maanantai 30. marraskuuta 2015

Pieniä pipanoita...........

......... onnen pieniä murusia.
Niistähän nämä päivät kai ovat pääasiassa koostuneet.
Joka päivä enemmän ja enemmän viihdyn täällä uudessa kotona ja se alkaa kohta mietityttämään kuinka paljon voi ollenkaan viihtyäkkään ?
Vaikkakin ei se kai kovin suuri synti ole jos kotonaan viihtyy ja toiseks kukapa sitä enään tässä iässä syntejään laskee?
En minä ainakaan,
Tuskin osaisinkaan niin pitkälle laskea. ;)

Viikonloppu alkoi parhaalla mahdollisella uutisella, vanhasta kodista käydyssä oikeudenkäynnissä tuli voitto kotiin.
Vielä en uskalla lopullisesti hengähtää,tuomion valitus aika kun on kuukausi ja vastapuolesta en mene takuuseen vaikka hän niin tyhmä olisikin että selkeästä tappiostaan ja murska tuomiosta huolimatta valittaisi korkeimpaan oikeuteen,luulen ettei hän löydä asianajajaa joka häntä puolustamaan lähtisi. 
Mutta maailmahan on ihmeitä täynnä,hyviä ja pahoja.
Hetken ainakin voimme nyt hengittää rauhallisemmin.

Joulu tavarat ovat edelleen toisessa kotona joten en ole vieläkään päästänyt joulupetoa itsestäni irti mutta veikkaampa että kaikki aikanaan, kaikki aikanaan.
Äidille kävin jo hiukan joulua laittelemassa ja joo o kyllä siitä sellainen pieni kutkutus jäi päällensä että taitaapi ne 9 pahvilaatikollista joulua sieltä kotiutua pikkuhiljaa tänne päin.
Jo lauantaina lupailin pikku apinoille pipari-talkoita mutta sattuneesta syystä ne vasta sunnuntaina toteutimme.
Lauantai oli muuta touhua täynnänsä ja kun ilta ehti niin olimme kaikki niin puhki että ei paljon houkuttanut saunan jälkeen alkaa jauhoilla sotkemaan itseään saatikka keittiötä.


Nämä ensimmäiset kierrokset olen antanut lapasten vapaasti toeuttaa itseään 
mitenkään puuttumatta heidän leipomisiinsa ja olen keskittynyt vaan saamaan piparit uunista ulos polttamatta niitä.
Sitten kun pahin into on heiltä laantunut keskityn itsekkin leipomiseen ja teen taikinankin itse, alkuun mennään aina osto taikinoilla.



Torttujakin oli pakko leipasta ihan vaan tuoksun takia ja onhan ne vaan niin hyviä.
Pienoinen tenkkapooo meinasi leipomisen alussa putkahtaa pintaan kun tajusin että kaulimet ja leivinpaperit ovatkin vanhassa kotona vielä mutta lähistöllä asuvat ystävät pelastivat tilanteen ja lapaset juoksivat leivinpaperi lainaamoon kipikipi ja kaulimen viran hoiti mikäs muu kun maailman paras kaulin, kossupullo.
Tällä kertaa tyhjänä kuitenkin,mistä lie kulkeutunut sekin kaappiin.
 ;)
Lauantain metsälenkillä jäi matkaan jotakin sentään....


ja kylläpäs siitä irtaantuikin ihana tuoksu eteiseen kun sen tuohon lipaston päälle länttäsin.


Vähän jotain jäi mukaan lauantain joulumyyjäisistäkin jotka rintsessan vanhalla koululla järjestettiin.


Kaunis pieni kangas-sydän ja tietenkin poro kuvalla.

Eli pikkuhiljaa se joulu kai tähänkin torppaan hiipii.
Uloskin voisi kyllä tupsahtaa pikkupakkanen ja ehkäpä pari senttiä luntakin,saisi tuon kuraisen pihan edes hetkeksi aisoihin.

Sitä odotellessa jään etsiskelemään kylteilleni paikkaa, ehkäpä nekin pikkuhiljaa omille paikoilleen pompsahtavat kunhan aikani mallailen....



Eihän siitä mitään tulisi jos joku kerrasta täällä paikkansa löytäisi, keittiöönkään ei ole vasta kun kolmas seinäkello kokeilussa ja nyt vasta tuntuu oikealta.
Noh näillä mennään...

.... sitä pakkasta odotellessa.

-Mirzi-

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kurkataanko ???????

Enpä oikein tiedä miten aloittaisin koska ainoa tunne sisälläni tällä hetkellä on 
ONNELLISUUS.

Olen onnellinen siitä että meillä on lämmin,
meillä on pätkimättömät sähköt 
ja ennen kaikkea täällä on niin helppo hengittää.
Ei kutita kurkkua, ei ole tukkoisuutta ja ensimmäistä kertaa varmaankin vuoteen olen nukkunut KAKSI kokonaista yötä putkeen.
Sitenkuten normaalit ihmiset nukkuvat, olen vain unohtanut sen miten se tapahtuu ja siksi perustankin olettamukseni normaaliudesta ihan vaan mutu tuntumaan.

Tänään olen ensimmäistä kertaa yksin kotona ja vain kuulostelen ja fiilistelen.
Lattian narinaa,putkien kohinaa ja mouruamista, vanhan mutta hienosti jaksaneen talon huokailua.
Rakastan nyt jo lautalattiaani ja sen ennalta arvaamattomia narinoita,olohuoneen kattopalkkien vinoutta,kuistini kylmyyttä, huurtuvia keittiön ikkunoita.....
Siinäpä vain muutamia niistä.
Täällä on kuitenkin niin hyvä olla.
Paljon on vielä tekemättä mutta nyt on tunne ettei millään ole niin justansa kiire.
Meillä on hyvä olla just näin ja kaiken ehtii myöhemminkin.
Kaikki hakee paikkansa aikanaan ja asettuvat kunhan rauhoitutaan ja nautitaan.

Niin arvasin että tahdotte jo kurkkia.......

Laitetaampa kuvapläjäys kohdillaan olevista paikoista tai ainakin sinnepäin olevista...








..... ja marjana kermakaakun päällä......mies sisustaa......



Nyt otan iiiiiison kupin kahvia ja jatkan fiilistelyä.....
mietin myös epätoivoisesti missä on mun joulukoristeet....
ehkä on hyväkin että ovat vielä hetken piilossa....
ettei vaaaaan lähtis lapasesta......

-Mirzi-

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Intoa täys kun ilmapallo......

se vaan ei taida nyt riittää.
Viluttaa ja vi**ttaa,kolottaa ja ramasee.
Syksy ja pimeys yrittää lyödä maahan,flunssallahan ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa koska nyt en anna sen lyödä päälle.
Nyt on se aika kun en ehdi sairastaa.

Liikaa tekemistä,liikaa menemisiä jopa niin paljon ettei vuorokauden tunnitkaan meinaa riittää.
Mitäkö oon tehnyt ?????

Maalannut ja maalannut ja repinyt mattoa ja muutamalle kynnykselle kioski avaintakin näyttänyt ja pessyt ja pyyhkinyt ja teipannut ja maalannut..... valinnut tapetteja,haukkunut pari myyjää,useimmille hymyillyt ja kiitellyt ja hosunut värilastujen kanssa ympäri ämpäri,menettänyt miljoona kertaa hermoni syksylläsyntyneeseen ja hänen visioihinsa ja huhhuh....

Mutta arvatkaas mitä ????

Ensimmäiset 6 laatikkoa on UUTEEN keittiöön purettu.
JUHUU JIPII !!!!!!!
Millään en meinannut tänään housuissani pysyä kun ukkopaha kantoi uuteen keittiöön 6 laatikollista tavaraa joka piti saada kaappeihin.

Yläkerta on valmis,keittiö on valmis,tänään vetelin viimeiset valorajat ja paikkailut "parmesaanin" kanssa keittiön ja eteisen seiniin ja nyt siellä näyttää niin hienolta ja uudelta.
(Remppa tyttöni sai uuden lempinimen tämän rempan myötä; Akryylimassa Parmesaani, akryylimassa kun on kuulemma kaiken pelastus ja Parmesaani = Artesaani)
Akryylimassaa meillä ei ole käytetty missään mutta joka paikkaan sitä on nyt tuputettu avuksi.
Olohuoneen tapetit ovat paloina seinässä maalarin teipillä kiinni ja hieman joudumme keskustelemaan vielä,ihan ei ajatukset sysksylläsyntyneellä ja minulla kohtaa,

Jaa mitä ????
Haluuttekste kuvia vai ?????


Noooo muutama huono on kännyllä tullu napattua mutta tässäpäs näitä...




Mun hippasen tuunattu uus köökki......



Yläkerran vessa ennen.......


... ja jälkeen,hippasen keskeneräisenä kuitenkin......

 Kioskiavain viuhuu.......

... ja vaha liukuu.

Maailman paras remppatiimini siellä vahaa pesuhuoneen kattoa.....
...valmiista näette kuvia sitten myöhemmin,yhtä ja toista muutakin siellä tehtiin kun vain kattoa vahattiin.....


Valinnan vaikeus........



Ja hänen korkea arvoisuutensa Neiti Akryylimassa Parmesaani.....


ja siskonsa Neiti Kaikkensa Repinyt......

Voitte uskoa että näin hauskassa ja nopeasti sujuneessa rempassa en ole ennen mukana ollutkaan ja yhtä ja toista olen minäkin ehtinyt jo remppamaan.....

Viimeisiä nurkkia viedään ja palataan niihin vaikka seuraavalla kerralla.

XOXOXOXO

-Mirzi-

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pääsiäis rovioita vai.....

Eiköös se niin oo että pohojanmaalla poltetaan pääsiäiskokkoja?????
Noh meillä täällä poltetaan Marraskuun kokkoa,ja ihan ok mielellä.
Tiedä sitten onko tämä sitä puhtaalta pöydältä aloittamista vai mitä mutta iloisena kannan "saastunutta" kamaa kokkoon ja heitän hyvästejä.
Eilen käväsi jopa mielessä että mitäs jos polttaiskin kaiken siis ihan  kaiken ja aloittais oikeasti uuden rakentamisen tyhjästä.
Ehei sen verran materialisti tai omiini ihastunut olen ettei nyt sentään ihan kaikkea parane roviolle heittää,mutta hauskahan sitä on ajatuksella leikkiä.
Eniten stressaa sekasotku joka pakkaamisesta syntyy,kolme laatikkoa auki ja kaksi jätesäkkiä ja teema on aika pitkälle roskiin roskiin roskiin......
Toisaalta vapauttavaa ja varsinkin kun tietää että piina on vihdoin kohta ohi.
Kun antoi itselleen luvan antaa periksi eikä yritäkkään väkisin pitää pystyssä jotakin mikä on selkeästi jo tuhoon tuomittu on helpottavaa huomata että ruohoa on aidan toisellakin puolella.






Kohta alkaa nurkat näyttämään tältä ja koitan järkätä laatikkopinoja aina johonkin missä ne eivät olisi niin kauheasti tiellä.
Toivotonta.

******
Jotain muutakin oli tänään jo pakko tehdä. 
Pakkaaminen oli pakko keskeyttää huomiseen asti kun saan lisää laatikoita ja aikahan oli pakko käyttää hyödyksi.



Mielessä on muhinut jo monta kuukautta lamppu projekti jonka aloittaminen on ollut ikäänkuin takkuamista takkuamisen perään.
Vihdoin se on aluillaan ja toivottavasti se on uuden olohuoneen katossa jo heti kun sinne pääsemme asettumaan.
Asiaanhan vaikuttaa tietysti myös se saanko tästä sen näköisen kuin haluan....



Papuja on tullut maalattua öhöm muutama ja vielä olisi muutama maalaamattakin ja pari muutakin osaa tuunaamatta...
Ehkäpä siitä vielä hyvä tulee.....

Huomasin eilen kukkia kastellessani tämän jo kuolleeksi luulleen heränneen henkiin ja ihan oikeasti henkiin....


Reppana on täynnä nuppuja. 
Ihanaa.
Kukkikoon rauhassa täällä siirrän sen multien vaihdon jälkeen sitten vasta uuteen kotiin....
Ja jos jonkun puutarha/viherkasvi ihmisen niskavillat nyt nousi pystyyn multien vaihdon aikataulutuksen suhteen niin lasketteleppa rauhassa.
 Nainen tekee mitä naisen täytyy tehdä. 
Meni sitten syteen tai saveen.

Huomenna tapettikaupoille ja maalikaupoille, jippii.
 Tänään jo maitokauppa reissulla yhden litran kotiutin....


se mihin se tulee on vielä salaisuus.

Ihanaa alkavaa viikko kaikille ,minä ainakin aion tehdä tulevasta viikosta edellistä hiukkasen edes paremman.

XOXOXOXO

-Mirzi-

.... jatketaan........

 ja kun edellisessä postauksessa lupasin jatketaan matkaa LWM,n jälkeen kaasu pohjassa Kauvatsan Kauhun kyytsällä mentiin Olgalle ja mitäpäs siellä...
No taattua Olgaa.


Ihana Olga ja ihana puoti.
Sinne on aina niin ihana poiketa ja palvelu on saaviissataa prossasta että monella vaatekaupalla ja ketjulla olisi paljon opeteltavaa Olgan asiakaspalvelusta.

Kauden uutuudet Masaista ja Creamista tuli penkaistua ja ainahan sieltä jotain kassiin jäi...


Ihana Creamin paita ja nyt kun vihdon ja viimein olen oppinut huiveja käyttämään ihana harmaa valkoinen creamin huivi.

Niin niihin uutuuksiin......


Huoh, kaivelemaan jäi......






Tämänkin väskyn näkisin keikkumassa mieluusti olallani.

Olgan puodinhan löydät Lielahdesta Tampereelta ja suosittelen lämmöllä. 

Olgalta suunnistimme sitten iltaa istumaan erittäin kauniisti ja aistikkaasti sisustettuun kotiin joka kuuluu Villa Namun Tiinalle, klikklik
Syötiin pizzaa ja nauretttiin ja turistiin ja mitäpä nyt luulisitte lauman naisia tekevän kun samaan tilaan pääsevät vapaasti oleilemaan.
Iso Kiitos Tiina <3
ja nämä ihanuudet.



Kerrassaan ihania otuksia kurnauskis.

*************

Iso kiitos myös Pepille ja kaikille mukana olleille ;

Taiska kiitos ihanasta loppu illan seurasta.
Mervi  ja

Nimiä klikkaamalla pääset lukemaan heidänkin tarinansa riemukkaasta päivästä.
Ihan huippis seurue.

XOXOXOXO

-Mirzi-