tiistai 28. elokuuta 2012

Melkein lapissa......





Täällä mää ny sitten olen niiiin.Aivan huikean kaunis kaupunki meren rannalla ja mikä parasta aivan huikean kaunis päivä oli tänään. Meren rannassa kävelyllä tuli melkein kuuma mittari näytti +23. Hei oikeesti,kotoo lähtiessä oli lämpötila +11 ja täällä 750 km pohjoisemmassa jotain aivan toista huh hellettä sano lappalainenkin...... joskus tää työnteko tuntuu jopa ihan hyvältäkin... ainakin vielä tänään...huomenna saattaa olla toisin kun jatkan oikeaan komennuspaikkaani pauttiarallaa 100 kilsaa itään... (kai ) Pakkasin muuten villapaitoja ja villasukkia mukaani ja juu u fiksuna ihmisenä myös pari helletoppia... onneks =)....

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kahlausta...........

....... päivästä toiseen ja hetkestä hetkeen. Sitä tää on vähän ollu tää viikko. Kahvia on kulunut ihan tuhoton määrä ja vatsakin jo ilmottelee ettei enään. Nytkin jo 6 kupillinen (mukillinen) menossa tälle päivää.  3. tautiin kaatunut makaa sohvalla ja köhisee ja räkii. Pientä lämpöökin pitelee =(. Oma kurkku karheilee ja nielussa tuntuu pallo joka kaihertaa. Näin se kesäloma toimii täällä. Toivottavasti kaikki jotka kipeeks aikovat tulla, tulevat nyt loppuviikon aikana sillä ensi viikolla arki armas kippuravarvas ottaa otteensa tästä torpasta ja taas rajuimmalla otteella, eli komennus kutsuu. Tällä kertaa matkaa kertyy noin 700 km, eli turha kuvitella että yöksi kotiudun. Hassu olo olla komennusten väli lomalla kuten nyt olin. Toisaalta tuntuu kuin ei ois missään ennen lomaa ollutkaan kun pääsi palautumaan niin hyvin. Luulen myös että tulevan koitoksen jaksaa aikas hyvin.
Ihan leppoisa fiilis tänään saas vaan nähdä kauanko se jatkuu kun lähden esikoisen kanssa Kelaan tukiasioita selvitteleen. Hänellä alkaa olemaan aika itsenäistyä ja halu jatkaa opiskeluja on kuitenkin suuri niin joku ratkaisu tarvii varmaankin keksiä. Toivottavasti paljon parjattu virasto osaa auttaa ja löytää fiksuimman vaihtoehdon. Entisen elämäni muistoissa sen viraston pisteet ei kauhian korkeella ole mun pääkopassani mutta katotaan nyt, josko sieltä apu löytyisi.
Haikeelta tuntuu päästää irti ja haluisin sen pienen tytön sulkea kellariin ja sanoo että maailma on paha paikka älä mene vielä jää vielä noin 100 vuodeksi tänne. Mutta pakkohan se on, se kai on elämän laki että kaikille pikkulinnuille kasvaa siivet joita täytyy päästä kokeilemaan, jotkut palaavat kotipesään ja toiset oppivat lentämään kerrasta. Itse lähdin paljon aikaisemmin kun hän nyt ja joo elämä oli ja opetti eikä aina niin silkkihansikkainkaan pidellyt mutta hengissä ollaan.

Viime yönä mietin tuon rakkimuksen valittelua ja vinkumista kuunnellessani että onneks en oo koira. Ois kauheeta vinkua ja vonkua sen yhden ja ainoan asian perään tuolla lailla pari kertaa vuodessa. Tai noh toisaalta se olis helppoo, kun ei ois kun naapurinnaapurin nartun juoksut 2 kertaa vuoteen mitä hinkua. Muuten ois aika leppoisat oltavat. Hah........... en silti haluis olla koira............

Tässä mää olen niin kauhian piäni ja reppana ja matkalla uuteen kotiin.

Tässäkin mää olen viälä niin kauhian piäni ja suloinen.

Tässä mää en ookkaan enään niin kauhian piäni mutta kaihian suloinen oon viäläkin.





maanantai 20. elokuuta 2012

Ei oo helppoo olla onnellinen....

Hohhoijaa joskus tulee aikoja kun jää väkisinkin miettimään pakkaanko kapsäkkini oikeesti ja häivyn himalajalle, pukeudun luminaiseksi ja ulvoskelen vuosikaudet siellä sitten itekseni yksikseni savimajassani.

Nyt on taas niitä aikoja kun kaikki v***ttaa ja hermostuttaa ja kismittää ja raivostuttaa. mitään ei saa aikaseks ja jos saa siitä ei oo mitään hyötyä. siivooppa täällä nyt sitten niin kun puolen tunnin päästä on kaikki taas hyrskynmyrskyn, marmatappa sitten teineille jostakin niin oot sekopää ynm ynm.... Koira vinkuu kun jossain lähellä on joku narttu annillansa ja reppana kulkee ikkunasta ikkunaan ja vikisee, ramppaa terassin oven ja ulko-oven väliä ja kitisee. Verhonkin terassin ovelta hajotti mennessään. Oksensi puhtaalle olkkarin matolle ja pissi terassille heti lenkin jälkeen.... Aaaaaargggh rukkaset tulee kohta...

Leivoin mustikkapiirakkaa eilen ja leipää ja sämpylää ja arvatkaas niin ... Ai taas mustikkapiirakaa, ai taas tällästä leipää jaa oisko vähän raakaakin.. no ei oo mutta taas vaaleeta, eiks oo limppua njäänjäänjää... ei oo vaniljakastiketta jaa ompas jääkaapissa miksei se oo tossa piirakan vieressä että sen löytäis narinariniriniri.....

Joku sentään sanoi että ihanaa kun oot Äiti leiponu... Äiskän sämpylät on vaan niin parhaita sanoi rintsessa suupilestä sulanut rasva valuen.
Aina se vaan ei riitä että yksi on ihana. Aina se vaan ei riitä että on positiivinen tai ainankin yrittää olla.

Nyt kun oon YKSIN kotona tai melkein yksin Teinari makaa kuumeessa huoneessaan mutta kuitenkin henkisesti yksin alan hiomaan lasia piiiiitkästä aikaa. nyt iski perspiraatio siihen. Tai oikeestaan jo puoltoista viikkoo sitten mutta kuitenniin nyt ois ehkä virtaa toteutella se.. katotaan mitä saan aikaiseksi.
Kiitos ja kumarrus täältä pe**reikä paratiisistä matkalla himalajalle...

En oo koskaan jatkanut samaa postausta saman päivän aikana mutta nyt teen sen. Siis kuten eellä kerroin aloin hiomaan lasia monen vuoden tauon jälkeen ja onnistuihan se. =) En muista että olisin täällä asuessamme tehnyt yhtäkään lasityötä, pari korua kylläkin sillain ex-tempore lahjoiksi, mutta yhtään isompaa en muistaakseni ole väkännyt. Löysin yhdestä paikasta vanhoja optiikka-linssejä joista en edes tiedä mihin niitä käytetään ja siitä se ajatus sitten lähti... Tein työ-ystävälleni erittäin hyvälle sellaiselle joka on melkein yhtä monissa liemissä keitetty kuin minäkin ja aivan mahtis tyyppi tälläisen tupari/uusi elämä-lahjan.....


 Tässä se on valkoista paperia vasten.... ja aika mitään sanomattoman näköinenhän se näin on mutta.................... tuossa toisessa se onkin sitten jo ikkunaa vasten. Aikas hieno vaikka ite sanonkin taidampa tehdä toisenkin ihan vaikka omaan ikkunaan.

Nyt teen kuitenkin pari sydän korua kun kerran vauhtiin pääsin................ See juu.............




Ps; edelleen mietin sitä himalajalle lähtöä laukku jo puoliks pakattuna... =)

perjantai 17. elokuuta 2012

Lomatuunailuja ja tuumailuja.....

... mattojen pesua, aamu ja päivälenkkeilyä kera rintsessan ja kakarakoiran, yhden sun toisen asian maalailua ja hiomista.
Siinäpä ne, mitäpäs muutakaan tässä tekis ????
Työpaikan varastosta ulkosellaisesta ja tyhjennetystä löysin pöytä poloisen, sellaisen vanhan missä on iso vetolaatikko tason alla. Paikkaa sille ei vielä ole mutta hivasin sen yhtenä iltana ihan terapia työnä. Alko nyppimään yks ja sun toinen asia tässä torpassa ja täällä asuvissa joten purin pahimman tuohtumukseni siihen pöytä parkaan. Sen oli joku joskus maalannut jo valkoiseksi mutta ollessaan kylmässä ja lämpimässä vuorotellen ja paikassa missä on saanut aikanaan käryytellä ihan sisätiloissa sätkää, se oli "hiukan" kellastunut ja maalit lohkeillut.

Alta paljastui hassuja juttuja, yksi kahva oli punainen ja toinen puunvärinen.






Alta löytyi myös melkein söpöinen vaalean vihreä väri,
vihreää väriä kun ei meille tule, inhoan sitä niin sydämeni
pohjasta että sen takia se pöytäparka nyt seisoo ulkona
 vielä toistaiseksi, kun mietin maalaanko sen uudelleen
valkoiseksi vai annanko olla. Alkuperäinen suunnitelmäni
oli että maalaisin sen mutta hiotessani jäin miettimään
maalausta toisenkin kerran.







Olin joskus kauan sitten tuonut myös töistä sellaisen puulaatikon mitä ammattikielessä suojeluvälinelaatikoksi kutsutaan.. ja kuinka ollakaan se oli asiaan kuuluva armeijan-vihreä eli YÄKS... maalasin siis sen matta valkoiseksi ja rauta osat mustiksi,ajattelen nyt hiljaa itekseni että siitä sais aikas hienon olkkarin pöydän.
Ompas ruttunen liina =
Ongelma on että meillä on jo ihan hieno olkkarin pöytä, ukkopahan mummon vanha valkoinen tai ainakin joskus ollut valkoinen.
Voisin tietty perustella asian sillä että mummon pöytä vaatisi
jalkojen liimausta ainakin ja hiukan paikkausta sieltä sun täältä...
 en oo vielä kokeillu meniskös perustelut läpi.
Oikeesti kyllä pelkään että joku kaunis päivä se pöytä
se mummon siis lakoaa tuohon lattialle ja sitten onkin hiukan
enemmän liimattavaa luulen ainakin.


Lampunkin tuunasin jo edellisellä lomalla muutama viikko sitten....








,,, siis vallan pitsiä liimasin ylä ja alareunaan heh olipas vaikeeta, mutta nyt sen valossa on yömyöhällä paljon kivempi lueskella kun iliman pitsejä. Kumma juttu että joskus kauhian pienellä saa paljon aikaan.


Joskus tein myös tälläisen jämä laudoista ja jämä maaleilla maalailin...



Näitähän tässä jo olikin.............................................

jatketaan kun jaksetaan...........................



Tästä voi vielä onneksi nauttia ihan iliman työtä, tulipahan mieleeni että vielä on kesää jäljellä..................

Hyvin on jemmassa tuo lämpöpumppukuopan kansi =)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Arvonta suoritettu.....................

Olen siis kotiutunut ja alan orientoitua koti elämään ja päässyt irti roikkuvista lapsista, ei kauaa jaksanut äipän syli kiinnostaa.... =( Rintsessa lähetteli hellyyttäviä tekstiviestejä koko komennuksen ajan ja se varmaankin helpotti ikävää täällä kotopuolessa mutta minulla tuppasi itku päästä useammankin kerran niitä hotellin yksinääisyydessä öisin tavatessani. Oikein kirjoitus ei ole neidin vahvimpia puolia mutta eipä kai voi odottaakkaan kun huomenna vasta koulutiensä aloittaa. Olen aikas ylppis neidistä kun osaa noinkin hyvin kirjoittaa vaikkei ole päivääkään koulussa istunut vielä. Ihana rintsessainen. Täällä siis kuhistaan ja kahistaan koulujuttuja ja koko ajan puhutaan mitä sitten kun ja mitä sitten kun.....
Jään pariksi viikoksi lomalle ollakseni koulumatka-apurina ja isoimman jännityksen purkamis jätesäkkinä todennäköisesti. Ihanaa mutta toisaalta kamalaa että mun rakkaat on jo kaikki nyt niin isoja että viimeinenkin aloitti koulutaipaleensa. =( Olen siis vanha -akka. Pitäisköhän jo vanhemmasta päästä alkaa vauvoja kyselemään ??????? eilen pitelin kuukauden vanhaa pientä poikaa sylissäni ja oli se aikas pakahduttavan ihanaa. Enään en kyllä omia haluis mutta tollain lainaan vois aina välillä ottaa. =) Suloinen runttunaama.

Mutta nyt asiaan kohta kaikuu ukkopahan käsky tortilla illalliselle joten pakko panna vauhtia hommaan.....

Konnitus jähyää ja arvonta on suoritettu ja palkinnon voitti Kipa, jonka sinnikyys palkittiin vaikkei linkityksistä lisäpojoja saanutkaan,,,, =)

Tää ois tän koti-blogissa olevan linkin kautta löysin tänne tavoittelemaan palkintoa numero 1. Yhdellä arvalla mukana. Saako toisen arvan, jos arvonnan linkittää? =)   

Siis laitatko Kipa mulle osoitteitas s-postiin syrjamirah@suomi24.fi nii saan laitettua palkintoo liikkeelle....

Ja arvonta kuvia olkaatten hyvä teitä oli hurjasti ja paljon enemmän kuin uskoin ja tervetuloa kaikille uusille lukijoillekkin toivottavasti viihdytte tässä sekaisessa ja poksahtelevassa eikä aina niin kauhian täysjärkisessäkään mutta munlaisessa Blogissa....

Näin monta teitä oli WautsiWau.

Tänne teidät upotin....

Pieni rintsessan käsi kävi ja nosti......

Tälläisen lapun......

Kiitos vielä kerran kaiklle osallistuneille ja Kipalle lähtee helmikirjat heti kun saan osoite postia.... =)

torstai 2. elokuuta 2012

Ystävyydestä sananen.





Laatikoita penkoessani löysin faksin jonka olin saanut jo vuonna 2006 eräältä ystävältäni.
Sain monta hauskaa hepulikohtausta lukiessani tätä ja myönnän että edelleen allekirjoitan tämän kaiken.

10 faktaa meidän ystävyydestämme.

1.Ystävyys on toisen tilan kunnioittamista. Jos ystävällä on asiaa, enkä siitä huolimatta vastaa hänen soittoihinsa minulla saattaa juuri silloin olla parempaa tekemistä. Ystävyys ei tarkoita päivystystä 24/7 tai ilmaista parisuhdeterapiaa.

2.Ystävyys on sen kunnioittamista että toisella on omakin elämä ja omatkin murheet. Ja jos ne halutaan jakaa ei soitella sunnuntaisin koska silloin ei ole ystäväpäivä vaan perhepäivä.

3. Ystävyys on sitä että ystävien miehet ovat ystävien miehiä ja niitä saa haukkua/moittia vain ystävä. Toinen vain nyökkäilee hyväksyvästi.

4. Ystävyys ei ole sitä että puhutaan vain omista ongelmista ja elämästä kuin luentoa pitävä konsulentti. jos toisella on ongelmia avataan skumppaa ja nauretaan ja avataan toinenkin skumppa ja itketään.

5. Ystävän tuntee siitä ettei se soita vain itä/länsiväylän ruuhkista kirotakseen kaikki törtöt liikenteessä,vaan ajellessaan kaunista metsäistä maantietä ja kuvaillakseen lehmien värejä.

6.Ystäväsi ei käyttäydy kuin mököttävä mysteeri, meillä suurimmalla osalla on teini-ikäisiä lapsia tai ainakin aviomies joka käyttäytyy kuin mököttävä mysteeri. Jos joku on vialla ystävä kertoo sen kyllä halusitpa tai et.

7.Ystävyyteen ei kuulu valehtelu vaan pahatkin asiat sanotaan suoraan. Mikäli jompikumpi meistä näyttää katujyrän alle jääneeltä sanomme sen suoraan ja kehoitamme suoriutumaan joko nukkumaan tai baarikaapille.

8.Ystävän elämä saattaa muuttua ja jos et mahdu hänen maailmaansa enään ei se ole maailmasi loppu vaan ystäväsi maailman loppu.

9.Ystäväsi ei ole koodikirja jolla sinut avataan. Ystäväsi eivät kerro sinusta vaan heistä itsestään.

10.jokaisen normaalin aikuisen elämässä on enemmän vanhoja kuin uusia ystäviä. Maailma muuttuu, ihminen muuttuu, eikä kenenkään tarvitse olla ystävä vain sen takia että lapsuudessasi maailmasi rajat loppuivat naapurin tonttiin jossa BEST FRENDS VOOR EVER asui.




... Nykyään tätä ystävyyttä ei ole enään olemassa, eikä ystävääkään ole enään muutakuin muistoissa ja enkelinä pilven reunalla, oppaana ja kuuntelijana edelleen. Kiitos K.



Ps. Muistakaa arvonta. Saa linkitellä tottakai mutta ei siitä ylimääräisiä arpoja saa.......  =)