maanantai 23. heinäkuuta 2012

Lomakrapula

.... vai loman jälkeinen krapula. En nukkunut viime yönä kun pelkäsin etten aamulla herääkkään, ja jos nukuin ei ainakaan kellon soidessa tuntunut siltä. Kelloa kattoin varmaan viis kertaa viimeisen muisto on kun kännykkä näytti ajaksi 03,34.

Töissä olin puol tuntia etuajassa (kerrankin) johtuen siitä että kaasujalka painoi ja paljon. Nautin pitkästä aikaa kun sain ajaa yksin se kai sitten painoi sitä jalkaa lattiaan päin.
Tuntui hetken hyvältä. Päässä soi: sorateiden virtuoosi......
Väsyttää, kaameesti väsyttää mutta ehkä tämä tästä. Jäin aamukahvitunnilla miettimään voiko univelka olla kroonista, onko se sairaus ja saisko siitä sairaslomaa ?????? Tuskin. Tylsää.

Iltiksessä oli otsikko; Lomaltapaluu ottaa pattiin.
Hienoa että jollain muullakin.
Tytsini ystävän Keisarin Morsian blogia lukiessani löysin tekstikohdan joka oli kaunis ja pakko laittaa tännekkin. Anteeksi jos kopsaan mutta kirjoitit niin kauniisti:

Sitten tuli taas se hiljaisuus. Tai en minä tiedä miksikä sitä kutsuisi. Tyhjyys voisi olla parempi nimi sielun hiljaiselle voimattomuudelle. Tyhjyys joka kuitenkin täyttää vatsan, inhottavasti ja samalla niin kovin vaativasti. Hiljaisuus jota kaipaa, mutta jota ei kestä kuunnella. Hakeudun ihmisten joukkoon eikä oloni parane, hakeudun omaan seuraani, nukun paljon. Uni ei vapauta tyhjyydestä, herätessäni olen yhtä väsynyt kuin nukkumaan mennessänikin. 

En osaa vastata yksinkertaisiin kysymyksiin, aivot kulkevat hidastettua nopeutta ja mietin miten saisin ne taas toimimaan. Kuitenkin näen ympärilläni sen saman kuin eilenkin, kaiken kauniin ja arvokkaan. Kaikki rakastamani asiat. En vain kykene tuntemaan niitä yhtälailla kuin ennen. Sitäkö tämä onkin? tunteettomuutta? vai tunnottomuutta? Kyllä minulla vielä tunteeni on, mutta ne ovat ajautuneet melankolian tummiin sävyihin. Kaikkein kirkkaimmatkin tunteet, kaikkein lämpimimmät ja mieltä nostattavimmatkin tunteet ovat ajautuneet harmaiksi melankolisiksi ja hiljaisiksi. 



... Osu ja uppos...... yksi kunnolla nukuttu yö helpottais jos vaan sais sen nukkumasan kiinni. Hartioita särkee ja selkää ja niskaa pakottaa 11 mattoa 6 isoa ja 5 pientä pesasin "ohimennen" eilen kun kerrankin paistoi aurinko =).
Toinen mokoma oottais viel varastossa, toista aurinkoista päivää ja toista perspiraatiota. Sitä ootellessa yritän keskittyä tekemään työtä jolla on tarkoitus mutta kelle ???????
Tää bloggerikin lagaa onkohan tälläkin krapula..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3