perjantai 21. syyskuuta 2012

Suruja ja murheita


Joskus on niin vaikea lohduttaa varsinkin jos toinen ei halua,
joskus on niin vaikea auttaa jos toinen ei vaan halua apua.
Joskus on vaan niin vaikea puhua jos toinen ei kuuntele tai haluakkaan puhua itse.
Joskus ei vaan tiedä miten auttaisi, ei aina ole keinoja ottaa toisen taakkaa kannettavakseen,
ei aina vaan ole keinoja ottaa toisen murheita ja huolia omikseen.

Se riipii kun näkee että toinen hiljaa hiipuu pois eikä saa enään otetta mistään.
Ei auta jos ottaa kädestä ja ohjaa jos se käsi riuhtaistaan irti.
Onko vaan pakko olla iso ja kykenevä ja aikuinen mukamas.
Ei ole jos lapsettaa saa olla lapsi ei tartte olla aina niin aikuinen ja suorittaa vielä elämän arvosanoja.
En haluaisi sinun vielä hukkuvan murheisiin, en haluaisi sinun vielä ottavan liian vakavasti kaikkea maailman pahuutta...
Hyppää pois hyppää pois hyppäää pois... oravan pyörästä.... tekisi mieleni laulaa, ole ja elä äläkä stressaa. Sitä ehdit vielä tehdä aika kauan... ota iisisti asia kerrallaan ja anna minun auttaa jos siltä tuntuu että apua tarvitset.
Anna minun kantaa osa taakastasi , minun hartiani ovat vahvemmat.
Katellaan yhdessä leffaa ja syödään karkkia ja maataan sohvalla kynttilän valossa ja takan lämmössä.
Nojaa vaan jos se auttaa, ota kädestä kiinni jos se auttaa...
Leivotaan yhdessä kakkuja, nauretaan ja keinutaan surut pois...
Älä huoli pieni lintuni.... ehdit vielä  kaiken ja enemmänkin...
Otetaan hetkestä kiinni ja ollaan vaan jookos niinkuin ananas ja kookos....
Olen täällä sinua varten, kunhan vain annat minun auttaa.....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3