perjantai 25. tammikuuta 2013

jännä juttu

On se vaan niin jännä juttu kun tälläisellä itsetunnolla varustettua ihmistä jännittää niin että meinaa olla eritteitä housut täys ja soijaa pukkas meinaan siis vallan kaameesti.

Valkkasin vaatteita varmaan 3 tuntia, edellis iltana värjäsin tukkani ne kaikki 4 harmaata hiusta piiloon laitoin vähän niinku lisäkettä ottalle , kauhialle kiireellä juoksin farkkukauppaan kun noi 100500 farkkua tuol kaapissa oli kauhtuneita, rumia ja rahvaanomaisia, teinimäisiä liian löysiä tai kireitä ja tai ja tai ja tai ja tai ja...... Aamulla meikkasin varmaan tunnin ehkä jopa kaks,laitoin oikein liftaavaa ryppyihin. Toi oli ihan maksimi-huippu aika yleensä teen senkin noin 10 minutissa pohjista pintaan. Jahkailin jakku puvun ja normi pukeutumisen välillä edelleen ja päädyin niihin uusiin farkkuihin; nättiin (perseen peittävään mustaan) neuleeseen ja isohkoon pöllö kaulakoruun eikä se edes ollu oma tekele, villakangas takkiin ja piiiiiitkiiiiin saappaisiin. Nahkatakki ja toppakauhtana jäi kaappiin, lintatut ugit eteiseen ja pimu on peto-pipo laatikkoon, otin gutsin naulasta siis meleki ainoani aidon kainalooni ja kummemmitta löpinöitä lähin.
Olin kattonu paikan valmiiks enirosta ja se huippu moderni uusi virastotalo siin yliopiston kupeessa melekin mykisti mut ,maalaisen. Oli lasia ja kromia ja kaikki niin hiton hianoo ja upeeta, ihmisiä meni ja tuli ja kaikilla .... arvatkaas vaan jakkupuvut päällänsä , ukkoloilla puvut ja mää tollo farkuissa ja ja ja voi hitsinpimpula. Menin sisään ilmoittauduin tiskillä ja sain vierailija lapun jossa mun mielestä ois voinu lukee: VIERAILIJA ULKOAVARUUDESTA. Koska siltä musta tuntu. Menin neuvotun oven taakse ja istuin penkille.
 Sitten alko tärinä voi kiesus että mulla hikos ja kuivas kädet vuoronperään ja yht aikaa ja jalat hyppyytti eestaas toisiaan ja mää istuin ja nielin yrjön makua pois suusta.
Kuulin kuinka ovi aukes ja mua kutsuttiin nimeltä ja thäts it... mä putosin maanpinnalle.
Varmaakin varmemmin askelin menin ovelle, kättelin heebot ja astuin sisään, mä olin palannut takas.....
2 ja puol tuntii, siis haloo kaks ja puol tuntii ja viimeinen kysymys oli kuulemma klisee mutta pakollinen:
Miksi juuri sinä ? hetken mietittyäni vastasin että: Siks kun mä oon paras ja ihan varppina kaikista huipuin tyyppi.
 Haistattelija katto mua hetken silmiin ja sanoi nauraen: No sitähän mä just kysyin.
Se oli siinä sitten naurettiin ja puhuttiin hetki mukavia ja lupasivat palata maanantaina asiaan.
Ei ikinä ei koskaan ei missään mua oo pelottanu tai jännittäny noin kamalasti mikään tilanne ja mää oon aikas pahoissakin paikoissa piru ollu.
Ukkopaha nauroi kun kerroin sille tuon viimesimmän kysymyksen vastauksen, samaa sekin sano että noin justansa oletinkin sun vastaavan. Katotaan ny sitten oonko mää paras ja huippis tyyppi niille, itestäni oon ainankin ylppis, en oo vaan keksiny viälä miks.

6 kommenttia:

  1. Kyllä se vaan on paras aina olla ihan oma ihana itsensä - kelpaa tai ei! Toivottavasti kelpaa - siis jos se paikka on sitä, mitä sä itse haluat.

    VastaaPoista
  2. Arghhh...jännittävää...oispa jo maanantai! :D

    VastaaPoista
  3. No huh, mulla alkoi vääntää vatsasta jo pelkästä lukemisestä :D

    VastaaPoista
  4. jännää..ja nuo haastattelut osaa kyllä olla aika jänniä joskus tosiaankin..itellä oudoin kysymys ollu työhaastattelussa, että "mitä tekisit jos siulle annettas kahvikuppi ja sanottas, että istu sohvalla 8 tuntia". Totesin, että no joisin kahvia ja istusin siinä sohvalla. Samakait se mitä minä teen kunhan liksa juoksee..sain paikan onnekseni..

    VastaaPoista
  5. Huh, pisti hikoiluttamaan täälläkin jo lukeminen....ja heräs toivo, että ei IKINÄ enää tällä iällä joutuis tuohon tilanteeseen - meikäläisii kukaan enää huoli mihinkään!

    Kerro heti maanantaina kun saat kuulla että paikka on sun :)

    VastaaPoista
  6. Jänskättää sun puolesta! Pidän kovasti peukkuja, tulehan sitten kertomaan miten kävi. :)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3