maanantai 30. marraskuuta 2015

Pieniä pipanoita...........

......... onnen pieniä murusia.
Niistähän nämä päivät kai ovat pääasiassa koostuneet.
Joka päivä enemmän ja enemmän viihdyn täällä uudessa kotona ja se alkaa kohta mietityttämään kuinka paljon voi ollenkaan viihtyäkkään ?
Vaikkakin ei se kai kovin suuri synti ole jos kotonaan viihtyy ja toiseks kukapa sitä enään tässä iässä syntejään laskee?
En minä ainakaan,
Tuskin osaisinkaan niin pitkälle laskea. ;)

Viikonloppu alkoi parhaalla mahdollisella uutisella, vanhasta kodista käydyssä oikeudenkäynnissä tuli voitto kotiin.
Vielä en uskalla lopullisesti hengähtää,tuomion valitus aika kun on kuukausi ja vastapuolesta en mene takuuseen vaikka hän niin tyhmä olisikin että selkeästä tappiostaan ja murska tuomiosta huolimatta valittaisi korkeimpaan oikeuteen,luulen ettei hän löydä asianajajaa joka häntä puolustamaan lähtisi. 
Mutta maailmahan on ihmeitä täynnä,hyviä ja pahoja.
Hetken ainakin voimme nyt hengittää rauhallisemmin.

Joulu tavarat ovat edelleen toisessa kotona joten en ole vieläkään päästänyt joulupetoa itsestäni irti mutta veikkaampa että kaikki aikanaan, kaikki aikanaan.
Äidille kävin jo hiukan joulua laittelemassa ja joo o kyllä siitä sellainen pieni kutkutus jäi päällensä että taitaapi ne 9 pahvilaatikollista joulua sieltä kotiutua pikkuhiljaa tänne päin.
Jo lauantaina lupailin pikku apinoille pipari-talkoita mutta sattuneesta syystä ne vasta sunnuntaina toteutimme.
Lauantai oli muuta touhua täynnänsä ja kun ilta ehti niin olimme kaikki niin puhki että ei paljon houkuttanut saunan jälkeen alkaa jauhoilla sotkemaan itseään saatikka keittiötä.


Nämä ensimmäiset kierrokset olen antanut lapasten vapaasti toeuttaa itseään 
mitenkään puuttumatta heidän leipomisiinsa ja olen keskittynyt vaan saamaan piparit uunista ulos polttamatta niitä.
Sitten kun pahin into on heiltä laantunut keskityn itsekkin leipomiseen ja teen taikinankin itse, alkuun mennään aina osto taikinoilla.



Torttujakin oli pakko leipasta ihan vaan tuoksun takia ja onhan ne vaan niin hyviä.
Pienoinen tenkkapooo meinasi leipomisen alussa putkahtaa pintaan kun tajusin että kaulimet ja leivinpaperit ovatkin vanhassa kotona vielä mutta lähistöllä asuvat ystävät pelastivat tilanteen ja lapaset juoksivat leivinpaperi lainaamoon kipikipi ja kaulimen viran hoiti mikäs muu kun maailman paras kaulin, kossupullo.
Tällä kertaa tyhjänä kuitenkin,mistä lie kulkeutunut sekin kaappiin.
 ;)
Lauantain metsälenkillä jäi matkaan jotakin sentään....


ja kylläpäs siitä irtaantuikin ihana tuoksu eteiseen kun sen tuohon lipaston päälle länttäsin.


Vähän jotain jäi mukaan lauantain joulumyyjäisistäkin jotka rintsessan vanhalla koululla järjestettiin.


Kaunis pieni kangas-sydän ja tietenkin poro kuvalla.

Eli pikkuhiljaa se joulu kai tähänkin torppaan hiipii.
Uloskin voisi kyllä tupsahtaa pikkupakkanen ja ehkäpä pari senttiä luntakin,saisi tuon kuraisen pihan edes hetkeksi aisoihin.

Sitä odotellessa jään etsiskelemään kylteilleni paikkaa, ehkäpä nekin pikkuhiljaa omille paikoilleen pompsahtavat kunhan aikani mallailen....



Eihän siitä mitään tulisi jos joku kerrasta täällä paikkansa löytäisi, keittiöönkään ei ole vasta kun kolmas seinäkello kokeilussa ja nyt vasta tuntuu oikealta.
Noh näillä mennään...

.... sitä pakkasta odotellessa.

-Mirzi-

3 kommenttia:

  1. Voi että mä oon ilonen teidän puolesta, niin uuden ihanan kodin vuoksi kuin senkin että paha näyttäis saavan palkkansa!
    Täälläkin ekat piparit leivottu ja nyt herahti sen verran vesi kielelle että torttutaikinankin ostoon se on tänään suunnattava :)

    VastaaPoista
  2. Onnen pieniä pipareita <3. Tunnelmat huokuu tänne asti.

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3