sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Nolottaa....

tiiättekste tunteen kun toinen selittää kauhean tosissaan sulle jotakin asiaa ja ilman mitään varoitusta tapahtuu totaalirepeäminen.
Toinen ei edes sano mitään hauskaa tai vitsikästä mutta ihan tuosta noin vaan päin naamaa repeät ja alat nauramaan.
Eilen töissä uusi työkaveri siinä työn tuoksinassa sanoi ettei hän oikeasti kuuluis tänne tai tälläisiin töihin vaan on koulutukseltaan psykoterapeutti.
En vaan voinut mitään muuta kuin alkaa lähes hysteerisenä nauramaan.
Ystäväni tietävät millaisessa työpaikassa olen ja mitä siellä teen joten he ehkä ymmärtävät miksi näin kävi.
Siinä sitten reippaana tyttönä yritin nieleskellä naurua pois ja pyyhkiä silmiäni.
Onneksi työkamu oli huumorintajuista tyyppiä eikä pahoittanut mieltänsä vaan ymmärsi reaktioni.
Kotiin ajellessani aloin miettimään mikä meitä ihmisiä heittelee ja miksi me teemme valintoja jotka ovat ihan ennalta arvaamattomia.
Mikä saa meidät tekemään ne valinnat jotka teemme.
Minä jos kuka olen klassinen takinkääntäjä tyyppi, minä olen ihminen jonka ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan enään.
Varsinkin työn kanssa olen monesti kääntänyt takkini ja palannut duuniin mihin olen vannonut etten enään ikinä mene.
Olen myös ihminen joka on helppo puhua ympäri enkä koskaan osaa sanoa ei.
Hah siinä teille syväluotaava analyysi minusta.

Kritisoin tänään kovaan ääneen virpomisjuttuja kotona kunnes pikku rintsessa ilmoitti lähtevänsä oksittamaan lähitienoota.
 En oikeasti ymmärrä miksi tämä on mennyt tälläiseksi.
On ihan ok että lapset pukeutuvat ja menevät virpomaan mutta jos ainoa päämäärä on palkkiot ja namien määrä tai jopa pelkkä raha se ei mielestäni ole oikein.
Meillä neiti oli auliisti virponut ja toivotellut hyvää pääsiäistä vaikka oli heti kättelyssä ilmoitettu ettei namia enään ole,oli hän siitä huolimatta kysynyt kauniisti että saako silti virpoa.
Iloisesti kotona kertoi vanhasta mummosta joka oli silmiään pyyhkien kertonut että kauppa apu oli unohtanut ostaa namit eikä hänellä ollut antaa mitään.
Neitiä ei haitannut vaan oli iloinen että sai vanhan ihmisen hyvälle mielelle.
Olen ylpeä rintsessasta.
Niistä muutamasta tytöstä en niinkään olisi jotka ovellamme poikkesivat ja palkan saatuaan totesivat että; tässäkö kaikki.
Kaikille annoin Rölli suklaamunat jotka ovat minun henkkohtaisia suosikkejani Mignonien jälkeen.
Teki mieli napsasta suklaamunat pois ja sanoa jotain rumaa.

Ensi pääsiäisenä laitan oveen lapun jossa lukee; toithan lihaa koiralla on nälkä ja se osaa avata oven kuin oven.
Ärsyttää.

Maitokaupassa poiketessani lankesin tulppaaneihin taas kerran kaksi edellistä kimppua oli homeessa ja päötin etten osta niitä enään mutta kuten edellä kerroin minut on helppo puhua ympäri jopa tulppaanien.....





Nämä ovat ehkä sittenkin oransseja sellaisia hennon vaalean oransseja ,ainakin jos katsoo hämärässä ja toinen silmä kiinni.

Kiitos ja kumarrus tästäkin viikon ainoasta vapaapäivästä.
Saas nähdä millainen päivä huomenna on psykoterapeutin seurassa.

Pelottaa osaako hän olla tekemättä syvä analyysejä työkamuistaan ????
Veikkaan että siitä analyysista en vie pisteitä kotiin.

Moiskis ja loiskis.



2 kommenttia:

  1. Meillä ei käynyt huonosti käyttäytyviä virpojia, ja omatkin kiersivät tutut talot virpomassa. Ihan hauska perinnehän tuo on, mutta kyllä mun mielestä pitää just olla asialliset oksat ja asut ja systeemit eikä se palkka saa olla se ainoa syy.
    Mulla oli tuollainen totaali-repeäminen tällä viikolla ruotsin tunnilla. Tuli vaan todalla pöljä mielleyhtymä jota en halunnut alkaa selittämään, senkuin vaan tirskuin menemään. *todella kypsää käytöstä*
    Iloista ja rentoa pääsiäisen aikaa! <3

    VastaaPoista
  2. Oikein mukavaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3