tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tiiäätteks te että on sellasiakin päiviä jotka menee aamusta asti niinku persiilleen. Joo o on niitä mullakin ja tänään tuntuis olevan sellanen päivä. Aamulla jollain oli ilmiselvästi boxerit liian tiukalla tai tennis sukat väärissä jaloissa ennenkö töihin lähti ja vain ja ainoastaan sen takia että navigaattori oli mukamas taas hukassa (autossa). Apinat kun sitten heräili alkoi sen päivänen narina ja nirinä ja riitely. Kun isoimmat sotkut ja itkut saatiin selätettyä olikin hetken seesteisen rauhallista. Ihan vaan mieltäni piristääkseni lähettiin hiukkasen kyläileen mummolaan ja voi herran piaksut naapurin rouvan jalassa sieltähän se valivaliruikunruikun virsi vasta tulikin. Eli se siitä mielen piristeestä. Kottiin tultiin aikas hiljaisissa merkeissä. Jotenkin kai nuo apinatkin vaistos ettei ny paree ainakaan vinkua asiattomista. Kodinhoitohuoneen siivous tuntui olevan se klikki jolla tämän mamman solmut saatiin tänään auki ja kun siellä aikani riehuin oli jo mielikin hiukkasen aurinkoisempi. Sitten alkoikin tekemisen puute riepoa.... ihan kun ei muuta siivottavaa täällä ois ollu, mutta nyt olikin kyse mieleisestä tekemisestä. Pitkään mua on askarruttanu tieto yläkertaan menevien portaiden alla lymyävästä pärekorista jossa oon säilyttäny vauvaleluja,satunnaisille vauva vieraille. Matta helmee hyllyltä ja sutimaan .... siitäähän se sitten taas lähti. Tuloksista lisää huamenna.... Eilen surffailin oikein urakalla yhdessä uudessa blogissa jonka kirjoittajaan tutustuin männä viikonloppuna.... aivan ihana uus tuttavuus. Niin ja tervetuloa teille muillekkin uusille lukijoille ja nöyrin anteeksi pyyntöni etten ole huomioinut tupsahtamistanne tänne ruikutiruikuti valtakuntaan. Pakkohan tuolta uudesta blogista oli sitten kopsasta yksi idis.... meillä kun on tontilla sellanen öööööö mitens sen ny sanois??? sellanen pimeä nurkka joka kasvaa ihan itekseen kaikkee rojua... pääsääntöisesti siel on kuormalavoja kasassa ryteikön keskellä ja ehkä vähän jotai muutakin.... noo kuormalavoja sielt hain muutaman sellasen palletti kokoisen eli eurosta puolikas. Niistä sitten nuo isot apinat kokosivat mammalle jotakin hienoo, josta myös lisää ehkä huomenna. Syy miksi huomenna on se että silloin pääsen koneelle, nytkin istun sohvan nurkassa ja postaan puhelimella. Huomenna kokeiluun astuu kolmas netti operaattori ja testing testing alkaa...... saas nähä toimiiko sekään. Tänään vois viel jotakin touhuta vaiks kunnon lenkkiä kakarakoiran kanssa tai sitten vaan löllöpöllöilyä sohvalla.... onhan päivä vielä huomennakin... onhan ???

4 kommenttia:

  1. Ihanaa ruikutusta :).
    Ite oon jo pidemmän aikaa huvittanu itseäni kuuntelemalla, kuinka mitättömistä jutuista ihmiset pääsääntöisesti valittaa. Ja PALJON! Että ei muuta kuin valittelemisiin :D

    VastaaPoista
  2. Ruikutiruikuti, mulla loppuu vaan akkusaatana, seisottaa vanahaa ihmistä työpöydän ääressä köökissä piuhan päässä! Siis selvennykseks; masiinasta loppuu akku, ei mummusta, masiina on piuhan päässä :)

    Voiks tällei käydä, mä surffaan netissä neljä tuntia ihan siis muualla kuin blogistaniassa, kirja sylissä kun lukea piti, ja akku loppuu kesken???
    Ja syön samalla vaikka ei o edes nälkä ja jääkaappikin on mukamas yhtä tyhjä kuin pakastin. Ja mun pää.
    Masu on killillään, joten mä menen nyt kirjan kans sohvalle sulattelemaan....ja lihin vähän(?) siinä samalla...

    Että tervemoroheivaan!

    VastaaPoista
  3. Rutirutirullaa...! Hih! Joskus ei vaan mee putkeen... Mut härregud miten jotkut jaksaa narista ihan kaikesta, en ny sua tarkottanu vaan yleensä. Saakohan ne siitä jotain tyydoo...? Jaahas, jäämme jännityksellä odottaan mitä teillä on siellä rakanneltu...

    VastaaPoista
  4. Joskus ei auta vaikka ois ite kuinks hyvällä tuulella tahansa,kun joka puolella kaikki ruikuttaa niin väkisinkin alkaa naama vääntyä itelläkin. joskus syyllistyn itekkin valittamaan joka asiasta ja niistä vähemmänkin tärkeistä mutta onneks aika harvoin.... Kai tai ainakin luulen niin =/..... Huonoina päivinä ajattelen aina että huomenna on paremmin ja ne huomiset ei lopu koskaan.

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3