maanantai 18. helmikuuta 2013

Pudonneita kukkaruukkuja ja.....

...särkyneitä rahapuita.
Jänniä juttuja taas ollunna. Tässä männä päivänä kastelin kukkia siitä mun kuulemma järkyttävästä kukkatelineestä ja huomasin että mun joskus ystikseltä saamani rahapuun ruukku on hapertunu. Kastelin silti ja ajattelin että vaihdan siihen ruukun kun vaihdan mullatkin keväämmällä.
Tästä meni noin tunti kun se ruukku kaatui itekseen ja putosi lattialle tuhannen silpuksi ja muutama oksa kukastakin meni poikki.
Nauroin  isoille lapasille ettö nonniin erittäin kuvaavaa meitin taloudessa että rahapuutkin kaatuu samalla kun köyhyys lisääntyy.
Rahahan on niin liukasta laatua tässä torpassa ettei se ainakaan homehtuun pääsee, ei edes pölyttyyn.
Joku asia kuitenkin jäi kalvamaan tässä hommassa mutta kuittasin sen sillä että sattuuhan näitä, ruukku vaan oli jo niin hapertunut että kaatui koko höskä sen takia.
Otin kaapista uuden ruukun ja länttäsin kukan siihen ja lupasin sille pyhästi antaa uutta multaa kun saan kaupasta kottiin asti.
Meni pari tuntia uusikin ruukku kaatui ja taas oli rikkalapiolla töitä. Nyt jo sanoin ääneen ; mitähän ny on tapahtunu kun tää ei pysy ollenkaan pystyssä. Ukkopaha on jo niin tottunut mun etiäisiin että sanoi; pitäisköhän sun soittaa M,lle onks kaikki hyvin? Tokaisin että joo voisin illalla pimpauttaa.
En ehtinyt soitella kun M,n miesystävä jo soitti ja sanoi että M on sairaalassa ja kattomaan saa mennä.
Ei mitään vakavaa umppari vaan kiukuttelee mutta kuitenkin pari päivää menee.
Niimpä niin.... mitäpä muuta tähän sanois kun että niimpä niin.

Toissa yönä nukuin järkky huonosti , heräilin vähän väliä ja kattelin ikkunasta ulos joko on valosaa joko saa nousta ynm ynm. Nukuin ehkä kaiken kaikkiaan pari-kolme tuntia kun pakotin itteni ylös aamukahveen keittoon kun ei vaan jaksanu enään pyöriä sängyssä. Ne pätkät mitä nukuin näin unta äidistäni , ei mitään järkevää. Milloin hän oli nuori , milloin vanhempi, milloin iloinen, milloin surullinen, mutta jokaisessa unenpätkässä erilainen kuitenkin. Eilen sitten soitin ja ettepäs usko mutta äiskä oli koko yön valvoskellut omien etiäistensä kanssa ja miettinyt kaikkee maailman menoo ja pumppukin siinä hötäkässä hiukan pumputellut liikaa omiaan ja oli viittä vaille ettei lanssia soittanut.
Tähänkin totean että näimpä näin....

Olen ollut hiukan huolissani nuorimmasta pojastani joka on erityislapsi ja hänellä on diagnosoitu kehitysvamma nimeltään laaja-alainen neurologisen kehityksen viivästymä, kiva sana hirviö.
Kaikkee pientä on ollut ilmassa ja kai sitä äitee omansa tuntee ja tietää ettei kaikki oo ny ihan niin ok kun sanotaan olevan.Muutama asia on tukenut muutenkin oloani ja pakkohan se oli selvitystyö aloittaa. Nooh eilen sitten sain kaiveltua hiukan pojan pään sisäistä maailmaa ja syykin selvisi, ei sen ihmeellisempää kuin kiusaamista joka on mielestäni luokiteltavissa jo pahaksi koulukiusaamiseksi.En ala erittelemään mitä mutta kuitenkin aika pahaa, ei fyysistä väkivaltaa mutta henkistä sitäkin enemmän.
Poika on erityisluokalla pienessä ryhmässä muiden diagnosoitujen lasten kanssa ja pieni ryhmä on ollut ihana ratkaisu moneen asiaan ja poika on edistynyt erittäin hyvin. Ryhmä on tiivis ja kaikki tsemppaavat toisiaan ja todellisia ystävyys suhteitakin on siellä päässyt syntymään ja se on viimeinen paikka missä olisin kuvitellut koulukiusaamista esiintyvän mutta toisin kävi. Poika ei ulkoisesti ole mitenkään sellainen joka usein kehitysvammaiseksi luokitellaan eikä outo huomaa muutenkaan pojassa mitään erityistä mutta sanotaanko ettei oo niinkun kaikki muumit laaksossa eikä kaikki valot vintillä päällä ja tuskin kaikki inkkaritkaan kanootissaan ja tämä  tuo sitä joka päiväistä haastetta elämään. Hahmotuskyky on nolla, sekä paikan että asioiden suhteen ei esim ymmärrä tai ei siis hahmoita isointa tai pienintä, piirtäminen on tämän takia ihan täys katastrooppi, ei ymmärrä vasenta tai oikeaa ei matkojen pituuksia, korkeuksia, ei hahmota etäisyyksiä eli sitä onko joku lähellä vai kaukana. Kaikki hienomotoriikkaa vaativa on pakko pullaa ja Herra on älyttömän kömpelö. Luistelu sujuu jotenkuten ja hiihto mutta polkupyörä on kaamee kapistus. Kävely sujuu mutta juoksu on hiukan hassun näköistä. Jos palloo heittää se menee ihan tasan toiseen suuntaan kun on tarkoitus ynm ynm ynm.
Edistytty meillä on hirmusti ja se antaa toivoa siitä että ehkä joskus joku päivä pojasta saattaa olla jopa itsenäiseen elämään, nyt suurin osa asioista on vielä autettava tai ainakin vahdittava. Ei mitään suurta mutta paljon pieniä asioita joista kasvaa isompia kun ne on kaikki yhdessä.
Koulu on ollut pojalle henkireikä jossa saa olla vertaistensa joukossa ja poika on viihtynyt siellä järkyttävän hyvin, mutta nyt senkin päälle on astunut suuri musta pilvi. Normaalille lapselle tämä olsi ehkä pieni asia mutta pojalle joka ei muutenkaan oo samalla aaltopituudella tää on varppina katastrooppinen tilanne kun ymmärrystä ei ole niin ei ole.
Lupasin että tästäkin selvitään eteenpäin ja kahtotaan ny mitä tapahtuu. Yhteyttä otin jo opettajaan ja iltapäivä toiminnan ohjaajaan joten pallo on laitettu eteenpäin.
Kaikkee kanssa sitä tapahtuu, joskus mennään ylhäällä ja joskus alhaalla ojassa. loppu viimeks aika harvoin siinä keskellä tietä , ainakin tässä torpassa.
Nyt tää lähtee ihanan erityisensä kanssa hampitohtorille ja tää lupas niinku hiukan jotain extraa jos suu aukee ja ääni on hiljainen. Hih lahjonta toimii aina....

Sii juu...........


1 kommentti:

  1. Juu ei ihan heti tuu mieleen et integroidus luokas olis kiusaamista. Mullahan nuorempi rintantintta on samalla diagnoosil ja luettelemas ongelmat samankaltaisia, paitti motoriikka on hiukka parempi mut ajan, välimatkan, määrien, aamupala/iltapala ym... tuppaa menee sekasin ja vinksinvonksinheikunkeikun. Mahtava likka ja Erityislapsi ISOLLA E:llä :D hankaluuksista huolimatta päivääkään en vaihtais pois, niinkun et sinäkään, usoo mua mää tierän. Tekstiviestit mitä likalta tulee on alkanu jo olee ekalla lukukerralla ymmärrettäviä (kun eri torpissa asutaan)Tsemppiä kiusaamis asian kanssa.

    T.Torppari

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3