keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kissan päiviä.....

Ilmiselvästi vietetään. 
Ei haittaa kuumuus ei aurinko kunhan saa paalitella terdellä ja hiukan veeeeenytellä.






Noo joko lopetit....


Hyvä kun kuivua ehtivät uimareissujen välissä.....

Naatitaan naatitaan..... 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

näin se kesäloma toimii......

Toimii ja toimii....

Ystikset muutettu,varjossa 32 lämmintä ja nyt kun siellä hommelit OK iskee tekemisen puute......
Pakko kiertää pihaa.....




Eikä vieläkään oikea lilja tai siis onhan tuo muttei se mitä haen.....






Nämä ovat muistaakseni jotain punaisia......

 Tämän luulisin olevan se mitä haen.... Kunhan nyt kukkisi niin saan varmuuden.





Lisää alivuokralaisia, tällä kertaa etu-ulko oven päällä.


Ja harjoittelu jatkuu...... 
Vielä ei ole hermo kulahtanut niinkuin viime kesänä joten ehkäpä se tästä.....

Istutin liljoja paljon jo entuudestaan olevien seuraksi ja luulin istuttavani vain tiikerililjaa....
 Tai niin siinä kaupan sipuli pussissa luki että niitä sieltä pompsahtaa. 
Hmmmm... Kuinkas kävikään  2 lilja puskaa on noussut ja kumpikaan niistä ei ole tiikerililjaa. 
Ilolla odotan olisiko tuo minkä jo ylempänä mainitsin se kauan odotettu.
Ei nuo muutkaan minua haitanneet mutta jos ja kun tiikerililjaa istutan niin olevan myös saavani tiikereitä. 


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

kukkia kukkia kukkia vaan.....

Ei mulla teille mitään asiaa oo, kunhan stalkkailen teitä muita.....







Tässä on hyvä just näin....



Vaikka koivet on melkein yhtä valkoiset kun tuo persauksen alunenkin, ei tartu ei.....


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Antautuminen....

Tapahtui eilen illalla. 
Selkä toimii taas. Jess...
En tiedä mitä tapahtui tai miten mutta ei särje enään.
Jäykistelee hieman mutta tunnetusti olen niin jäykkä tyyppi ettei kai tuo haittaa 
 jos vaikka hiukan pystymmässä kuljenkin.

On se vaan autuutta kun on lämmin ja aurinko sitä en jaksa koskaan olla huokailematta.







Ja nyt tää akka lähtee kirkkareille...ihan vaan äkkiseltään poikkaseen.



lauantai 5. heinäkuuta 2014

se on täällä taas......

Aurinko ja lämpö.
Seuranani myös selkäsärky edelleen. 
Aamut on vaikeimpia ja kipuisimpia,viimeisimmän lääkäri veikkauksen tulos oli reumakuume selässä. 
Jälkitautina flunssasta.
 Voi piarun kiharat ja paskan kurvit. 
Anteeksi nyt vaan kaikille jotka mielensä niin kovin pahoittivat rumista sanoistani.
Mutta rumakin sana sanotaan täällä niin kuinka se on.
Noh mitä sitä itkemään kaatunutta maitoa,nappia naamarin ja menoks.
Arvanetten etten mitään ole saanut aikaiseksi tai edes kyennyt tekemään.
 Nurtsi kasvaa kohta terdelle asti , kukkapenkeissä kasvaa kaikki muu kun mikä pitäisi.
 Sisällä koiran ja kissan karvat saavat kohta yliotteen ja me uuden lattiapäällysteen,pehmeän ja lämpöisen muttei niin kauhean kauniin.
 Kottarissa pyykkivuori kasvaa kasvamistaan,meillä on kohta ihan oma Mount Everest.
Olen siis ottanut lunkisti ja pakko se on ottaa edelleenkin niin kauan kun särky ottaa vallan.




 Peltitaulut odottelee seinälle pääsyä,varmaan vielä jonkin aikaa.


Ja tämä on se paikka jossa kuninkaatkin käyvät yksin.



Täällä olen kyläillyt ja siellä ylemmän kuvan keskellä roikkuu se minkä olen aina halunnut roikkuvan minun olohuoneeni katossa. 
Kuinkaas kävikään noin 10 vuotta kaapin päällä ollessaan se vihdoin kyrpiintyi ja halusi muuttaa ihan jonkun muun kattoon roikkumaan ja kun sen siinä näin en ole ollenkaan pahoillani. 


Mistääs lienee tyttäreni huumorintaju periytynyt. 
HMM sitä kai ei tarvii kaukaa hakea.

Onneksi on edes huumorintajua.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Haaveita ja possun punaisia unelmia.....

Haaveilla on ainakin ehditty kun sängyn tai sohvan pohjalla on tullut kohta 5 päivää maattua. 
Ensin iski pikku rintsessaan yskä,nuha ja korkea kuume ihan kun salama kirkkaalta taivaalta. 
Kuumeen hipoessa 41 astetta lääkkeistä huolimatta ehdin jo yhtä ja toista kamalaa tautia neidolle kaavailla mutta lääkäri-käynnin ja hirveen koeputki täyttö operaation jälkeen oli huojentava todeta että astetta kipakampi flunssa se vaan siellä muhi.
Se on hassu tuo neiti silloin harvoin kun se on kipeä se on sitten ihan kunnolla kipeä. 
Noh kun neiti alkoi saamaan elämän halunsa takaisin alkoi tuo ukkopaha köhiä siihen malliin että 4 päivää sekin sängyn pohjilla vietti samanlaisissa kuumehoureissa. 
Enpä muista koska viimeksi olisin tuon miehen niin kipeänä nähnyt. 
Heh kun sain sen elävää muistuttamaan pukkasi minulle saman taudin.
 No odotettavissa tuo oli. 
4 pitkää yötä ja vielä pitempää päivää kuume bluesissa pötkötin minäkin milloin sohvalla ja milloin sängyssä ja kun sen selätin, löi selkä totaalijumin. 
Sen kanssa nyt sitten pötkötän ja köpötän ikkunasta ikkunaan ja tuumailen asioita. 
Viime yönä selailin matkaoppaita netistä ja etelä ranskaan tarttis päästä, kahta vaille ettei matka ole jo tilattu.
 Puutarha oppaita varmaan miljoona sivua selailtuna pää pursuaa ideoita vaikka tällä hetkellä tuntuu että kaikki jo olemassa olevat ihanuudet kituuttaa ja kärsivät tuolla monsuuni sateissa. 
Paljon uutta pitäisi saada.

Ei se aina oo niin helppo olla onnellinen.
Vaikkakin just nyt ei kaukaa hae. 
Pikku rintsessa imuroi ilman pyyntöä äskön alakerran ja nyt huhuilee puolialaston kokki pizzalle. 
Lääkkeetkin kai taas tehoo kun melkein hymyilyttää.

Eli kai se on niin että elämä voittaa taas sittenkin.... 



Viime kesän viimeiset omenat piirakassa ja vaniljakastike.