keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Olen ylen syöneen onnellinen siitä lahjus määrästä mitä sain.
Olen siis ollut yltiöpäisen kiltti. 
Tarviskoos ens vuanna olla tuhmempi?
No ei kai kantsis.

Meillä oli ihana joulu, niinkun kai joulun kuuluiskin olla.
Ihan omalla väellä pitkästä aikaa oltiin ja vaikka ruokapöydässä tulikin tunne että 
joku puuttuu en antanut sen häiritä.
Eikä oikeasti puuttunut mutta tunne kaihersi hetken.

Tänään ei olekkaan muuta tehty kuin  lapaset on pelannu wiillä uusia pelejään jo aamusta asti
ja mie oon syöny , syöny ja taas vähän syöny.
Ja maannu kyljeltä toiselle ja selältä mahalle joka on hiukan vaikeampaa
mutta pakko käännellä valasta ettei tuu makuuhaavoja.



Niin että joulun jatkoja vaan kaikille.

Toivottelee; Mozart ja sen palvelijat.

ps; ens joulunakaan ei tarvii pukin tulla sisälle asti notkumaan, meillä ei kuulemma pipalipukkeja kaivata.

perjantai 20. joulukuuta 2013

4 yötä kai....


Jouluun on...........
Ja joo o sieltä se tulla jollottaa...........
Ei sitä pakoonkaan pääse, josko ei kai tarviikkaan.

Runosuoni ei nyt kuki ja sanainen arkkukin on tyhjä. 
Nauttikaa silti näistä tai olkaatten vaikka nauttimatta.
Tällästä meille tällä kertaa........



Kiitos Pepi, Aina nää vaan ilahduttaa vuodesta toiseen. Paikasta paikkaan



Mini uuniin panin valkean, istuin ja join glögiä.

Näin on hyvä jatkaa. <3

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Addiktoitumisen kuningatar

Olen rakastunut...................
........Uuteen ystävääni sillain kuinka samaa sukupuolta olevaan ihmiseen voi vaan rakastua.
Oikeesti ystävyys ei ole uusi asia välillämme mutta se on saanut viime aikoina uusia ulottuvuuksia.
Pitkästä aikaa voin olla jonkun seurassa ihan tasan just se mikä olen.
Pitkästä aikaa tulee laiteltua tekstareita yömyöhään ja yksin klkiessa löytää asioita joista se toinen saattaisi tykätä niin on ihan pakko tägätä että: Hei tsekkaas tää ja tää.
Saman henkinen mutta silti niin eri maata.

Kuva kuuklattu


Olen rakastunut toiseenkin ihmiseen. 
Voisin tuijotella häntä 24/7 ja aina se hymy vaan nousee sieltä vaikka olisi kuinka pahapahapaha aamu takana.
Jotenkin tämänkin ihmisen kanssa kaikki on vaan niin luontevaa ettei edes tajua ettei me ollakkaan tunnettu aina.
Jotenkin ehkä olen onnistunut hukkaamaan kaikki ihmiset paitsi ne rakkaimmat ympäriltäni ja unohtanut ystävien olemassaolon tärkeyden.
 Onhan minulla ystäviä mutta jotenkin tässä elämän vaiheessa olen vain jättänyt ne taakseni ja ajatellut vain itseäni.  
Nyt kun on jäänyt aikaa jäsennellä asioita päässäni olen löytänyt siis oman mukavan itseni ja jopa 
onnistunut jakamaan sen muidenkin kanssa. 
Alan siis addiktoitua ystävyyteen.
Kolmas on lakritsa tee. 
Annoin itselleni vihdoin ja viimein periksi ja poikkesin kauan sitten isolle 
kirkolle avattuun villikissa kauppaan ja jumituin 
sen järkyttävän kokoisen ylitsepursuavan ostoskorin kanssa siihen tee pussi hyllylle ja hetken tuijoteltuani näin lakritsa anis teetä. 
Voi mikä taivas sen myötä on auennutkaan. 
Nyt sitä on saatava aamulla,aamupäivällä,päivällä, iltapäivällä, välipäivällä ja iltapäivälläkin ja ainankin illalla.
Hmmm.....
elämä muutenkin mallillaan kakarakoiran puolitassua peittävä haava umpeutumassa 
ja kakarakoira alkaa muistuttamaan neljä tassuista oliota 5 tassuisen ramman sijasta.
Vihreää ilmapalloa joudutaan käyttämään ulkoillessa vielä ehkä koko talvi mutta hän on jo niin tottunut siihen että ennen ulos lähtöä istuu ja ojentaa tassun hienosti paketoitavaksi ja ilmapallotettavaksi ja sitten takaisin tullessa istuu ja ojentaa tassun purettavaksi.
(Ja kyllä puhuttelen koiraani häneksi jos joku kielipoliisi ny näkee vaivaa tästä persoonamuodosta)
Herkkujen paikankin hän on jo paikallistanut koska lelliähän piäntä täytyy ainankin joka toisessa käänteessä.

Alan olemaan paria tenttiä valmis. 
Valmis mihin se on vielä arvoitus ja matka sinänsä uskoisin niin, mutta sitä se on mitä jo kauan kauan kauan olen haaveillut. 
Nyt olen ehkä muutamaa askelta lähempänä sen unelman toteutumista vaikkakin matka on vielä pitkä ja kivinen veikkaisin.

Tulin siis siihen tulokseen että olen addiktoitumisen kuningatar ja holisti mikä holisti. 
Ai niin pisaraakaan en ole juonut 14 kuukauteen siis alkomahoolillista juomaa ja enään en edes muista miksi sen lopetin, tuskin aloitan kuitenkaan uudestaankaan.
Josko se ei ollut minulle ennenkään ongelma mutta se vähäinenkin on jäänyt pois ja hauskaa on silti ollut, monen monta ikimuistettavaa hetkeä ihanien ihmisten kanssa josko on ollut myös surullista huomata etten kaikille ole kelvannutkaan enään seuraksi ja olen joutunut selittelemään valintaani. 
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa .......