sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kun tulee liukuhihna efekti niin tulee......

....minkäs sille mahtaa.
Nyt on rouva koukuttunut ja puikottunut ihan huolella eikä loppua näy.
Noh jostainhan se tekemisen riemu on saatava kun torpassa kaikki asiat vaan junnaa eikä mitään saa eikä voikkaan tehdä.

Pikkuhiljaa kai pitäisi alkaa miettimään mitä sitä pakkaa kaatopaikalle ja mitä mukaansa, vaikkakin turhaahan se on ennenkö Oulusta tulokset tulevat ja saamme varmuuden siitä mitä voimme ylipäänsä mukaamme ottaa
vai laitammeko pihaan marraskuun kokon ja iloisesti heitämme hyvästit kaikelle pehmeälle.
Niinkin siinä saattaa käydä.
Enpä ole jaksanut juurikaan ajatustakaan asialle suoda niin paljon ketuttaa jo valmiiksi koko prosessi että kahtotaan nyt tuomiot ennenkö toimitaan.

Niin siihen puikottelu asiaan...
Järkyttävä määrä pääteltävää löytyy valmiidenkopasta johon joskus myös pitäisi paneutua eikä vaan tehdälisää.
Niinhän siinä vaan käy että sohvalta on hyvä sihti heittää valmiiden koppaan tossukka,nyssäkkä.sukka,tumppu minkä nnyt milloinkin valmiiksi saan.





Huoh kaikki päättelemättä ja viimeistelemättä.......


mutta ehkä kun nää loppuu voin paneutua siihen hommaan...siis ehkä....

Pari mattoakin on ulostautunut koukulta ja joo o ei oo helppoo ei. 
Ainankaan olla kuten minä koukuta ja pura on ollut näiden mattojen salaisuus.


Valkoinen matto on jo tovin ollut valmiina ja lattiassakin joten sepä ei läheltä katsottuna ainankaan ole enään valkoinen eikä niin hyvin kuosissaankaan enään kun suoraan koukulta ulos tullessaan mutta tykkään silti. Halkaisijaltaan tämä on vaivaiset 110 cm ja hippasen isompaa teki mieli niin koukutimpa makkarin lattiaan tämmöisen....


Tällä onkin jo halkaisijaa 170 cm ja empä usko että ihan äkkiä toista samankoista alan tekemään.
Ainankaan samalla ohjeella joka on ihan oma muunnelma netistä löytyneistä ohjeista jotka vaan näytti kivoilta.
Kuvassa matto on vielä päättelemättä ja pesemättä koska vasta tänä aamuna siihen viimeiset silmukat koukutin.

**********

Sain eilen jotain muutakin aikaiseksi kun ainaista koukuttamista. 
Myrskyn ja sähköttämän illan jälkeen oli pakko ulostautua ja laittaa hiukan pihaakin siihen kuntoon että täältä voisi joskus jopa poiskin lähteä jättämättä kaikkea riipin raapin.


Siinä se nyt on kasvimaani armainen.
Kasa kuivumassa olevia lavakauluksia.
Ehkäpä ensi keväänä niillä on joku toinen paikka missä kasvattaa meille salaattia ja pottuja,sipaleita ja minttua,tomskua ja kurkkua.
Ehkäpä.

Etupihan puoltakin hippasen raivasin,siirtelin kukkia kuistille suojaan ja toisia toin jo lähemmäs ovea josko koht silleen niille talvi säilöä värkkäisin.







Patsaat keräilin pihasta portaille odottelemaan aikoja parempia ja tottakai savustamossakin poikkesin.





Ihana syys aurinko koristeli savustamon niin kauniiksi.
Siellä olisin voinut istuskella tovin jos toisenkin...
Kuisti kuitenkin huuteli siivoojaansa ja tähtilöiset siirtelin sinne


Siellähän ne ilostuttavat enemmän kun periferiassa jossa kukaan ei enään juurikaan käy.


Se on kuulkaas syssy ny... 
villapaita ja villasukat ilman niitä ei kai voi enään elää....

Vielä pari napsasua tyttöjen viime syksyiseltä kuvaus reissulta...




I like it .....

XOXOXOXO

-Mirtsu-

1 kommentti:

  1. Niin... haikeaa ja innostunutta..Puikottelua ja luopumista.Toivoa ja.. Mutta hei! Pian on joulu ja sitä ennen nähdään <3 <3 Loov juu!!

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3