sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.

Joskus sitä vaan ihmettelee ja kummastelee pienen maailmansa menoa vähän niinkuin ulkopuolisena.
Musta matto valkaistuu silmissä kun sitä ei kukaan imuroi,tiskivuori keittiössä ei katoa vaikka sitä kuinka tuijottelisi eikä pyykkivuori kottarissa peseydy ajattelemalla.
Jotain kai sitä tarvitsisi tehdä.
 Tässä taannoin hermostuin kun ikiteini ei laittanutkaan tiskikonetta vaikka lupasi ja 4 päivää sitä odottelin,enkä luonnollisestikkaan laittanut kotona ruokaakaan vaan minä ja muut lapaset syötiin muualla.
Vihdoin viimein kun tuoksu alkoi kirvellä jo silmiä ja muita limakalvoja jouduin huomauttamaan asiasta hiukan kova sanaisemmin kunnes alkoi tapahtua.
Ilkeänä ihmisenä en tyytynyt yhteen koneelliseen vaan vaadin että tiskipöydän on oltava puhdas ja siisti ennenkö homma on taputeltu kasaan.
Mitä sain palkakseni ?
Sen kuuluisan paskaäitin papukaijamerkin tietenkin.

Eilen jutustelin erään lapsettoman ystäväni kanssa kaffee kupposen ääressä ja kuuntelin juttuja upeista reissuista ulkomaille,hänen omista harrastuksistaan ja uusista autoista,talosta, huipputyöstä joka vie kaiken ylimääräisen ajan,oman ajan riittämättömyydestä ja harvojen vapaa iltojen yksinäidyydestä ynmynm....
Hetken olin kateellinen myönnän,mietin koirankarvoja matossa,tiskivuorta keittiössä, pesemättömiä pyykkejä ja sitä yleistä kaaosta....
mutta vain hetken.
Kun tulin kahvakuulailultani kotiin hätistin ensin ilosta seonneen koiran pois kimpustani,halatakseni nuorimmaistani ja kuunnellakseni toisiksi nuorimmaisen tuiki tärkeät asiat ja tapasin ukkopahani keittiöstä kokkaamasta.
Mitäs minä pienistä,tuumasin.....
 Raivasin tieni ruokapöytään ja istahdin keskelle ihanaa laumaani ja leijona äidin ylpeydellä kuuntelin kaikki päivän polttavat jutut joita aamulla lähtiessäni en ollut ehtinyt vielä kuunnella.
Raivataan huomenna tai ylihuomenna,siivotaan sitten kun kukaan ei enään jaksa katsella karvakasoja,tai meinaa tukehtua pölyyn.
 Tänään mennään pulkkamäkeen koska.... aurinko ja vapaapäivä.
Illalla toinen ystäväni poikkesi yllätys vierailulla ja jo ovella tokaisi....
ihanaa sääkään et oo siivonnu,mun ei tarvii olla kateellinen.

Ilmiselvästi olen onnellinen tai ainakin minun pitäisi olla ja niin olenhan minä.




4 kommenttia:

  1. Ystävät on sitä varten, että ne auttaa huomaamaan itsestäänselvyyksiä, eiks vaan :D

    VastaaPoista
  2. En tiedä, onnistuuko tää linkittäminen, mutta käy kurkkaamassa tää juttu http://www.hs.fi/koti-sivuilta Jari Tammen kirjoittama kolumni otsikolla "Pue lapset fleeceen ja heitä sängyn alle karamelleja" On niin paras ja ihan samaa asiaa, mistä itekin kirjoitit <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tulipas nyt sekava kommentti, mutta siis tuolta hesarin sivuilta löytyy varmaan noilla koordinaateilla.. (Jari Tammikin muuten on tältä kylältä kotoisin ;))

      Poista
  3. Niinpä kukin tavallaan löytää onnensa. Omalla kohdalla suurin onni on perhe. <3 Jollain toisella voi olla vapaus, matkustelu jne. :)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3