perjantai 27. maaliskuuta 2015

Hassuja juttuja ja sattuman sanelemia....

On tää maailma vaan hassu paikka ja täynnä katkeria ihmisiä tai ainakin elämäänsä kyllästyneitä.
Satun omistamaan muutaman ystävän ja kahta heistä on kohdannut maailman paskin ja epäreiluin tauti. 
Tauti joka ei koskaan eikä missään ole tasapuolinen tai reilu.
Tauti joka vie kaiken ja useimmiten hengen.
Se on tauti joka jäytää ja syö.
Useimmiten se vie ihmisen elämästä ihan kaiken ja heidän läheisiltään ihanan ihmisen.
Olin labrassa muutama päivä sitten ja jouduin jonottamaan siellä yli kaksi tuntia joka on harvinaista koska yleensä siellä homma toimii koska näytteenottajia on monta ja jono kulkee vaikka sitä muutama ihminen olisikin.
Nyt jostain syystä tökki.
Puolitoista tuntia jonotettuani sisään tuupattiin paareilla vanha,laiha ja kalju mummo joka ei enään selvästikkään ollut tässä maailmassa läsnä.
Saattajat keskustelivat henkilökunnan kanssa avoimesti ja väkisinkin siinä parin metrin päässä istuessani kuulin heidän puheensa.
Saattaja kysyi saisiko joku labran henkilökunnasta laitettua mummolle kipulääkkeet tippumaan kun kotihoitaja ei enään löydä suonia jotka kestäisivät.
Ymmärsin että mummo oli kotona saattohoidossa ja viimeiset hetket alkoivat olla jo käsillä.
Sitä en tiedä miksi sairaala ei ottanut mummoa vastaan.
Takanani istui todella ylipainoinen raskaasti puhkuva ja jupiseva naishenkilö joka suureen ääneen alkoi puhumaan; on se vaan kummallista että nuo syäpää sairastavat perkeleet saa kaiken mitä ikinä keksivät pyytääkkään ja pääsevät jonojenkin ohi mihin vaan. Pitäisikö sitä tartuttaa itteensäkkin moinen tauti niin saisi kaiken.
Ynm ynm...,
Pahastuin ja minun oli ihan pakko kääntyä ja aukaista sanainen arkkuni ja sanoa naiselle; 
vaikka hän saisikin palvelua ja pääsisi jonon ohi,ei se tuo hänelle parannusta eikä yhtäkään lisäpäivää.
Salissa oli varmaankin noin 30 ihmistä jonottamassa ja yli puolet taputti mulle.
Rouva nousi mitään sanomatta ja jätti jonotusnumero lappunsa penkille ja poistui paikalta.
Mummo vietiin yhteen huoneista ja jono jatkoi pienenemistään ja laborantit töitään.
Istuskelin siinä ja odottelin vuoroani kun eräs vanhempi mies varmaankin jo yli 80 vuotias nousi kun hänen numeronsa ilmeisesti ilmestyi taululle,köpötteli ohitseni ja taputti minua hymyillen olalle ja ääni väristen sanoi minulle kiitos.
Jäi hiukan ristiriitainen fiilis.
Ilo siitä että sain sanottua huonosti käyttäytyvälle ihmiselle hiukan takaisin mutta samalla suru mummon puolesta.
Yritin ajatella sitten vielä illallakin kotona että mummo on saanut elää pitkän elämän ja ilmeisesti ainakin joskus luulisin hänen nauttineenkin ja toivoin hänen olleen onnellinen.
Jäin miettimään myös ystäviäni jotka jo nuorena ovat saaneet ison taakan kannettavakseen ja silti jaksavat olla iloisia ja nauttia elämänsä pienistä asioista.

Olen silti edelleen sitä mieltä että maailma on epäreilu paikka.

Sekin on mun mielestä epäreilua että jos ja kun ostaa oransseja kukkia saakin vaaleenpunaisia.




kevät hyasinttejä joiden väriä ei kai tiennyt kukaan.
Huomenna vielä duuniaamu mutta loppuviikonloppu meneekin synttäreitä juhlien,pienen pienen rintsessan ja hiukan isomman rinssin.
Aurinkoa kaivataan......


koskaa tänäänkin tuli räntää taivaan täydeltä.
Uusi lumi vanhan surma siihen yritän luottaa hakien toppatakkia takaisin säilöstä johon sen jo innoissani hautasin.




6 kommenttia:

  1. Mää oon niin ylpee susta. <3
    Viikonloppua! <3

    VastaaPoista
  2. Juuri näitä sunlaisia ihmisiä tarvitaan, joku joskus uskaltaa avata suunsa...toisinaan avaan itsekkin vähän vähempi tärkeästäkin.
    Kaunista viikonloppua räntäsateesta huolimatta<3

    t.äiti Turusta

    VastaaPoista
  3. Erinomaisen hyvin toimittu!

    *tapu tapu* :D

    VastaaPoista
  4. Joo-o, kyllähän tämä elämä on melkoinen mysteeri, tasan ei käy onnen lahjat jne.
    Mutta onpas kauniissa astiassa kauniilla paikalla hyasintit!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
  5. Juuri noin olisin itsekkin toiminut. Näitä ajattelemattomia ja itseensä käpertyneitä ihmisiä on jo liian kanssa. Hyvä kun joku pudottaa niitä hiukan maan pinnalle.

    VastaaPoista
  6. Kiitos myötätunnosta,joskus sitä vaan tuntee itsensä niin typeräksi vaikka oikean asian puolesta sanoisikin.

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3