sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Letkeää sunnuntaita

Hirmu raskas viikko takana. 
Kolmas antibioottikuuri alkoi maanantaina kun ei vaan kuppa kaadu.
Kuuri kuulemma tappaa talossa ja puutarhassa kaiken ylimääräisen ja siltä se on tuntunutkin.
Kuppaa poskionteloissa se vaan ei tunnu tappavan.
Seuraava operaatio on kuulemma röörien rassaus ja huuhtelu johon en kauhean mielelläni suostu.

Viikkoon on kuulunu hurjan pitkiä työpäiviä tai noh ihan normimittaisia ne ovat olleet mutta jotenkin yltiöpäisen raskaita.
Liekö syynä tuo hevoskuuri kun on voimat vaan ihan sippi.
Torstaina sain puhelun aamuvuorosta kotiin ajellessani että mies oli hakenut rintsessan koulusta ja vienyt kotiin äärimmäisen huonovointisena ja sieltähän piskuisen löysinkin sohvalta makoilemasta ämpäri vieressään.
Siinä vaiheessa ei itselläni vielä tuntunut miltään mitä nyt järkky nälkä kiersi mahaa koska reippaana tyttönä olin unohtanut eväät kotiin ja koko työpäivän olin vetänyt kahvilla läpi.
Rintsessan hoivaamisen ohessa söin hiukan jotain ja pötkähdin viereen sohvalle ottaakseni pienet varttiset.
Varttiset venähtikin puolitoista tuntisiksi ja kun siitä nousin oli minun vuoroni juosta vessaan.
Hiphei.
Koko ilta ja puolet yöstäkin sitten vierähti niissä tunnelmissa. 
Rinsessa lopetteli aikaisemmin kun minä mutta loppuviimeksi en minäkään montaa tuntia kärvistellyt.
Tuon jälkeen tuntui ettei jaksa enään edes hengittää niin voimattomaksi se kropan veti.
Yöllä mietin että onneksi perjantaina on iltavuoro.
Aamulla masilma näytti jo hitusen kirkkaammalta ja pari tuntia siinä hereillä oltuani päätin ottaa vielä pikkupäikkärit jotka päätyivätkin melkein katastrooppiin.
Heräsin puoli tuntia ennenkun piti olla jo töissä ja tietenkin tukka ja naama laittamatta ja vaatteetkin pukematta.
Hippasen kiirus iski mutta selvisin kuin selvisinkin vain hiukan myöhästyneenä.
Kiirusta piti perjantai iltakin töissä ja siihen perään itsensä loppuunkuluttamisvuoro lauantai aamu, ei ollut herkkua ei.
Ehdin vuorojen välissä olla kotona 7 tuntia ja siihen väliin olisi pitänyt mahduttaa se kunnon yöunikin.
Arvaattekos jos sanon että uni maistui illalla jo aikaisin ja pitkälle tähänkin aamuun sitä riitti.
Tälläistä tämä joskus on aika harvoin kuitenkaan osuu tälläinen työvuoro järjestely kohdilleen ja varsinkaan näin mahatautisena tehtynä.

Nyt on jo kaikki oukkidoukki ja hiukkasen kurjasta ilmasta huolimatta taidan hätistää itseni ja apinat ulos haukkaamaan happea.
Huomennakin on vapaa ja apinoilla loma.
Aika huippua siis.


Jotain mukavaakin mahtui viikkoon.
Itse itselleni ostamani ystispäivänntulppaanit ilahduttivat monta päivää
ja tämä toinenkin ihanuus jonkanjo jokin aika sitten ostin jaksaa kukkia kauniisti vielä.



Saatiin me tiistaina tuoretta pullaakin kun leipomisvimma iski...


Njamskis......

Leppoisaa sunnuntaita ja hiihtoloma viikkoa niille joille se loma on suotu.

XOXOXO





4 kommenttia:

  1. Mulla räkätauti on yrittänyt nyt iskeä päälle kolmisen viikkoa...ilmeisesti puolukka ON niin hyvää kuin kehutaan, loitolla on pysynyt, mutta roikkuu tuos kuulolla edelleen. Tosin viime yönä nukuin mulle ihan uskomattomat unet, heräsin tänään puoli kakstoista!!! Tätä ei sitten tapahdu kuin joskus ja jouluna.
    Toivottavasti tarkoittaa sitä, että nyt mä nukuin sen taudin pihalle :D

    VastaaPoista
  2. Täällä kans ollut lievässä mittakaavassa nuhaa ja yskää, ei ole onneksi äitynyt sen pahemmaksi (koputtaa puuta...). Paranemisia teille!

    VastaaPoista
  3. Voi ei aivan kaameaa kun tauti noin koettelee. Toivottavasti nyt paranisit, menee fiilis kaikkeen kun vaan sairastaa.

    Aurinkoista viikkoa kaikesta huolimatta. :)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3