tiistai 24. syyskuuta 2013

Syksy saa .....

Olen siis palannut. 
Pois en kai oo ollutkaan muuten kun kirjoottamati on jääny. 
Elämä heittää välillä niin häränpyllyä kun olla ja voi mutta ei kaada näköjään kuitenkaan. 
Monesta luovuin ja paljon sain. 
Kiitos siitä. 
Tästä meinasin luopua mutta en sittenkään, sormet soi kirjoittamisen kaipuusta ja suu napsaa puhumisen puutteesta, joten täällä taas. 


Kesän viimeiset niin luulin mutta on siellä puskassa näitä vieläkin.




Päällystin sen ikuisen murheenkryyni eteisen seinän ja olen siitä veri häpi.
Se oli taas sellanen ikäänkuin hätänen juttu. 
Täys valkoisesta ja tylsästä kuvan kaltaiseksi = vajaa 4 tuntia.
Kiitos ja kumarrus.

Olen siis edelleen hengissä, en kysyny en kopsassu keneltäkään vaan tein, 
isomman rintsessan avustuksella mutta saimpahan tehtyä.
   





Minun sisäinen tieni vei hetkeksi kauas,
 järkyttävän kauas mutta takaisin tulin ja olen onnellisempi
kuin lähtiessäni. 
Tiesin että tämän reissun aika on joskus mutta siihen että se osui nyt oli jollain muulla sormensa pelissä.
Mummo aina sanoi että kauas on pitkä matka ja niinhän se oli.
Ymmärsin enemmän kuin uskoinkaan ja kasvoin ihmisenä ainankin 5 metriseksi.
Tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos että olette pysyneet siellä.