tiistai 1. syyskuuta 2015

Tiistai tunnelmia.....

Tikkuinen tiistai ja julmettu väsymys.
Kuuluukos tänne muutakuin väsymystä ja aherrusta? 
No ei.
Luulin aikanaan työtä vaihtaessani että nyt alkoi normaali arki ja normaali elämä.
Se vaan taitaa olla niin että ihan itse minä ne kiireeni teen ja haalin työtaakkoja itselleni.
Tämän tiedostaminen on tehnyt hyvää pääkopallekkin mutta silti juurikin nyt alkaa väsymys painaa.
Vaikkakin nyt on mahdollisuus mennä töihin kun tuntuu siltä ja olla menemättä kun taas tuntuu toisenlaiselta, silti sinne  minä aina vaan tieni löydän, tuntui miltä tuntui.

Eilen oli kyllä sellainen työkokemus ettei unikaan ihan äkkiä yöllä silmään tullut kun jäin kokemuksia märehtimään.
Myin niin sanotusti vapaapäiväni ja otin työvuoron paikasta missä en ole koskaan ollut töissä,silloin tällöin asiakkaana poikennut kuitenkin eli paikka oli tuttu ja kivan tuntuinen pienehkö lähiökauppa.
Pikkasen alkuun hirvitti kun tiesin että luvassa on pitkä ilta ja 9 tunnin työvuoro kahdella kahvitauolla ei kuulostanut kovinkaan kivalta ja kotiinkin pääsisi vasta hippasen ennen puoltayötä mutta noh luvattu mikä luvattu.
 Työni sinänsä ei ole mitenkään fyysisesti rankkaa mikäli peruskunto on olemassa tuollaisen työvuoron jaksaa kyllä.
Henkisesti homma sitten osoittautuikin ihan toiseksi.
3 kertaa kävi virkavalta ja joka kerta oli kysessä maailman typerin myymälävarkaus.
Oluttahan sieltä mukaan lähti.
Pysäyttävin oli kuitenkin kun kaksi erittäin nuoren oloista pikkupoikaa otti niin sanotut juoksukaljat ja kiinni jäätyään se solvauksien ja huudon ja haukkumisen määrä oli aikas massiivinen, siinä sain kuulla olevani lesbo,huora,isäni nussija ja vaikka mitä muuta. 
Toinen pojista oli kiltimpi ja hiljaisempi ja siinä virkavaltaa odotellessamme ehdin hiukan jutustellakkin hiljaisemman pojan kanssa.
Poika kertoi olevansa 11 vuotias. 
Hei haloo !!!!!!!!! 
11 vuotias ja kaljaa varastamassa kaupasta.
Maanantai iltana ja mukaan yritti lähteä neljä laatikollista eli melkein sata tölkkiä olutta !!!!!!

Kaljan määrän ja poikien iän perusteella mieleen hiipi epäilys etteivät pojat olleet omalla  vaan jonkun toisen asialla.
Siitä en saanut selvyyttä mutta hiljaisemman pojan nolo ilme kertoi oman tarinansa kun asiaa ääneen epäilin.
Voitte uskoa kuinka paha olo oli koko loppuillan kun mietin että oma pieni 11 vuotiaani olisi samassa tilanteessa. 
Varastamassa kaljaa kaupasta jonkun muun käskystä tai ylipäänsä varastamassa.
Veikkaan että  90 % lapsista jossain vaiheessa kokeilee miltä tuntuu varastaa se tikkari tai lakupötkö kaupasta mutta tää oli jo kyllä yliveto.
Joskus ennenmuinoin kun olin myös kaupassa töissä jäi paljonkin juurikin ala aste ikäisiä kiinni tikkarin;jäätelön tai jonkun muun pienen asian näpistämisestä ja yleisin syy oli se kokeilunhalu.
Tätä eilistä ei voi kuitenkaan enään laittaa kokeilunmn halun piikkiin.
Mietin aamulla siivoillessani kotona miten opastaisin omaani,miten voisin kertoa ja opettaa mikä olisi oikein ja mikä väärin.
Tottakai meillä on puhuttu jo aiemminkin asioista ja tiedän en edes luule tietäväni vaan tiedän että nuo minun pienet ja vähän isommatkin tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei mutta luulen että jonkin moinen  kertaus lähtee tänä iltana peliin.
Kaiken kaikkiaan inha fiilis jäi koko illasta.
Hiljainen poika jäi muutenkin mieleeni silmiensä ilmeellä ne kuvastivat niin tyhjää täynnä olevaaa kaivoa, ei  surua ei iloa ei yhtään mitään.
Pelkkää tyhjyyttä.
Mietinpä sitäkin että koskakohan tuota poikaa on kukaan viimeksi halannut tai kysynyt yksinkertaisen kysymyksen ; onks kaikki ok ??
Luulen ettei pitkään aikaan.
Surullista.

Veikkaan myös etten ihan äkkiä valitse työvuoroa lähiön pikkukaupasta vaan tyydyn isojen markettien ja oman ihanan suuren paikkani työvuoro tarjontaan, Siellä on vartijat nappulan päässä jotka hoitavat inhan homman niin etteiminun tarvitse kuunnella solvauksia ja itkeä yö kaudet maailman murheita. 
Ehkäpä typerää kääntää totuudelle selkänsä mutta henkinen kapasiteetti on minulle niin tärkeää etten ihan hevillä sitä heilauttele muiden murheista joille en vaan voi mitään.

Noh aurinko paistaa lämpimästi vaikka yöllä oli hirmu kylmä vain 8 astetta näytti mittari kun töistä lähdin ja säkkipimeää oli omilla kotikulmillakin. 
Meillä kun ei ole niitä katuvaloja edes.
Syksy seon ei voi mitään.
Kynttilöiden kulta aika.
Kun vaan löytäisi uusiin betonijalkoihinsa siis betonisiin kynttilän jalkoihini kynttilätniin niistäkin voisi nauttia paremmin.





Luulin että minulla on koneella kuvia omsitanikin mutta toisin kävi.... laitetaan niitä sitten kun olen saanut juostua jostain näihin kynttilät.
Halpoja isoja pallokynttilöitä jos joku tietää jossain olevan saa vinkata!!!!!

XOXOXOXO





2 kommenttia:

  1. No johan oli surullinen tapaus. En ihmettele, ettei tuu uni silmään <3

    VastaaPoista
  2. No huh huh, mun likan ikäinen... Kyllä sulla on kuule muru oikeus suojella omaa jaksamistasi tuollaiselta vaikka arvaan että tunteisiin käy. Eiköhän sen duunin vaihtamisen jälkeen juuri pitäisi saada enemmän kapasiteettia siihen työn jälkeiseen elämään ja käydä töissä vaan töissä.

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3