perjantai 11. huhtikuuta 2014

Mikä on maailmassa ihaninta....

..... Tai ainakin toisiksi ihaninta ? 
Se ihanin asia kun on vielä löytämättä.
Se on se pienen ihmisen ilo,pienistä asioista.

Kun jostain joutuu irti päästämään ja luopumaan se kivistää hetken, mutta luopumisen tuskaa helpottanee toisen ilo ja onnellisuus.

Nyt kun tuo pääluku vähenee torpassa saa pikkumakkarit uudet asukkaat ja me seniilit pääsemme torpan pää makuuhuoneeseen kuten alunperin on suunniteltukkin. 

(Ja mie saan parvekkeen makkariin, oi onnea kun saa nukkua kesällä ovet auki tuulen löyhytellessä oviverhoja ja auringon pilkistellessä silmäkulmiin)

Pienen ihmisen ilo oli tänään niin käsin kosketeltavaa ja hymy valaisi sateisen päivän kuin parhaimpana helle päivänä konsanaan.
Käväsin vaihtamassa ison vaaleanpunaisen maton pikku kassillisen herkkuja ihanaiselta ihmiseltä ja tuli siinä uusi tupakin tarkastettua ja hyvältä näytti ihan livenäkin, kuten arvata saattaakin.
Matto kotiutuu rinsessan uuteen huoneeseen aikanaan ja nyt se alkaa olemaan valmis suunnittelun osalta,toteutuskin jo aluillaan.
Rinsessa oli sitä mieltä mattoa kurkattuaan että; erittäin hyvä ellei täydellinen. (Suora lainaus)

Ja kotimatkakin sujui kuin siivillä uusia suunnitelmia kuunnellessa. Matkahan ei ollut pitkä ehkä noin 10 km mutta siinä ajassa kroonisen puheripulin omaava 9 v pystyy kyllä aikas pitkänkin stoorin laulattamaan.
 Inhoan nykyään ajaa jos on hiukankin hämärää, eli silmät ei ole vielä ihan kunnossa pari viikkoa sitten tehdyn remontin jälkeen vaan hitusia lilluttelee edelleen näkökentässä sumentaen näköä entisestään.

Päivähän ei ole ollut muutenkaan mitenkään mieltä ylentävä johtuen lihavasta öykkäriurposta kirahvin kuljetus autossaan johon törmäsin (noin niinkun kuvainnollisesti siis) tänään kaupungilla. Ilman ihanien virkavallan edustajien ja mukavan lappuliisan puuttumista asiaan tuo kyseinen Urpo olisi todennäköisesti päätön kun olisin repinyt sen irti ja teipannut kiinni sen kirahvin kuljetus auton tuulilasiin,ihan vaan varoittavaks esimerkiksi siitä että Parkkeerausmääräyksiä olisi fiksua noudattaa liikkuessaan ihmisten ilmoilla,tai ainakin silloin kun aikoo parkkeerata viereiseen ruutuun missä minä olen parkissa.
Noh se siitä se on tarina erikseen. 
Jonka ehkä voin kertoa joskus kun se ei enään nostata verenpaineita.

Rinsessa kysyi voisiko saada uuden maton lattiaan jo vanhaan huoneeseen ihan vaan fiilistely mielessä ja aamulla sen sitten kai yksissä naisissa sinne tuunaamme ennen messuille rantautumista.


On sitten viimeiset tulppaanit mitkä tähän torppaan kotiutan,nämäkin jouduin karsimaan rankalla kädellä kun oli yli puoli kimppua homeessa.
Ällöttävää.

Nyt on pakko mennä nukkumatin maille ettei ala harmittamaan enempää öykkäriurpot ja homeiset tulipsit.

Seuraava postaus onkin jo varmaan messupostaus. =)

2 kommenttia:

  1. Mua naurattaa vieläkin se tilanne idiootin kirahvinkuljetusauton kuskin kanssa, sori nyt vaan, mutta siinä oli tilannnekomiikkaa kerrakseen :D
    Jotenkin on tunne, että se on puheenaihe parissa kahvitaukokeskustelussa tuolla julkisella sektorillakin!

    Jaa kroonista puheripulia??? Herramunjee, mä jo ajattelin, että kuinka sulla voi olla noin hiljanen lapsi :D

    Kerro terkkusia, mä napsin herkkusia :)
    Kiva kun matto passaa!

    VastaaPoista
  2. Se on vaan ujohko. Arvaa kun päästin autoon repeskö "taivas"..... =)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3