keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kahlausta...........

....... päivästä toiseen ja hetkestä hetkeen. Sitä tää on vähän ollu tää viikko. Kahvia on kulunut ihan tuhoton määrä ja vatsakin jo ilmottelee ettei enään. Nytkin jo 6 kupillinen (mukillinen) menossa tälle päivää.  3. tautiin kaatunut makaa sohvalla ja köhisee ja räkii. Pientä lämpöökin pitelee =(. Oma kurkku karheilee ja nielussa tuntuu pallo joka kaihertaa. Näin se kesäloma toimii täällä. Toivottavasti kaikki jotka kipeeks aikovat tulla, tulevat nyt loppuviikon aikana sillä ensi viikolla arki armas kippuravarvas ottaa otteensa tästä torpasta ja taas rajuimmalla otteella, eli komennus kutsuu. Tällä kertaa matkaa kertyy noin 700 km, eli turha kuvitella että yöksi kotiudun. Hassu olo olla komennusten väli lomalla kuten nyt olin. Toisaalta tuntuu kuin ei ois missään ennen lomaa ollutkaan kun pääsi palautumaan niin hyvin. Luulen myös että tulevan koitoksen jaksaa aikas hyvin.
Ihan leppoisa fiilis tänään saas vaan nähdä kauanko se jatkuu kun lähden esikoisen kanssa Kelaan tukiasioita selvitteleen. Hänellä alkaa olemaan aika itsenäistyä ja halu jatkaa opiskeluja on kuitenkin suuri niin joku ratkaisu tarvii varmaankin keksiä. Toivottavasti paljon parjattu virasto osaa auttaa ja löytää fiksuimman vaihtoehdon. Entisen elämäni muistoissa sen viraston pisteet ei kauhian korkeella ole mun pääkopassani mutta katotaan nyt, josko sieltä apu löytyisi.
Haikeelta tuntuu päästää irti ja haluisin sen pienen tytön sulkea kellariin ja sanoo että maailma on paha paikka älä mene vielä jää vielä noin 100 vuodeksi tänne. Mutta pakkohan se on, se kai on elämän laki että kaikille pikkulinnuille kasvaa siivet joita täytyy päästä kokeilemaan, jotkut palaavat kotipesään ja toiset oppivat lentämään kerrasta. Itse lähdin paljon aikaisemmin kun hän nyt ja joo elämä oli ja opetti eikä aina niin silkkihansikkainkaan pidellyt mutta hengissä ollaan.

Viime yönä mietin tuon rakkimuksen valittelua ja vinkumista kuunnellessani että onneks en oo koira. Ois kauheeta vinkua ja vonkua sen yhden ja ainoan asian perään tuolla lailla pari kertaa vuodessa. Tai noh toisaalta se olis helppoo, kun ei ois kun naapurinnaapurin nartun juoksut 2 kertaa vuoteen mitä hinkua. Muuten ois aika leppoisat oltavat. Hah........... en silti haluis olla koira............

Tässä mää olen niin kauhian piäni ja reppana ja matkalla uuteen kotiin.

Tässäkin mää olen viälä niin kauhian piäni ja suloinen.

Tässä mää en ookkaan enään niin kauhian piäni mutta kaihian suloinen oon viäläkin.





1 kommentti:

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3