torstai 30. lokakuuta 2014

Valkeaa unelmaa ????

Tänään jouduin pakotetusti tutustumaan kahteen kotiin. ;)
Yleensä tykkään tällaisista kyttäyskeikoista ja lähdinkin tähän projektiin aika avoimin ja uteliain mielin.
Omaan niin uteliaa mielen että mikäli joskus sellainen flaksi käy että pääsen istumaan niin sanotulle pelkääjän paikalle kurkin kyllä onnellisena kaikkien mahdollisten talojen pihat ja portin pielet jotka ohitamme.
 Olen (myönnän) jopa joskus ajanut autolla ojaan kun jäin katsastelemaan liian pitkään erästä vanhaa taloa.
Ja juu u moneen kertaan meinannut.....
HMM no asiaan.....
Tutustuin tänään kahteen kotiin,tai toisesta en ole ihan varma asuuko siellä kukaan koska kaikki,ihan kaikki siinä kodissa oli valkoista.
Lattiat,katot,kalusteet,näkyvillä olevat tekstiilit. 
Jopa astiat olivat joko lasia tai valkoisia.
Lasten huoneet leluja myöten.
Valkoista.
Pyyhkeet vessassa,valkoisia.
Kylpyhuoneessa hanat,pullot ja putelit,kaakelit ihan kaikki valkoista.
Naulakko eteisessä oli tyhjä vain valkoisia henkareita roikkui valkoisesta tangosta.
Kaappeihin en sentään tohtinut kurkkia,olisivatko siellä roikkuneet vaatteetkin olleet valkoisia.
Minulle tuli älyttömän ahdistava tunne,mustine farkkuineni ja harmaine paitoineni.
Tuli oikeasti tunne etten voi liikkua. 
Mitäs jos minulta putoaisi hius. Se varmaankin loistaisi siellä kuin punainen lanka jota sen asunnon sisustuksesta en löytänyt.
Hölmönä mietin että onneksi meillä on valkoinen koira......
Ei näy karvat jos niitä putoilee vaatteistani.

Jäin miettimään kuinka paljon tuo vaatii ihan vaan käytännössä.
Siellä ilmeisesti siis asui myös lapsia....
Huhhuh. Olin hetken sanaton.

Toinen koti jossa kävin oli harmaan eri sävyistä koottu houkutteleva kokonaisuus.
Luulin ensin että se olisi musta harmaa valkoinen mutta tarkemmin pintoja katsoessani löysin vain harmaan eri sävyjä.
Melkein mustasta melkein valkoiseen mutta harmaata.
Se oli kaunis. 
Paljon disainia ja kotimaista muotoilua mutta kaikki harmaan
eri sävyillä tehtyä.
Betonia ja vuolukiveä oli paljon.
Kylmiä pintoja ja savulasia.
Silti jotenkin tuli kauhean lämmin fiilis koska kaikki tekstiilit olivat runsaita.
Oli lampaantaljaa, muhkeita torkkupeittoja,karvatyynyjä ja pitkänukkaisia upottavia mattoja.
Se oli aikuisten koti.
Kaksi harmaata kissaa vastaan keittiössä tepasteli toinen vaaleampi kuin toinen mutta harmaita nekin.

Kotiin ajellessani mietin kuinka mahdottomasti noihin koteihin on nähty vaivaa ja käytetty aikaa ja rahaa.
Miten pitkämielisiä niiden asukkaat ovat olleet että ovat nähneet sen vaivan etsiä,tehdä ja laittaa kaiken niin prikulleen oikeanlaiseksi ja väriseksi.
Mietin kuinka sinnikkäästi kaikki oli viety oikeasti loppuun asti,poikkeamatta päämäärästä.

Eivätkö ne ihmiset koskaan löydä mitään mihin hullaantuvat,rakastuvat tai ihastuvat joka onkin joku muu kuin heidän määräämänsä värinen.
 Eivätkö he koskaan mieti jonkun tavaran tai kalusteen kohdalla onko oikein tehdä siitä vain heidän mieltymystensä kaltainen.
Onko oikein muuttaa jotakin kaunista ja ehkä alkuperäistä niin paljon että tekee siitä omanlaisensa sen kummemmin miettimättä.
Kotiin päästyäni tuijotin hetken evakkosohvaani jossa on edelleen noin satavuotias maali yllänsä tai ne sen maalin rippeet, alkuperäinen ja punainen.
Se saa pitää maali rippeensä vaikkei se meille ehkä sovikkaan ainoana punaisena kalusteena. 
Ompahan aito ja alkuperäinen.
Olisitko sinä valmis viemään sisustuksesi kotonasi noin pitkälle ????

Ehkä sitten kun se jakkipotti kolahtaisi omalle tilille ja lapset aikuisia. 
Ehkäpä sitten tuo harmaa voisi innostaa minua,siellä oli sentään eri sävyjä.
 Valkoinen vain ja ainoastaan oksetti ja sai aikaan inhon väreitä.
Liika on aina liikaa.

Onneksi on syksy ja luonto tulvillaan värejä.



♥♥♥♥♥♥♥

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Onnellinen

Minä olen niin kovin onnellinen monesta asiasta. 
Juurikin tänä viikonloppuna on tuntunut siltä ettei huolia ja murheita
ole olemassakaan.
Mitenkään ihmeellinen tämä viikonloppu ei ole ollut mihinkään toiseen viikonloppuun verrattuna.
Silti tuntuu hienolta. 
Olen onnellinen ystävistäni niistä parhaista ja heidän pienestä puhua pulputtavasta ihmeestään jota sain lauantaina hoitaa.
Ja joka tänäänkin kuului päivääni.
Olen onnellinen niistä muistakin ystävistä jotka kuuluvat elämääni,ilman heitä olisi aika tyhjää.
Olen onnellinen että minulla on mahdollisuus kuulua ihan huippu ryhmään josta saan iloa lukiessani heidän juttujaan. 
Ihan arkisia juttuja ja välillä kaikkea muutakin kuin asiallisiakin.
Aina kun kuuluu ping tiedän että joku meistä on ajatellut meitä.
Koen olevani etuoikeutettu kun on tuollainen sinisten paitojen klaani mihin kuulua.
Olen onnellinen siitä että minulla on ihanat lapaset vaikkakin monen monta kertaa tänäänkin olen joutunut olemaan erotuomarina,olkapäänä ja kuuntelijana. Nenän niistäjänä ja kyyneleen kuivaajana.
Se kuulunee asiaan.
Olen onnellinen tuosta ukon rähjästä joka jakaa arkeni ja joka tuntee minut paremmin kuin omat taskunsa.
Vaikka hänestä olisin välillä niin valmis luopumaan ja lähettämään hänet maata kiertävälle radalle,olen silti onnellinen että hän on siinä,läsnä kaikesta huolimatta.
 ♥
Olen onnellinen siitä että minä olen minä ja saan jakaa arkeni nykyään ihmisten kanssa joiden seurassa voin olla minä.
Minä itse suuressa persoonassani voin olla ihan juurikin sitä mitä olen,
en enempää enkä vähempää. 
Aina ei ole ollut näinkään. 
Tänään juurikin sanoin että olen jo luopunut roolistani,enkä enään ikinä aio olla mitään muuta kuin minä itse,en aio piilotella asioita jotka kuuluvat arkeeni. Enkä aio muuttaa mustaa valkoiseksi enkä aio enään hukata identiteettiäni.
 Jos en kelpaa kokonaisena,puolikastakaan minusta ei kukaan saa.
En aio enään koskaan unohtaa minuuttani enkä sitä mikä oikeasti on tärkeätä.
Loppuun poltetusta minusta ei ole iloa kenellekkään.
Kaksi ja puoli vuotta kesti toipua tällä kertaa ja lupaan että toista kertaa ei tule.
Siinäpä se onnellisuus haaste... Kiitos Tarja.

Huomenna kaikki voi olla jo toisin joten nautin siitä mitä minulla on nyt,
enkä murehdi huomista.
Minulla on vielä unelmia niitä toteutumattomiakin,
olen siis hengissä.
Kaikkia tuskin saan toteutettua mutta yksi kerrallaan
yritän ja jonain päivänä huomaan että niistä ne jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi ovat tapahtuneet.

♥♥♥♥♥♥ 

Ketään en haasta,ottakaa koppi joka haluaa. 
Mielelläni luen teidänkin onnellisuudestanne.






perjantai 24. lokakuuta 2014

250.

250. 
Kirjoitus alkaa tästä.
Mietin oisko jotain spesiaalia mitä tähän kirjoittais mutta eihän sitä ole.
Kaikki rullaa paikoillaan mitään uutta ei tapahdu.
Paitsi.....

Siskoni löysi tässä jonain menneenä päivänä legendaarisen otoksen erään museon arkistosta. 


Tässä tanssii äitini ja isäni soittaa kitaraa. 
Tampereen keskustorilla ehkä vuonna 1958 otetussa valokuvassa.
Tämä on harvinainen otos siinä mielessä että minun vanhemmistani ei ole yhteiskuvia enään jäljellä. 
Ei edes hääkuvia.
Ei lomakuvia,ei arkikuvia, ei yhtään minkäänlaisia kuvia.
 Sattuneesta syystä.
Pitkä yhteinen historia heillä on mutta kaikki aineelliset muistot on hävitetty,
tavallaan vain minä ja sisarukseni ovat konkreettisesti olemassa ja tietenkin muistot ne jotka aika on toivottavasti kullannut.

Ihan huippu löytö siis. 
Ajattelinkin että teetän tästä juliste taulun itselleni muistoksi.

Äidille kuvaa näytettyäni kuulinkin monta tarinaa ja loppujen lopuksi vetistelyksihän se meni mutta olempahan taas monta tarinaa rikkaampi.

Hassua ajatella että kukaan meistä sisaruksista ei ole vielä tuolloin ollut edes olemassa,ei edes margariini paketissa voiman hyllyllä,kuten minulle kerrottiin aikanaan lasten tulevan tähän maailmaan.
Ei ollut haikaraa eikä pilkettä silmäkulmassa.
Oli vaan margariini paketteja voiman hyllyllä ja sieltä ne haettiin.
Siinäpä se meidän perheen ihmisen biologia luennot 70- luvulla oli.
Kiitosta vaan tästäkin ohjeistuksesta. 
Itsekin kun sen 4 pakettia olen kotiuttanut.

Eteisessä odottaa IKEA kassillinen tarvikkeita rintsessan ja minun yhteiseltä hankinta matkalta metsään (takapihalle).
Niistä ja niiden tuotoksista sitten viikonloppuna ehkä enemmän,mikäli ehdin paneutumaan. 
Kello löi perjantaiksi justiinsa joten piupau se on mentävä.

Pirtsakkaa viikonloppua ja 
ollaanhan enkeleitä toisillemme.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥





tiistai 21. lokakuuta 2014

Namikat kaakkoon.....

Ja siivoushommiin.
Näin tää aamu eteni.
Pienten makkarit oli hiukkasen  römpsähtäneet ikäänkuin kaaoksen valtaan,heitä auttaakseni siivoilin ja järkkäilin ne aamusella kuntoon.
Mankasta soimaan keekki... Juu u keekki.
 Minä vannoutunut "räpin" vihaaja huudatin täysillä keekkiä poitsun mankasta ja laitoin tuulemaan. 
Sutjakkaastihan se sujui koko homma.
Alitajunta ilmeisesti pisti akkaan vauhtia ,mitä nopeammin sen vähemmän tätä shaissia korville.

Anteeksi nyt vaan kaikki Jare-fanit, jos radiosta tulee en kanavaa vaihda mutta....
Ei kuulu minun top-10 tämän herran edustama genre.

On se vaan niin että nuo huoneet ovat rempan jälkeen ihan minunkin suosikkeja. 
Tykkään siitä että ne ovat niin asujiensa näköiset ei minun vaan asujiensa. 
Jos en olisi antanut heille valtuuksia päättää millaiset huoneista tulee, olisin tehnyt ihan toisenlaiset.
Toisella römpsyä,rimpsua ja rintsessa meininkiä ja toisella hillittyä ja rauhallista. 
Ihan kuten mun piänet pirpanatkin.




Hassua tuo nuoren miehen ajatusmaailma. 
Ollaan välillä niin isoa poikaa mutta unileluja täytyy olla kasallinen vielä sängyssä.
Sängyn päätyseinältä puuttuu vielä maalaus, siihen tulee joku iso tägi poitsun haluamalla tekstillä.





Tämä huone alkaa olemaan lelujen karsimista vaille valmista kauraa....
Neitoa kun ei vauvaleikit enään kiinnosta, täytyy laittaa jokunen nukeista ja nukenvaunut ja muut pikkulasten jutut ja härpäkkeet kiertoon.
Joitain nukkeja haluan säilyttää mutta katsotaan nyt mitä neiti itse haluaa säilytettävän.

Yläkerta näyttäisi olevan onneksi säästynyt alhaalla olevalta katastrooffilta,ainakin kaikki ilma ja muutkin mittaukset näyttäisivät puhdasta ja kuivaa olevan ,onneksi. 
Yhtään ei huvittaisi aloittaa uusiksi remppaamista.


Mitäs seuraavaksi ?????? 

Vaihdoin verhot keittiöön samalla kun pesasin kaikki alakerran ikkunat lauantaina ja äidin vanhat jo osin puhki kuluneet kapio lakanat pääsivät ikkunoihin roikkumaan.
Hiukan jouduin saksia ja singeriä näyttämään tietysti mutta sielläpähän roikkuvat.




Nyt voiskin ottaa kupposen kahvetta ja nautiskella vaikkapa...



Tästä. 
Kiitos ja kumarrus.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥









keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kiire kiire kiire.....

Tätä viikkoa leimaa taas kiire. 
Syyslomista huolimatta.
Mene sinne,tänne ja tuonne.
Tee sitä tätä ja tuota.
Vie,tuo,hae ja mene............

Huhhuh.
 Tänään kävin poitsun kanssa kehitysvamma polilla ja sieltä kotiuduttuamme olimme kumpikin niin masentuneita,kiukkuisia ja väsyneitä ettei mikään muu auttanut kun hautautuminen vällyjen väliin.
Siellä me köllöteltiin aikamme sekä juteltiin ja mietittiin joulua,lomaa ja talvea.
Hihittelyksihän sekin homma loppujen lopuksi meni ja päätettiin ällöpällö päivää juhlistaa huippu ruualla ja korvapuusteilla.
Noustiin ja tehtiin yhdessä ruokaa.
Ihan huippu hetkiä teinin kanssa ja niin harvinaisia. 
Äitihän on nykyään yleensä niin siis daaa...
Hei camoon mutsi......
Joo mutta siis hyvän ruuan päälle maistui ihan huippu jälkkärikin.


Ai niin olen unohtanut näyttää.....



Yhden tylsän illan pikapika tuunaus.
Lipasto sai uudet sabluuna kuviot oviinsa.
Ja tykkään hirmusti. 
Harvoin teen sabluunalla mitään,
useimmiten vapaalla kädellä 
mutta pakkohan se oli kokeilla kun 
kerran tuollaiset sabluunat oli.


Hintriikkakin sai uuden alusen.
Jos en kauheen väärin muista, meillä
 ei ole ikinä ollut mattoa ruokapöydän alla ja taas on.
Siis koskaan eikä missään.
Tykkään tästäkin hirmusti.

Niin se vaan on että; hyvä ruoka parempi mieli.

♥♥♥♥♥♥♥♥



perjantai 10. lokakuuta 2014

Matalapaineessa.....

Hassuja päiviä.....
Kauhiasti virtaa mutta mitään ei saa aikaiseksi. 
Lorvailua sohvan nurkassa,kermakaakaon ja suklaa levyn kanssa.
Palelevia varpaita ja takkatuli.
Kynttilöitä ja siunattu hämärä.
Siinäpä ne. 
Mieli tekisi uppoutua johonkin umpi imelään rakkaus romaaniin,kahlata siirappia tihkuvia sivuja läpi kuin koomassa kunnes ällöttää.

Se se on sanoi äitinikin....
Se on nyt se syksy.
Kylmää, märkää ja kaikki kuolee pois.

Niin kai.... 
Siivoilin makkaria.
Pyyhin pölyjä ja järkkäilin tavaroita paikoilleen. 
Fiilistelin mansardikaton tunnelmaa.
Tuntui hyvältä pitkästä aikaa....




Olen siis sisäisesti jo luopunut.




Tänään kiitän ja suljen silmäni kaikelta pahalta ja hiljaa yksinäni onnittelen siskoani jota 
huomenna juhlin.


Rattoisaa viikonloppua.

♥♥♥♥♥



tiistai 7. lokakuuta 2014

Kun Hintriikka uudet vaatteet sai....

Kuten aiemmin on käynyt ilmi niin meille muutti muutama viikko sitten Elli Hintriikka. 
Teiskon kansakoulun vanhapiika opettajan vanha pöytä.
Elli Hintriikka oli viettänyt aikas leppoisaa elämää sen perusteella missä kunnossa neiti oli.
 Ei yhtään pehmeää tai hapantunutta kohtaa. 
Muutaman vuoden navetan vintillä lojuttuaan hän halusi muuttaa meille selkeästi eläkepäiviään viettämään.
Hellästi aloitin neidin ehostuksen ja yllätys oli melkoinen.
 Neiti todellakin oli niin hyvin säilynyt että melkein peruin ehostus aikeeni.
Vihreä ei vaan käy meille eikä minun silmääni,siispä päätin jatkaa....




Hiottuani vanhat pinnat rikki, neiti sai kunnon suopa pesun ja kuivatuksen jälkeen päästiinkin tositoimiin.
Maaleina käytin edellisissä postauksessa vilahdellutta Country French maaleja.
Sävyinä Lumi ja Savi.

Täytyy myöntää että maalit eivät olleet ehkä ihan tälläiseen tarkoitukseen parhaat mahdolliset, jossa koko ajan on pakko riehua rätin kanssa ja pinta jäi liian "shabyksi"
ja seuraavana aamuna sen hivasinkin hienolla hiekka paperilla ja maalasin uusiksi. 
Countryn vaha olisi ehkäpä pelastanut tilanteen mutta sitä kun nyt ei just sattunut olemaan ei auttanut kuin hivasta.
Siis vain kannen,jalat saivat ollakkin hieman rouheammat.
Kun olin tyytyväinen pintaan aloitin koristelun. 


Ei mikään helppo homma näinkin kärsivälliselle kuin minä.
 Periaatteenihan on että kun jotain päätän aloittaa tänään, valmista olisi hyvä olla jo eilen.
Noh ompahan koristeltu....

Valmis.....




Olen enemmän kuin tyytyväinen. 

♥♥♥♥♥

lauantai 4. lokakuuta 2014

Jäähyväisten aikaa....

Elämme ilmiselvästi hyvästijättöjen aikaa. 
Hyvästit voi jättää kesälle,lämmölle ja kohta kai auringollekkin.
Muuttolinnuille ja kukkasille,pörriäisille ja nurmikolle.
Kuka jättää kellekkin,jotkut ystävistänikin potee hyvästien tuskaa kuka kellekkin tai millekkin.
Joskus tuo kaikki luopuminen vetää niin maihin ettei tiedä mihin tai miten päin katsoisi. 
Eteenpäin kai sitä olisi katsottava mutta minä ainakin kuljen vielä toistaiseksi takaperin,ihan vielä en luovu,vaan muistelen ja fiilistelen.
Eilen iltapäivällä oli pakko aloitella pihajuttujen talviteloille laittamista. Savustamoon oli kuulemma parikin tirppaa käynyt kuolemassa ja heidät
 sieltä siivoamassa kävin.
Samalla muutenkin fiilistelin....






Tuoleja en vielä sisälle siirtänyt. 
Kun se aurinkoinen päivä koittaa makkarat tuolla voisi vielä grillailla.
Isomman rintsessan Huvijuhlatkin on pitämättä mutta tuolla niitä ei enään pidetä.
 Tulee varmasti uusia paikkoja,uusia mahdollisuuksia uusia savustamoita. Ainakin minä haluan uskoa niin. 

Vielä en heitä hanskoja tiskiin vaikka eilen siltä jo tuntuikin.


Vaan noukin nuo taskuuni ja jatkan takaperin kulkuani.

♥♥♥♥♥♥♥♥




torstai 2. lokakuuta 2014

Bloggari turneen päätös....

Jalat puhki,kädet metrin venyneenä lukuisten kassien painosta saavuimme toiseksi viimeiseen etappiimme.
Tämä ei suinkaan ollut kuitenkaan vähäisin vaikka viimeiseksi puodiksi jäikin.


Täälläkin meidät jo ovella ympäröi ihana ,lämmin ja tervetullut tunnelma.

Sitä se oli.

Kun saimme vihdoin kätösemme vapaaksi ja hiukan kevennettyä vaatetustamme, meitä jo odotti tervetuliaiset.


Puoti on parisen kuukautta toiminut Tampereella siksipä minulle tämäkin oli ihan uusi tuttavuus. 
Täältä maalta kun tulee niin harvoin tuonne ison kirkon kupeeseen lähdettyä.
Löytyipä taas paikka mihin on varmasti ihan pakko palata.

Puotihan oli pullollaan ihanuuksia....







Minua näin eläin ihmisenä miellytti erityisesti....




Oih ja voih. 
Ihanasti on otettu huomioon myös tämä osa sisustuksesta.

Löytyihän tuoltakin jotain mikä jäi takaraivoon ja päätyy joulupukki listaan.


Kattokaa ny tässäkin selkeästi lukee mun nimi.....


Tässä lukee rintsessan nimi ja se ikäänkuin huutaa pääsyä hänen huoneensa seinälle.

Hirmu paljon sinne jäi kaikkea mitä tarvitsisi ihan ilman muuta,
tottakai tarvitsen....
Ehkäpä jollekin olisi perusteltava päätöksiään tuskin itselleen...
Meitä lahjottiin yhteistyö kumppanuuden nimissä 
Country French - tuote perheen itse valitsemillamme paketeilla.
Tuohon tuotteeseen voitte tutustua täällä...


Itse en vielä ole pakettiani kokeillut mutta kohde on jo selvä.  
Hintriikka saa arvoisensa uuden päällysteen.
Puodista sai myös kattavan tieto paketin kyseisten tuotteiden käytöstä.
Kiitos siitä.

Vielä meitä oli Pepi ajatellut ja päivä sai arvoisensa päätöksen ravintola 

Ruokapaikka ja baari toisella puolella sisäänkäyntiä.
Me päädyttiin tällä kertaa ruoka puolelle.
Ihan huippu paikka ja palvelu ihan parasta.
 Tervetuliaisina meitä sielläkin odotti muutama pullollinen kuplivaa.
Henkilökuntakin oli ihana.
 Tuntuu että mitä tahansa tuona päivänä tapahtuikin se oli ihanaa
Kaksi tarjoilijaa meitä palveli ja heille iso kiitos siitä.  
Sekä kokille tietenkin.
♥♥♥


Ruoka oli taivaallista ja juomat kylmiä.
Mikäli haluatte kyseiseen paikkaan poiketa syömään tehkää ajoissa pöytävaraus, tupa on pääsääntöisesti aina täynnä, enkä ihmettele.

Päivä siis pulkassa. 
Hurjan paljon paljon, todella paljon antoi tämä reissu.
Päivään mahtui ihania kokemuksia,lahjoja,naurua,räkätystä,käkätystä,vakavampaakin hetkeä ja ihania puoteja joihin saimme tutustua ihan spesiaalisti.
Kiitos kaikille,olitte kaikki omalla tavallanne huippuja.
Kiitos armaat naikkoset
Me ollaan ihan huippu porukka.
Me niin otetaan uusiksi....
Se onkin sitten varmaan tarina erikseen...
Suunnitteilla on jo.
Vapise maailma,sinisten paitojen tiimi on tulossa.



♥♥♥♥♥♥♥