tiistai 10. helmikuuta 2015

Tiptaptiptap......

Ei mikään joululaulu vaan räystäistä tippuva vesi.
Illalla oli ihan pakko nousta sängystä ja mennä tarkistamaan onko jossain jäänyt hana tippumaan.
Ei ollut vaan hetken etsiskeltyäni löysin äänen aiheuttajan.
Parvekkeella seisten kuuntelin kuinka vesi tippui räystäistä ja katolta.
Hmmmm..... kevätkö jo????
Tuskin kunhan muistuttelee kuinka hienoa on kun se sitten joskus intoutuu sieltä tulemaan.
Eilen aamulla koiran kanssa mettälenkillä oli pakko pysähtyä kuuntelemaan kun
linnut pitivät konserttiaan hirveällä metelillä. 
Ihan kun kaikkien olisi yhtä aikaa pitänyt huutaa kevättä.
Koirakin istahti polulle kesken nuuhkimisen ja asioiden hoidon ja jäi pää kallellaan kuuntelemaan.
Eihän se vielä ole sitä mutta lupauksen tulevasta se antoi.

Valo sisällä on lisääntynyt hurjasti ja kun on vähänkin kirkkaampi ilma pakkohan se on hyväksi kuvaamisen kannalta käyttää.



...sulaa se,pikkuhiljaa.


....ihana valo ja pelottava silmäinen madonna.


...kohta on multien vaihto aika.

Jotain uutta ja toivottuakin on puikoilta putkahtanut....


rintsessan ranteita kun kuulemma palelee liian lyhyet tumpperoiset.
Pakkohan se oli asiaan ratkaisu keksiä. 
Pitkät tumput ja kun niitä olisi ollut järisyttävän tylsä puikottaa tein letti neulosta tai 
mitä lie palmikon tekelettä niihin koukutin.
Nyt ei pitäisi ranteiden palella,ehkä näitä vielä ehtii käyttämäänkin ennenkö 
tämä tästä ylemmäs kipuaa lämmittämään....




1 kommentti:

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3