maanantai 22. lokakuuta 2012

Kyläilin

Eilen siis sunnuntaina käväsin päiväkahvilla Punatukka-blogin kirjoittajan luona. Samalla tutustuin häneen ihan livenä. Miten voi olla noin ihana ihminen ???? Olin aivan mykistynyt ja eteisessä mut valtasi aivan uskomattoman hassu olo. Tuntui hurjan epätodelliselta astua maailmaan ja kotiin josta olin nähnyt niin monen monituista kuvaa ja nauruitkut silmissä lukenenut kyseisestä paikasta monen monituista ihanaa postausta. Ihminen sen kaiken takana oli ihan huippis tyyppi ja todellakin mun piti vaan poiketa siellä ja hakea töppölöiset ja härpäke uuteen kotiin...... ja arvatkaas siellä mää istuin 5 tuntia. Siis 5 tuntia ja tuntui kuin olisin istunut ennenkin., enkä olisi millään malttanut lähteä. Voi vitsi ihanan hassua tavata hänen kaltaisensa huippistyyppi. Kotiin lähdön aika tuli kuitenkin ja halatessa luvattiin nähdä uusiksikin. JIPPII.....

Mutta härpäkkeeseen.... Tähän ihanuuteen liittyy tarina. RouvaNeitiPunatukka joskus kesällä retkiltään sen löysi ja esitteli blogissaan ja tuli maininneeksi että siellä mistä hän sen kotiutti oli toinenkin. Minä siitä paikasta hälyyttämään tytsini ihanan, juoksujalkaa mammalle samanmoista hakemaan mutta kuinka olllakkaan ei siellä enään sitä ollut joten nielin tappioni karvaat kyyneleet. Nyt Ihanainen Punatukka halusi siitä luopua ja ajatteli minua ja kun olin töppös reissulla kuitenkin ajatuksissa tavata hänet niin samalla tämä härpäke ilmaantui käsiini kuin kohtalon sanelemana juttuna.
Ps: tässä härpäkkeessä roikkuneet ihanat ruutu sydämmet rintsessa omi heti ja kättelyssä omiin aarteisiinsa . Niistä sitten jotakin kuulemma kehittelee.... Ilolla odotan....

Ihan ensin ajatus oli  grillikatoksen kattoon tämä kuuluu mutta hetken sitä hypisteltyäni se ilmeisesti saa kunniapaikan keittiön katosta kunhan saan tälle ihanuudelle hiukan pitemmän ketjun. Ainakin talven ajaksi hän muuttanee siis meidän keittiön kattoon, koukuilla varustettuna ja ehkä mukeja tai jotain muuta killuen.
Ja voi herranpiaksut naapurin rouvan jalassa kun mä oon niin häpi tästä koko jutusta. Nyt mulla on härpäke, uusi ihana ihmistuttavuus ja rintsessa tossut mammalla ja pikkurintsessalla. tossut jäi samantien kummallekkin jalkaan ja hyvä kun yöksi ne maltettiin riisua.

Nytkin nämä ihanuudet lämmittävät varpaita. Lisä tossuja täytyy varppina tilata... *wink* *wink* postia tulossa Punatukka.

Iltasella oli niin energinen fiilis ja kun Neiti hänen korkea arvoisuutensa kantoi sisään tuolin jonka aiemmin pulpetin kera hommasin ja ilmoitti että ; tee tästä vaalean harmaa ja matta. Istuinosaan vaaleanpunainen kruunu ja selkänojaan teksti; rintsessa. kiitos. ....... Ei paljoo auttanu kun alkaa sutimaan niin ponnekkaasti nenä pystyssä Neiti rintsessa asiansa ilmoitti. Vaaleanpunaista ei nyt juuri tähän hätään ollut mutta pohjattomasta purkista sain toista pohjatonta lisäten kauniin sävyn aikaiseksi ja hänen korkeaarvoisuutensa oli lopputulokseen tällä erää erittäin tyytyväinen. Isänsä tyttö täytyy lisätä koska isänsä mielestä maailmassa ei ole kuin yksi väri ja se on musta tai matta musta ja ne on kuulemma yks ja sama väri. Eli matalla mentiin....

Kaunis sävy kuitenkin josko sitten korkeakiiltoisella sen kruunun ja tekstin laittais.......

Huomisesta alkaen koulutusta ja luulen että pään seinään hakkaamista ja urpo-oloja mutta ehkä se siitä sitten taas... Mutta pienistä asioista ja ihanista ihmisistä koostuu nää elämän pienet ja korvaamattomat ihanat hetket.

Njamskis ja rouskis.

2 kommenttia:

  1. Voi kauhistuksen kanahäkki mitä kehua retostamista täällä pietään!! :D
    Mutta kuule, kuten sanottu OLI kiva kun tulit, ettei mennyt postin piikkiin toimitus!
    Oltais kumpikin yhtä ihmissuhetta köyhempiä!

    Kuinkahan pitkään meillä juttua vielä riittäkään :DD
    *syöpöttelemisiin*

    VastaaPoista
  2. pakko kysäistä, että onko tuo pikkutuoli kotoisin Bonukselta....?

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3