torstai 9. huhtikuuta 2015

Leppoisaako??

Minunko olemiseni???
 Ehei mitenkäs nyt niin muka pääsisi käymään.
Työpaikan vaihto,uusi vanha duuni ja sen tuomat haasteet heittelee ehkä eniten minua kuin ketään muuta. 
Sopeutuminen normaaleiden ihmisten työaikoihin ja työpäivien pituuksiin kun ei näköjään ole ihan helppoa. Ainakaan minulle.
Tuntuu ihan omituiselta olla kotona jo ihmisten aikaan ellei iltavuoroa pukkaa ja työtahti on nojoo edelleen aika tappavaa mutta ah niin antoisaa,mä nään ihmisiä... voin puhua jollekkin ja joo o hymyyn vastataan hymyllä.
Aika huippua siis.
Tähän mennessä olen sitä mieltä että kannatti vuoden tai puolen vuoden päästä ehkä en,kuka tietää.
Kaikista parasta on tämä aika mitä jää yli, ihan meinaa tekemisen puute iskeä.
Ei sillä että mitään aikaiseksi olisin saanut mutta ompahan aikaa haaveilla mitä sitä tekis jos tekis.

Kevätkin se tulla jollottaa,sireeneissä silmut ja jotain tuolta maasta jo puskeekin pieniä narskun alkuja veikkaan. 
Viime vuonna tähän aikaan meiän kuisti pursus mitä moninaisimpia istutuksia ja taimia. 
Tänä vuonna ei mitään.
Omituistako? Ei vaan harkittu valinta.
Uusi koti kun on hakusessa niin en halua tänne vanhaan mitään laitella kun näitä olemassa oleviakin tulee ikävä.
Sitten kun se uusi löytyy ja jos vuodenaika on suotuisa mukaani nappaan vain yhden sireenin alun ja pari liljan sipulia.
Ihan vaan sen takia että tuota liljaa ei löydy mistään enään ja sireenin alku on rakkaan poismenneen ystävän viimeinen muisto.
Jaa jaa saattaapi olla typerää mutta näin ajattelin toimia oli se tyhmää tai ei.

Pitkäperjantaina juhlittiin vanhimmaistani ja hänen toivomuksestaan spesiaalisuklaakaakun leipasin ja kiesus oli se hyvää,tai noh pakkokin oli olla kun siihen puoli kiloa voita,puoli kiloa suklaata ja pari ranskan kermaakin upposi.
 Ei siis mikään laihduttajan unelma.


njamnjamnjam...

Kevät on vaan niin hassua aikaa,kun asfaltti paljastuu herään ja alkaa lämpötilojen kyttäys joko joko joko ???
Syksyllä ensi lumien jälkeen olen taas sitä mieltä että tää oli tässä ei enempää ei yhtenäkään kesänä ei enään mutta kun mutta kun...



                                            Tätä kuvaa (siis tuota alempaa) aion näytellä tiuhaan ja räpsytellä         silmiäni 
                                            josko vaikka saisin ihan vaan vaikka yhdeks kesäks....
                                                      ihan vaan vaikka vähäsen kokeilla...
                       muuten joudun näyttelemään ehkä tuota ylempää kylttiä ja kröhisemään möreitä kurkkuääniä.
 Ans kattoo ny kuinka akan käy...


...veikkaan että huonosti. 

Muutenkin tapahtuu kaikkea hassua....


Arvaattekos mitä nää suunnittelee????

Enpä jää odotteleen koska kuvakin on jo vanha,mutta metelistä päätellen taitaa olla lisääntymispuuhat yhdellä sun toisella elukalla meneillään.
Täällä maalla kun kuulee ja näkee kaikenlaista.


Nautitaan keväästä ja ajasta tässä ja nyt kun ei oo kiire mihinkään.







4 kommenttia:

  1. Hih...lapsukaiseni uhkas (?) viedä mut tallille jossain kohden sivuvaunulla, kääääk! Mä prätkän kyydissä muutenkaan ollut kahteenkymmeneen vuoteen!! Heeeeelp! :)
    Mutta skopa olis kyllä kiva. Vaikka mihin. Mä sitä(kään) tarttisin kun kaik on kivenheiton päässä. (Kiveheittokin, poikettiin naapurin kanssa yksi ilta :D )

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3