sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Rusinapullalla....

Käväsimpäs tässä jokin aika sitten kylässä paikassa missä poikkean kyllä aikas useinkin ihan vaan kahveella,tai vaikka rusinapullalla.
Ihana kahden naisen persoonallinen koti.
Toinen naisista on vanha,puolisokea ja äärettömän omatahtoinen kun taas toinen nuori,kiltti ja kaikinpuolin suloinen. 
( ne on ne geenit ne geenit)
toinen näistä on tyttäreni ja toinen hänen lemmikkinsä. 
Miettikää rauhassa kumpi on kumpi.


Isohko yksiö 40 neliötä sijaitsee vanhassa asunnoiksi saneeratussa tehtaassa Tampereella.
Ensimmäistä kertaa asuntoa käytyäni katsomassa mieleeni jäi ikkunat.




 Niitä kun on koko seinällinen ja mikä parasta ne on isoja.
Koko asunto on kompakti kokonaisuus ja sopisi kokonsa puolesta vallan mainiosti vaikkapa
jopa kahden ihmisen asunnoksi.
Tällä hetkellä sitä kuitenkin asustaa tuo kahden naisen duo.
Asunto on sisustettu persoonalliseksi rennolla ja omaperäisellä otteella.
Pientä asujan ammattitaitoakin hyödyntäen.



Useimmat retro aarteet ovat ihanasti esillä ja käytössä.








Useimmat huonekalutkin ovat tarpeeksi vanhoja voidakseen olla alkuperäisessä kuosissaan.



Täällä taitaa asua myös pieni puutarhuri.....



Pupulle persiljaa.....




.... ja äidin evakkosohvakin ihanasti evakossa.
Lempivärikään ei liene kenellekkään yllätys....

Maisematkaan ei ole yhtään hullummat....



Tykkään asunnosta senkin takia että se on niin raikkaasti erilainen kuin minun.
Ihanan värikäs ja rento retrokoti jossa tulee aina hyvälle tuulelle.
Kiitos Iina että sain kirjoittaa sinun kodistasi joka on niin asujansa oloinen.
Iloinen,rento ja värikäs.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Minun vuoroni.

Nyt on minun vuoroni 
nostaa sinut kun omat jalkasi eivät enään kanna.
Nyt on minun vuoroni 
opastaa sinua asioissa joita et enään ymmärrä.
Nyt on minun vuoroni 
auttaa kun omat taitosi eivät enään riitä,eivätkä vanhat kätesi enään jaksa.
Nyt on minun vuoroni 
kantaa osa sinun taakastasi,siten kuten sinä aikanaan kannoit minun murheeni.
Nyt on minun vuoroni 
silittää sinua kun tarvitset lohdutusta.
Nyt on minun vuoroni 
tuuditella sinut uneen kun kivut käyvät ylivoimaiseksi.
Nyt on minun vuoroni 
kannatella sinua nämä selkeästi viimeiset ajat,
siloitella tiesi ja raivata esteet siten kuten sinä teit minulle monta vuotta.
Nyt on minun vuoroni 
kuunnella,auttaa ja hoitaa.
Ottaisin kaiken pahan pois jos voisin,
kivut ja pahan olon heittäisin nurkkaan itkupeikolle 
niin kuinka sinä olet aina käskenyt tehdä minun ollessa pieni.
Otan sinua kädestä kiinni ja kannattelen kun voimasi hiipuvat,nostan pystyyn jos kaadut.
Puhkun ja puhallan kivut pois,laitan vaikka taikalaastarin joka auttaa mihin vaan vaikka sydän suruihin.
Laitan sen sille kohtaa mihin sattuu niin se poistaa kivut.
Niin sinä minulle pikkutyttönä opetit.

Jatketaan vielä hetki,ei anneta vielä periksi.
Odotetaan yhdessä kesää ja sen kukkasia.
Nautitaan niistä lämpimistä ja leppoisista kesäpäivistä istuskellen tässä ihan hiljaa.
Meillä ei ole kiire mihinkään,ei sinulla eikä minulla.

Jos tämä ei vielä olekkaan se viimeinen matka,ei se haittaa.
Meillä ei ole kiire mihinkään ollaan tässä ihan hiljaa.
Me kaksi jotka emme aikanaan mahtuneet saman katon alle.
Me kaksi liian vahvaa ja voimakasta persoonaa.
Minä murkku ikäinen ja sinä mummotautinen.
Kummallakin omat kommervenkkinsä yhtä aikaa.
Nyt meillä on aikaa kuunnella toisiamme,minulla sinua ja sinulla minua.
Ollaan Äiti ihan hiljaa tässä näin ja odotellaan pääskysiä,niitä samoja jotka tulevat joka kevät,ennemmin tai myöhemmin.
Kun on menemisen aika ylitän sillan seuranasi ja saatan sinut matkaan.
Vilkutan tien täällä päässä tietäen että me tapaamme vielä,sillan toisessa päässä.
Siellä missä paistaa aina aurinko ja juhannusruusu tuoksuu.




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Onnen pieniä pipanoita....

...kyllä se niin vaan on että jos onkin puolitoista päivää onnellinen tai edes iloinen voikin olla varma että se pirulainen lyö takaisin ja lujaa.
Pitäisikö alkaa manaamaan vai tutustua pyhään kirjaan vai mustaan kirjaan vai pirauttaa ennustajalle vai shamaanille vai papille vai mitä tässä pitäisi tehdä että saisi tämän katkeamaan.
 Loppuu pienen ihmisen usko hyvään aika haipakkaan kun on yksi hyvä juttu, lyö joku jo kolmella pahalla takaisin. 
Tästä kaikesta myöhemmin kun saan ajatukset koottua pinoon päässäni ja siihen kuntoon että ne voin julkisaattaa ilman itkua parkua ja hikeä.


Aika extemporee päätettiin lähteä sinipaitojen kanssa Olgailemaan Tampereen Lielahteen.
Ihan kaikki sinipaidat ei mukaan tällä varotusajalla ehtineet mutta joitakin sinne mukaankin ehti.
Puuha Pepi, Merzi,Netta,Taina ja minä tietenkin.
Olgastahan on näköjään muodostunut meille vaatehankintojen kuningatar ja olihan sitä siellä taas.
Minulle pääsi yllätys yllätys käymään niin että tableni ah niin armas hilsvitkutin teki illalla tenän ja kaikki myös ne päivällä Olgalla otetut kuvat hukkuivat taivaan tuuliin.
Noh jos joku nyt haluaa Olga kuvia niin ainakin 
oli saanut hyviä otoksia ja 
Suloinen Kotomon Taina kin muutamia hmm... noh kuvia oli saanut aikaiseksi ;). 
Luulin meidän kyllä olleen Olgalla mutta jostain Tainan kuviin oli yksi Valaskin eksynyt.
Ihmetykseni oli suuri kun jopa minä kotiutin sieltä kassillisen yhtä ja toista vaatetta kesän rientoihin.
Ensin olin sitä mieltä että ostan jotain mustaa kunnes löydän jotain tummempaa mutta alla olevat kuvat kertokoot minkälaisiin väreihin päädyin.....


 jotain valkoista jossa hiukan......


 ...pitsiä ,ihan huippis farkkujen kanssa.


Masain tunika....
 Iiiihana vaikka vilpoisiin kesä yö rientoihin.


 Hiukan pidempi tunika melkein mekko Cream,iltä.


hiukan jo koristettakin mukana,tämä kävi myös Pepin päällä ja näytti juu u tosi hyvältä.


 Valkoisia pitsitoppeja ei ole koskaan liikaa...
tässä hiukan enemmän pitsiä.


ja leveempääkin,tämäkin ihan huippis tummien farkkujen kanssa.


ja kermana kaakun päällä Creamin ihania leggareita tietenkin pitsillä.


Nyt vaan ootellaan kesää että saa keikailla uusissa ihanissa tunikoissa ja mekoissa ja leggareissa.
Ihania kerrassaan,eikä ollutkaan yhtään mustaa tai edes siitä tummempaa.
Nyt on siis kesävaatteet päivitetty.


Yksi käsiveska ja pari muutakin juttua jäi kummittelemaan takaraivoon mutta niiden hetki on ehkä sitten kun hetken vielä muhivat.

Sellainen ihana lauantaipäivä meillä oli.
Kiitos tytsyt taas huippis seurasta.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Leppoisaako??

Minunko olemiseni???
 Ehei mitenkäs nyt niin muka pääsisi käymään.
Työpaikan vaihto,uusi vanha duuni ja sen tuomat haasteet heittelee ehkä eniten minua kuin ketään muuta. 
Sopeutuminen normaaleiden ihmisten työaikoihin ja työpäivien pituuksiin kun ei näköjään ole ihan helppoa. Ainakaan minulle.
Tuntuu ihan omituiselta olla kotona jo ihmisten aikaan ellei iltavuoroa pukkaa ja työtahti on nojoo edelleen aika tappavaa mutta ah niin antoisaa,mä nään ihmisiä... voin puhua jollekkin ja joo o hymyyn vastataan hymyllä.
Aika huippua siis.
Tähän mennessä olen sitä mieltä että kannatti vuoden tai puolen vuoden päästä ehkä en,kuka tietää.
Kaikista parasta on tämä aika mitä jää yli, ihan meinaa tekemisen puute iskeä.
Ei sillä että mitään aikaiseksi olisin saanut mutta ompahan aikaa haaveilla mitä sitä tekis jos tekis.

Kevätkin se tulla jollottaa,sireeneissä silmut ja jotain tuolta maasta jo puskeekin pieniä narskun alkuja veikkaan. 
Viime vuonna tähän aikaan meiän kuisti pursus mitä moninaisimpia istutuksia ja taimia. 
Tänä vuonna ei mitään.
Omituistako? Ei vaan harkittu valinta.
Uusi koti kun on hakusessa niin en halua tänne vanhaan mitään laitella kun näitä olemassa oleviakin tulee ikävä.
Sitten kun se uusi löytyy ja jos vuodenaika on suotuisa mukaani nappaan vain yhden sireenin alun ja pari liljan sipulia.
Ihan vaan sen takia että tuota liljaa ei löydy mistään enään ja sireenin alku on rakkaan poismenneen ystävän viimeinen muisto.
Jaa jaa saattaapi olla typerää mutta näin ajattelin toimia oli se tyhmää tai ei.

Pitkäperjantaina juhlittiin vanhimmaistani ja hänen toivomuksestaan spesiaalisuklaakaakun leipasin ja kiesus oli se hyvää,tai noh pakkokin oli olla kun siihen puoli kiloa voita,puoli kiloa suklaata ja pari ranskan kermaakin upposi.
 Ei siis mikään laihduttajan unelma.


njamnjamnjam...

Kevät on vaan niin hassua aikaa,kun asfaltti paljastuu herään ja alkaa lämpötilojen kyttäys joko joko joko ???
Syksyllä ensi lumien jälkeen olen taas sitä mieltä että tää oli tässä ei enempää ei yhtenäkään kesänä ei enään mutta kun mutta kun...



                                            Tätä kuvaa (siis tuota alempaa) aion näytellä tiuhaan ja räpsytellä         silmiäni 
                                            josko vaikka saisin ihan vaan vaikka yhdeks kesäks....
                                                      ihan vaan vaikka vähäsen kokeilla...
                       muuten joudun näyttelemään ehkä tuota ylempää kylttiä ja kröhisemään möreitä kurkkuääniä.
 Ans kattoo ny kuinka akan käy...


...veikkaan että huonosti. 

Muutenkin tapahtuu kaikkea hassua....


Arvaattekos mitä nää suunnittelee????

Enpä jää odotteleen koska kuvakin on jo vanha,mutta metelistä päätellen taitaa olla lisääntymispuuhat yhdellä sun toisella elukalla meneillään.
Täällä maalla kun kuulee ja näkee kaikenlaista.


Nautitaan keväästä ja ajasta tässä ja nyt kun ei oo kiire mihinkään.