keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Voi tylsyys......

Tiiättekste sen tunteen kun on tylsääkin tylsempää, harmaata ja kaikkia v,tuttaa.???
Jaa ette vai no mää tiiän. 
Ulkona on se >ihanvitunkylymä< ilima ja koko ajan sataa. 
Sisälläkin on se sama >ihanvitunkylymä< ja takkaa saa poltella muutakin kun ilokseen.
Hohhoijaaa. 
Muhunkin on tarttunut tää lomalaisten ainainen marina
 > eioomitääntekemistä< virsi kaikuu nyt kaikkien suusta tässä torpassa. 
Ja kyllä mää niin mieleni pahoitin kun luin paria naamakirja palstaa ja kaikki sielläkin vaan ruikutti ja riiteli joka hemmetin asiasta. 
Jäin jo miettimään onkohan mulle iskenyt otsaan joku negatiivisuusmagneetti vai mikä hitto nyt on ,kun tuntuu että kaikkia ja kaikkialla vaan ketuttaa.


No mutta joopasejoo mulla on kuulkaa hieno penkki, Bikke tuo jumalainen seireeni Bikken Pilttuu blogista pisti myyntiin naamakirpulle sellaisen penkin ja siihen silmäni iskin. 
Ystiksen kanssa sitten navigaattori seuranamme lähettiin ajamaan ja muutaman mutkan kautta perille päästiinkin ja voi mikä taivas sen seireenin koti on. 
Aivan kun mun päiväunista. 
Blogistanian välityksellä ei saa missään nimessä sellaista kuvaa kuin livenä ja oli se ihana. 
Lapsetkin aitoja lapsia,sellaisia Eemeleitä ja koirakin niin suloinen rescue-tapaus
Huhhuh.
Ehtoinen emäntä oli keitelly meille kahveet ja leiponu hyvää piirakkaakin (jonka ohjeen vois mulle laitella tulemaan). 
Mun täytyy tunnustaa että mä en voi kun ihailla sen ihmisen voimaa ja uskoa huomiseen.
Ihan uskomattoman matkan se on käynyt ja läpi helvetin tallustanut ja matkahan jatkuu yhä, silti se jaksaa.
 Mä harvoin kunnioitan ja ihailen ketään ihmistä mutta melkein sanattomaksi vedin ensinnäkin sen kodin nähtyäni,  sitten hetken ihmistä kuunneltuani. 
Ihan huippu tyyppi. 
Me ollaan tavattu ennenkin ,jo viime kesänä mutta ei silloin ehditty juurikaan jutustella kun oli paljon muitakin mutta nyt mun silmät aukes uudella tavalla. 
Maailma ihan oikeasti on epäreilu paikka. 
Tsemppiä Bikke.


 Ja niin joo se penkki.....


Tässäpäs tämä, paikkaansa hän vieläkin haeskelee kun tuolla ulkona ei voi tehdä mitään kun koko ajan sataa.
Mutta idiksiä on pää puolillaan.

Juhannus oli ja meni, vanhan kaavan mukaan.
 Hyvää ruokaa,saunaa,ystäviä,naurua ja iloista yhdessä oloa.
Mitäpä sitä muuta kaipais enään tässä iässä.

Näillä on hyvä jatkaa niitä helteitä odotellessa.....

Sisälläkin odottelee pari tuunaus juttua,ihan vaan maalia ja sutijaansa. 
Josko niiden kimppuun sitten kävis.



perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus.

On taikaa täynnä sanotaan. 
Äitini sanoi eilen että 41 vuotta sitten tehtiin taikaa, eli minut. 
Kiitos äiti se oli kauniisti sanottu.
Masennuksesta ja monista sairauksista kärsivä ihminen sanoo läheisilleen harvoin mitään kaunista.
 Eilen hän kotiutui ties monenneltako sairaala jaksolta ja siksikin kai oli niin hyvä päivä.
Sillä kai tämä toi järkyttävän hyvän mielen kun joskus edes kuulee äärettömän rakkaan mutta niin rasittavan ihmisen suusta jotain kaunista.

Pöytä on katettu , kimput kerätty ja hiljaisuus laskeutunut tähänkin laaksoon. 
Kaikki naapurit karanneet kuka mihinkäkin vaikkei niistä muutenkaan harmia ole nyt ei kuulu kuin lasten mekastus ulkoa,pelaavat foot bagia kerrankin sovussa.
Enään vieraat uupuvat. 
Nekin saapunevat kohta.


Pitkästä aikaa on aikaa istua ja hengähtää hetki ennen ihania rakkaita ystäviä ja hyvää ruokaa sekä yhdessä oloa.
Ollaanhan enkeleitä toisillemme ja nautitaan kesästä ja juhannus yön taioista.


XOXO.

PST. Mulla on ihana uusi puutarha penkki josta lisää kunhan juhlitaan ensin ja ajetaan se sisään ystävien kanssa istumalla siinä,juoden skumppaa ja ukoille huudellen; MAKKARAA!!!!!


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Tähtitaivaan alla.....

..... kesätuuli varpaissa.

Nyt se on totta. 
Jo monta yötä olen saanut nukkua tähtitaivaan alla kesätuulen löyhytellessä varpaita.
Vielä kun jaksaisi tai ehtisi puristaa uuden makuuhuoneen loppuun, olisin täydellisen onnellinen. 
Parvekkeen ovi ei ole sulkeutunut viikkoon vaikka ukkonenkin on kolkutellut jo useamman kerran ja vettäkin saatu ihan kiitettävästi. 


En vain suostu sulkemaan sitä ovea ehkä sitten syksymmällä.
Täydelliseen pimeyteen tottunut vampyyri mieskin on antautunut nukkumaan ilman pimennysverhoja josta olen kiitollinen. 
Vielä hetken saan herkutella aamu auringon säteistä makuuhuoneeni lattialla.
 Vinokattoon liimaamani lapasten yövalot ovat saaneet nekin toistaiseksi olla paikoillaan. 
Niitä on hauska katsella pimenevässä illassa.




Taidan olla kuitenkin sitä mieltä että nämä häipynevät jossain vaiheessa kuitenkin.

Remontin edistymistä on haitannut halu olla ulkona ja aina vaan ulkona.



Pikkuisetkin pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulos ja voi sitä ilo loikkien määrää ja onnea.





Aika huikean korkealla ollaan ja tässä teillekkin maistiaisia....


Kohta pääsee jo maistelemaan....