lauantai 25. toukokuuta 2013

Aivan ihana aurinko, Pepi ja lillaakin lillampi lilla,mitäpä muuta voi upeelta lauantaipäivältä enään odottaa. Poikkesin siis punapää Pepin ihanassa Lillassa "päiväkahveella" ja hah päiväkahveet veeeeeeenyyyyyyiiiiii iltakahveiksi asti. Nyt ymmärrän tv mainoksen sanonnan että pieni on kaunista,en arvannut että niinkin kaunista. Sitten kun mun apinat on muilla mailla vierahilla niin ehkäpä minäkin Lillailen,ennen en. Kaikki aika on muuten menny harrastaessa eestaas menoo ja pihalla ja matkalla kotiin lupasin ottaa ihteäni niskasta kii tän bloginkin kanssa ja alkaa sulostuttamaan teitä uusilla jutuilla. Kai täällä jotain kirjoittamisen aihettakin joskus tapahtuu kun vaan ehtis pysähtyä. Oon juu saanu jotain tuunailtuakin ja lissä juttuja jäi auton perään Lillastakin. Niistä sitten lisää kun asetun koneelle ja saan kuviakin laiteltua ette te mitään ymmärrä jos vaan tarinoin varsinkaan kun en oo mikään "ruuneneberi" joten on parempi laittaa kuvien kanssa niin ehkäpä ymmärrätte paremmin. Juhlat lähestyy ja poikain ruoskinta on tuottanut tulosta autokatos jonka on vallannut yks ja sun toinen poikain rojekti oli iloisena yllärinä kotiutuessani kokenu kasvojen kohotuksen ja pojat oli sitä jo hiukan siivonneet. Viikolla uhkasin jo että jos ei viikonloppuna ala tapahtuun niin keskiviikkona alkaa tyhjennys roskalavalle. Hah uhkaus lahjonta kiristys tehoo aina näköjään. Ens viikko menee varppina torppaa ja pihaa siistiessä ja leipoessa. Sunnuntaina sitten juhlitaan esikoisen valmistumista sisustusartesaaniksi. Olen ylpeä myönnän.  vaikkakin olen joutunut kuulemaan ettei ammattikoulussta valmistumista ole tapana juhlistaa ja että vain lukio ja valkolakki ovat juhlimisen arvoisia. Pikkasen pisti pureen poskia etten ois antanut kuulua täydeltä laidalta takaisin mutta mun mielestä ammattiin valmistuminen on yhtä arvokas asia kuin ylioppilaaks suoriutuminen. En olisi ikinä kuvitellut tyttäreni jatkavan peruskoulun jälkeen lukioon vaan ilman muuta kuvittelin hänen hakeutuvan ammatilliseen koulutukseen ja niinhän siinä kävi. On lukevia ihmi ja tekeviä ihmisiä ja luulen että kaikki meidän lapset on näitä tekeviä. Enkä ny tarkoita tällä etteikö lukiota käyvät nuoret tee mitään muuta kun lue vaan sitä että on ihmisiä joilla tarve erilaisiin asioihin ja kaikki lapseni ovat enemmän tekeviä kuin lukevia. Toinenkin jo siis ammattikoulussa lopettelee ensimmäistä vuottaan  ja on viihtynyt. Kukin tekee omat valintansa ja omani ovat olleet valintoihinsa tyytyväisiä ja minä heihin,eiks se oo tärkeintä. Nyt tää menis niinku suihkuun ja nauttiin ansaittua iltapalaa ja piupau katteleen nukkumaunia pienestä ja suloisesta. Lupaan siis parantaa tapani ja tyhjätä tuon Nikon ens viikolla teidänkin ihailtavaksenne.  Kiitokset ihanalle emännälle vielä tätäkin kautta... parin viikon päästä nähdään uurestaan ellei eestaas taas iske piälle.

3 kommenttia:

  1. Se nyt vaan on niin nykyään, että lukioon pääsee helpommin kuin ammattikouluun. Pojat etenkin.
    Omistakin molemmat olis menneet heittämällä lukioon lukuhommiin, mutta ammattikouluun pääsyä sai tosissaan jännittää.
    Onneksi pääsivät ja ovat saaneet edetä valitsemallaan tiellä.
    Uskon, että kädentaitajille riittää tulevaisuudesa enemmän töitä kuin lukumiehille ja -naisille. Molempia tarvitaan, mutta kädentaitoja joko on tai ei ole.
    Tää on mun mielipide.

    VastaaPoista
  2. siulla on ollu kyllä varmasti ihan mahtava päivä..

    VastaaPoista
  3. Höh - meillä on juhlittu samalla antaumuksella meidän omat ylioppilasnuoret ja ammattikoulusta valmistuneet veljen lapset. Jos nuori on saanut jotain niinkin merkittävää aikaiseksi kuin koulun päätökseen - oli se sitten mikä koulu tahansa - on siinä todellakin aihetta juhlaan. Rinta rottingille ja ole vaan ihan rauhassa ylpeä hienosta saavutuksesta!

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3