaan niin paljon että hajoasivat koskettaessa. 
Lisään keitin veteen merisuolaa noin teelusikallisen ehkä puolitoista.
Kun batskut ovat kypsiä kaadan veden pois ja suttunuijalla sotken palat rouheaksi muusiksi,lisään kerman, siirapin,korppujauhot ja mausteet ja vatkaan sähkövatkaimella muusin tasaiseksi. 
Bataatti ei minulla ainakaan liisteröidy niin helposti kun peruna mikäli sille vatkainta näyttää ja perunamuusin teenkin aina vain suttunuijalla en koskaan käytä vatkainta.

Munan lisään vasta sitten kun muusi on hiukan jäähtynyt ja siinähän se jäähtyy kun sitä vatkuttelee.

Kaadan seoksen foliovuokiin,ripottelen päälle korppujauhoja ja kuvioin pinnan. 
Lisään vielä voi kökköjä sinne tänne ja ei kun uuniin.
175 c ja noin tunti hiukkasen ylikin ehkäpä noin tunti ja vartti olen itse paistanut ja mehevyys on silti säilynyt.
Laatikot on kuumina aikas lötköjä joten olkaapas varovaisia kun nostelette niitä uunista.

Tällä yksinkertaisella ohjeella olen Bataattiloorani jo vuosia tehnyt ja aina se on vaan yhtä hyvää.

Joskus männä vuosina huomasin  uuniin laittaessani että korppujauho pussi oli avaamattomana pöydällä ja pelastin tilanteen sillä että kopsautin hiukan enemmän korppujauhoja vuoan pinnalle ja sekoitin sen muusiin hyvin.
 Ripottelin uudet korppujauhot päälle ja kuvioin pinnan ,heitin voit päälle ja uuniin.
Ja hyvää oli.




Njamskis.

PST; minä teen nelinkertaisen muusin eli noin 4kg batskua  <3

Olkaahan kilttejä älkääkä ressatko, en minäkään.

-Mirzi-


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Tuoksua ja tunnelmaa

Muutama sentti lunta ja pikkupakkanen.
Voi ihanuus.
Kumpaakaan ei enempää kiitos mutta jäädäkseen tuo saisi olla.
Ainakin Tammikuun puoleen väliin sitten voisi taas tulla tupsahtaa kevät.
Vaikkakin tuossa männä viikolla ymmärsin miksi olen muutaman vuoden vihannut talvea kun ruttoa, varmaankin ihan vaan siksi että meillä oli 6 vuotta kylmä,sisälläkin.
Nyt ei pääse vilu yllättämään siitä pitää huolen vanha Rouva joka aina kiittää antaen lämpimän halauksen kun vaan hiukan sitä ruokkii.


Valittaen totean kuvien laadusta sen verran että 6 vuotta vanha huippu puhelimeni huippu kamera alkaa vetelemään viimisiään ja olenkin itku silmässä lähettänyt joulupukille vienon toiveen uudesta puhelimesta.
(pst...kaapissa on uusi Lumia mutta Lumia saa asustaa kaapissa ihan varmasti vielä kauan, järkyttävä kapistus)
Vanhasta E7,stani en tahtoisi luopua mutta pakko kai se on. 
Antiikiksi lapasetkin jo sitä haukkuvat.
Typerykset kun eivät laadun päälle ymmärrä.

Pikkuhiljaa alkaa kotona joulu hiipiä samalla kun tavarat löytänevät paikkojaan tai ainakin johonkin oleilemaan kunnes joku myrsky ne taas johonkin muka parempaan paikkaan keikauttaa.
En vaan nyt just jaksa ressata pientä pää parkaani sillä että onko joku tavara ihan justiinsa sillä oikealla paikallaan ja onko sellaista paikkaa loppu viimeksi olemassakaan,meillä ainakin on tavarat ja huonekalutkin luotuja kulkemaan ja jo vaikkapa huomenna joku saattaa olla jo jopa uudessa kotona kun sille päälle tässä torpassa satutaan
Ei se aina oo ihan niin justiinsa.
Käydäänkös alamaailmassa ????
Käydään vaan.....


Oven kun avaa on ensimmäisenä hämähäkkien kokoontumispaikka.tässä verhossa ne hihhuloivat päivät päästään ja meidän keskinäinen sopimuksemme onkin että pannuhuone ja tämä verho ovat heidän valtakuntaansa muuten sopimuksemme raukeaa ja peliin astuu vähän ronskimmat keinot yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.


Hassuihin asioihin sitä ihminen ihastuu, kuten minä tämän portaikon väri maailmaan.
Tummaa kulunutta harmaata betonipintaa ja  valkoista joka päivitetään valkoisemmaksi kunhan ehditään.
Sieltä sitten jatketaankin......



Sauna osastolle jota pikkasen päivittelin kalenteriaikaan sopivaksi, kesällä siellä tuskin pikkukuusia pidellään.

ja eikun takaisin.....


Köökistä olkkariin



ja loppujen lopuksi sitä tonttua etsimään lainarintsessan kanssa vanhan Rouvan kupeessa olevasta kolosta.
Ihana mun koti täynnänsä ihania pieniä yllätyksiä...


Hiippahatun kulma näkyy kuulemma jo.
Muistakaa siis olla kilttejä.

XOXOXOXO

-Mirzi-

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun eka.

Joulukuu.
Ihana sana ja ihana kuukausi.
Kuukausi aikaa hömppäillä ja fiilistellä.
Ensimmäiset lahjat ostettu ja piilotettu.
Kotona tuoksui tänään uunituore porkkanalaatikko ja joulukakut.


Vanha kaakelitakka huokuu lämpöään ja sekin näyttää hyvältä vaikka onkin edelleen vauvan pa**n värinen.
Jotenkin kaikki on vaan nyt kohdallaan,enkä anna pikku enkä isojenkaan asioiden häiritä.


Esimerkiksi sen että pehmokissa roikkuu pää alaspäin




Tai että tämä kaappi muuttaa pian vaikka siitä julmetusti tykkäänkin......
Saampahan uuden isomman ja hienomman tilalle.

Huomenna kokeillaan yhdistää Tigeri ja pyörätuoli sekä huippu hyvät hermot ja kiukkuinen 
80 v jolla on se saksalainen sotilas jo päässään jota myös Altsiksi kutsumme.
Veikkaan että ne ei veny tarpeeksi ne hermot meinaan.
Onhan kuitenkin 
 The JOULUKUU.

-Mirtzi-