maanantai 12. toukokuuta 2014

Äitienpäivänä.

Sellainen päivä kun on kerran keksitty niin kai se on sitten pakko viettää seurassa mitä parhaimmassa. 
Aamun aloittelin juurikin tuohon päivään kuuluvin rituaalien ja jotenkin tuntuu että hetkeen aikaan se on viimeinen aamu kun saan kahvetta sänkyyn äitienpäivänä. 
Hän joka siitä on jo vuosikausia huolehtinut muuttaa pois ja seuraava ... 
Noh luulen ettei kuulu genreen niin sanotusti.
Toisaalta vierastan muutenkin sitä että vain yksi päivä on pyhitetty äideille. Minä tunnen olevani äiti ihan joka päivä. 
Iloineni ja suruineni murheitanikaan unohtamatta.
Ei sillä meillä välillä lellitään muinakin päivinä ketä milloinkin.
 Ei meillä olla niin kauhian tarkkoja siitä onko nyt just sinä päivänä joku merkittävä juttu. 
Lellitään kun lellityttää.

Valkosuklaa juustokakkua ja muffinseja aamupalaksi iiiiiiisooon kahvimukillisen ja ihanien korttien kera oli kyllä herat silmiin nostattavaa. Ihana tekstiviestikin saapui jo aamulla kaukana olevalta tyttöseltä joten kaikki oli siis mallillaan.
Kaikki isoja ja pieniä myöten ahtautuivat samaan sänkyyn jutustelemaan ja kiherrys ja kikerrys olikin kohta huipussaan.

Ihana mun ihan ikioma perhe.

Tämän suvun lähiäitejä siis mummujakin käytiin lellimässä, 
anoppia sairaalassa ja minun kotonani oli pöytä koreana äitini toimesta kuten aina. 
Hiukan pikkuisia mietitytti kun mummi on niin kipeä mutta käyntimme varmasti piristi kaikkia.

Kaikenlaista siis mahtui tähänkin päivään.
 Tärkeintä kuitenkin se yhdessäolo ja hyvä mieli.

Joskus tekisi hyvää huomata ihan arkenakin että mun ihan ikioma perhe on vaan se paras juttu tässä "pahassa"maailmassa joka joskus heittää lokaa ja kylmää vettä niskaan ihan roppakaupalla.
Heidän luonaan on se mun paikka ja siellä me kaikki saadaan olla juurikin sitä mitä me ollaan.

Onneksi kuitenkin se arkiarmas kippura varvaskin sieltä 
raahautuu mukaan vaikkakin ihan liian märkänä ja koleana.
Kesä tänne nyt ja kiitos.




1 kommentti:

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3