tiistai 27. lokakuuta 2015

Oi Armas

Siis mikä taivas keskellä Tuomiokirkon katua onkaan.
Ohi mennessäni uteliaana immeisenä ikkunasta kurkkinut mutten koskaan ole kerennyt sisälle asti poikkeamaan.
Täytyypi sanoa ettei olisi ohi kannattanut kävellä vaan poiketa sisälle sellaisten herkkujen ei saisi antaa mennä ihan noin vaan sivu suun.
Meillä oli siis kunnia tutustua reissullamme RyhmäRämän jäsenen Micun toimesta paikkaan nimeltä Armas.
Micu Onnellinen Kirsikka blogista järkkäsi meille visiitin ravintola Armakseen ja myönnän että aika armas se olikin.
Pöytään istahdettuamme saimme seikkaperäisen selostuksen ravintolan synnystä ja täytyy sanoa että konsepti toimii.
Olen itseasiassa aika ronkeli ja vaativainenkin moisten paikkojen suhteen liekö syynä se että ravintolan keittiössä kasvaneena olen saanut ikäänkuin äidinmaidosta jo tiedon siitä mikä on hyvää ja mikä ei, mikä toimii ja mikä taas ei.
Aloitimme erään tutun asiakkaani hauskasti nimittämällä ihanuudella eli smuutterilla ja se jo teki vaikutuksen.



siitä jatkoimmekin sitten hiukan tuhdimpaan nieleskeltävään.....




Siis nytkin vaikka aikaa on kulunut rapiat pari viikkoa nousee vesi poskiin.
Pientä ja simppeliä mutta ei suinkaan mitään sanomatonta,maku yhdistelmiä mitä en iki päivänä olisi itse ajatellutkaan yhdistäväni ja mikä parasta aina mahdollisuuksien mukaan läheltä tuotettua.
Noiden makustelujen jälkeen kuvittelin etten saisi enään murustakaan alas niin täyttäviä ja maukkaita nuokin pikku purtavat olivat mutta tuoksun hiipiessä nenääni en vaan voinut olla ahtamatta suuhuni vielä näitä ja ........


.....ja näitä.........



Siis kaiken kaikkiaan herkuttelijan ja hyvän pikku purtavan taivas.........



Sisustus simppeliä ja hauskasti esille laitettuna varmasti herättää ronkelimman ihmisen mielenkiinnon.



Poikkea ihmeessä osoitteessa;
Tuomiokirkonkatu 17 Tampere.


Bikkekin tykkäs,käy sääkin tykästymässä.

Millään ei olis malttanut poistua mutta kuten edellisessäkin postauksessa kävi ilmi olimme jo niiin maan perusteellisesti myöhässä että oli ihan pakko jo juosta.
Muutama meistä suuntasi raskaat askeleensa Aleksiskiven kadulle puotiin nimeltä; Live with me.
osan jäädessä kiittelemään vuolaasti lähtiessään autojaan hakemaan.

LWM ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä, kuuluu siis ehdottomasti minun lemppari puoteihini ja katsokaapas vaikka kuvia niin ette varmaankaan ihmettele miksi.








Joko arvaatte mitä jäi haaviini??????

Joo o noi kirjaimet, ne on vaan niin IHANAT !!!!!!

Käynti oli todella pikainen valitettavasti ja matkamme oli pakko jatkua koska ihanainen Olga jo kärsimättömänä odotteli meitä putiikissaan.


Siitä ja loppuillankin kulusta kerron teille seuraavalla kerralla mikäli muutto ja remontti kiireiltäni ehdin, yritän kovasti ainakin.

XOXOXOXO


Ps,luit oikein meillä on siis uusi TERVE koti  <3

-Mirtzi -



maanantai 12. lokakuuta 2015

VOL 2.....Ähkyn kadotusta ja huokailua ............

Suklaatehtaalta lähtiessäni olin varmaankin niin haltioissani etten ulkona edes muistanut mihin piti seuraavaksi mennä. 
Onneksi armas Bikke nappasi kyytiin ja taas mentiin.
Auton keula kohti kaupunkia ja tullintoria.
Siellä meitä odotti uusi tuttavuus minulle
Dekoro ja Kaarnalaiva yhdistelmä.


Ihana sisustus ja lahjatavara puoti pullollaan kaikkea hypisteltävää ja huokailtavaa.
Paljon olen puodista kuullut mutta en koskaan poikennut.
Nyt täytyy sanoa että poikkeampa toistekkin.
Puotihan kyllä muuttaa käytävän toiselle puolelle isompiin tiloihin ihan näillä näppäimillä mutta tullintorin liikekeskus pysyy silti osoitepaikkana liiketila vain vaihtuu.


Kaikenlaista kattauksiin......


Tämä väri maailma erityisesti miellytti minun silmääni....





,,,, ja kylttihulluna ihmisenä jumiuduin tähän osastoon aikas totaalisesti...



... yllä oleva kyltti mahtuisi hienosti työhuoneeni oveen......



Blign bling,iäkin löysin kuinkas muuten


...ja hempeätäkin.....


Näihin kaikkiin alla oleviin olisin voinut koukuttua...
Aikas ihania vai mitä???







Paljon paljon jää kuvia kaikesta ihanasta jotka teille haluaisin näyttää joten käykääpä itse poikkeamassa ja tutustumassa huikeaan valikoimaan.


Veikkaan että jokaiselle löytyy jotakin...
Iso kiitos Dekorolle  ja Kaarnalaivalle.


Matkaahan oli kuitenkin jatkettava, ei auta ei ja seuraava etappimme olikin vanha tuttu 


Tänne on aina niin kiva poiketa aina on taattua ihanaa sisustustavaraa tarjolla iloisen henkilökunnan toivottaessa hymyn kera tervetulleeksi.





Minua erityisesti ilahdutti uutuutena Kekkos tuotteet ja pelti sitikka...
hih kuinkas muuten...
Kekkos-fanina oli pakko myös kotiuttaa tuliaisiksi hiukan Kekkos-juttuja kotona odottavalle toiselle Kekkos-fanille.


Kiitokset myös Hyvän tuulen puodille tarjoiluista ......


Varmasti tavataan taas piakkoin......

Ja eikun menoksi tässä vaiheessa aikataulu oli jo niin totaalisesti pettänyt ettei auttanut muu kuin kiirehtiä eteenpäin ja seuraavasta etapistamme kerronkin sitten seuraavassa postauksessa siinä tuleekin herkkua herkun perään...
sitä odotellessa......

XOXOXO

-Mirzi-

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Reissua pukkaa ja sinipaidat iski jälleen........... VOL 1.

Kirpakka lauantai aamu narisutteli nurkkia kun aloin valmistautua 
Syksyn kuumimpaan sinipaitojen tapaamiseen.
Paidat on haudattu naftaliiniin mutta ystävyys on säilynyt ja sitähän on ihan huippua vaalia yhteisillä teemapäivillä.

Puuha-Pepimme taas järkkäili yhtä ja toista päittemme ja varsinkin vatsojemme pullisteluksi ja tämän kertainen reissumme aloitettiin ei skumpalla kuten viimeksi vaan sillä toisella ihanuudella eli suklaalla.
Treffattiin siis Lempäälässä 


Kuulimme mielenkiintoisen koosteen suklaan historiasta ja Dammenbergin synnystä ja etiikasta.
Tietoisku suoraan ja ytimekkäästi kopioitu
Dammenbergin sivuilta ;

Suklaaherkkuja kaikille

Dammenbergin suklaa valmistetaan käsityönä aidoista luonnon raaka-aineista. 

Sen tarina alkoi rakkaudesta suklaaseen. 

Herkkuhetkeen, joka kuuluu kaikille.

Allergiavapaat suklaamme tuovat hymyn monelle herkkusuulle. 
Tuotteemme eivät nimittäin sisällä tippaakaan pähkinää, gluteenia tai kananmunaa. 
Valmistamme suklaata myös ilman soijaa, maitoa ja sokeria
 – täyteläisyydestä tinkimättä.
Tässäpä tämä lyhyesti ja ytimekkäästi ja voitte olla varmoja siitä kuinka me nautittiin sekä fyysisesti että henkisesti.

Nyt kun tässä istun ja koitan tyhjentää päätäni ja kameran muistikorttia teille luettavaan muotoon nautiskelen samalla näistä:


Ilman punaviiniä kylläkin aamukahvi aika kun on ja yritän nauttia näistä sillälailla sivistyneesti kuinka kunnon suklaata kuuluu syödä hitaasti ja hiljaa suussa sulatellen.
Äärettömän vaikeata niin hyviä nämä ovat.



Maistiaisia... njams njams.....

Tehtaalla on myös pieni suklaapuoti.
Osoitteessa; 
Varastotie 1.
33880 Lempäälä
Ma - Pe 8.00 - 16.00
La - Su suljettu.
Melkeimpä voisin sanoa hyvän suklaan ystävän pikku taivaaksi.





Verkkokauppakin toimii ja tuo puoti on kyllä poikkeamisen arvoinen paikka siellä jo tuoksu kutkuttelee aisteja ja valinnan varaa on. 

Karpalosuklaata,mustikkasuklaata,limesuklaata, mansikka- appelsiini-,pähkinätöntä pähkinäsuklaata,maidotonta maitosuklaata,konvehteja,"leivoksia" ja ihan vaikka mitä....
käys kurkkiin....
Ilman muuta tutustumisen arvoinen paikka.

Suklaaholistina olen sanaton,edelleen.

Iso kiitos
 Marko Iso-Kungas ja
 Dammenberg.



 Mukana nauttimassa tässä vaiheessa olivat:

Minä tietenkin,
ja

***********
Käy ihmeessä kurkkimassa heidänkin sivunsa klikkailemalla nimiä. 
Ihanaiset käyvät postaamassa kunhan ehtivät toipua ja kirjoitella, 
minä jatkan kertomustani myöhemmin seuraavalla tutustumisen arvoisella paikalla.

Matkahan jatkui ihan iltaan asti.....
Tällä kertaa ei ole tossumummoja eikä laulettu Satumaassa tangoa kuten viime reissullamme Tallinnassa mutta hauskaa meillä oli ihan kokopäivä.
Tällä porukalla ei voi muuta olettaakkaan.

XOXOXOXO

-Mirzi -


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kun tulee liukuhihna efekti niin tulee......

....minkäs sille mahtaa.
Nyt on rouva koukuttunut ja puikottunut ihan huolella eikä loppua näy.
Noh jostainhan se tekemisen riemu on saatava kun torpassa kaikki asiat vaan junnaa eikä mitään saa eikä voikkaan tehdä.

Pikkuhiljaa kai pitäisi alkaa miettimään mitä sitä pakkaa kaatopaikalle ja mitä mukaansa, vaikkakin turhaahan se on ennenkö Oulusta tulokset tulevat ja saamme varmuuden siitä mitä voimme ylipäänsä mukaamme ottaa
vai laitammeko pihaan marraskuun kokon ja iloisesti heitämme hyvästit kaikelle pehmeälle.
Niinkin siinä saattaa käydä.
Enpä ole jaksanut juurikaan ajatustakaan asialle suoda niin paljon ketuttaa jo valmiiksi koko prosessi että kahtotaan nyt tuomiot ennenkö toimitaan.

Niin siihen puikottelu asiaan...
Järkyttävä määrä pääteltävää löytyy valmiidenkopasta johon joskus myös pitäisi paneutua eikä vaan tehdälisää.
Niinhän siinä vaan käy että sohvalta on hyvä sihti heittää valmiiden koppaan tossukka,nyssäkkä.sukka,tumppu minkä nnyt milloinkin valmiiksi saan.





Huoh kaikki päättelemättä ja viimeistelemättä.......


mutta ehkä kun nää loppuu voin paneutua siihen hommaan...siis ehkä....

Pari mattoakin on ulostautunut koukulta ja joo o ei oo helppoo ei. 
Ainankaan olla kuten minä koukuta ja pura on ollut näiden mattojen salaisuus.


Valkoinen matto on jo tovin ollut valmiina ja lattiassakin joten sepä ei läheltä katsottuna ainankaan ole enään valkoinen eikä niin hyvin kuosissaankaan enään kun suoraan koukulta ulos tullessaan mutta tykkään silti. Halkaisijaltaan tämä on vaivaiset 110 cm ja hippasen isompaa teki mieli niin koukutimpa makkarin lattiaan tämmöisen....


Tällä onkin jo halkaisijaa 170 cm ja empä usko että ihan äkkiä toista samankoista alan tekemään.
Ainankaan samalla ohjeella joka on ihan oma muunnelma netistä löytyneistä ohjeista jotka vaan näytti kivoilta.
Kuvassa matto on vielä päättelemättä ja pesemättä koska vasta tänä aamuna siihen viimeiset silmukat koukutin.

**********

Sain eilen jotain muutakin aikaiseksi kun ainaista koukuttamista. 
Myrskyn ja sähköttämän illan jälkeen oli pakko ulostautua ja laittaa hiukan pihaakin siihen kuntoon että täältä voisi joskus jopa poiskin lähteä jättämättä kaikkea riipin raapin.


Siinä se nyt on kasvimaani armainen.
Kasa kuivumassa olevia lavakauluksia.
Ehkäpä ensi keväänä niillä on joku toinen paikka missä kasvattaa meille salaattia ja pottuja,sipaleita ja minttua,tomskua ja kurkkua.
Ehkäpä.

Etupihan puoltakin hippasen raivasin,siirtelin kukkia kuistille suojaan ja toisia toin jo lähemmäs ovea josko koht silleen niille talvi säilöä värkkäisin.







Patsaat keräilin pihasta portaille odottelemaan aikoja parempia ja tottakai savustamossakin poikkesin.





Ihana syys aurinko koristeli savustamon niin kauniiksi.
Siellä olisin voinut istuskella tovin jos toisenkin...
Kuisti kuitenkin huuteli siivoojaansa ja tähtilöiset siirtelin sinne


Siellähän ne ilostuttavat enemmän kun periferiassa jossa kukaan ei enään juurikaan käy.


Se on kuulkaas syssy ny... 
villapaita ja villasukat ilman niitä ei kai voi enään elää....

Vielä pari napsasua tyttöjen viime syksyiseltä kuvaus reissulta...




I like it .....

XOXOXOXO

-Mirtsu-