maanantai 9. huhtikuuta 2012

Hämyisää....

... lorvikatarri,makaamistauti,megalomaaninen väsymysketutus,kaikki loppu fiilis yhdistettynä 4 päivän lomaan ei oo hyvä juttu.
Enpä oo muuta tehny kun lorvinu, nukkunu , nukkunu ja lorvinu ja kettuuntunut nukkumiseen ja lorvimiseen saamatta mitään kuitenkaan aikaiseksi sille lorvimiselle ja nukkumiselle saatikka kettuuntumiselle.
Lorvimisen ohella olen pähkinyt syntyjä syviä ja päätynyt erinäisiin ratkaisuihin arkielämäni suhteen ja nyt sitten enään mietin mistä saan voimaa toteuttaa ne.
Hmmmm... keväthän on kait uudistumisen aikaa ja nyt kai se remppa siis oman elämän remppa on aloitettava, kun vaan jaksais... Uuden harrastuksen olen jo aloittanut ja kuten niin ihana tyttäreni sitä nimittää hyökyaaltomammajumppa on melkein vienyt miut mennessään. Siis öhöm jos totta puhun niin enpä ees muista mikä sen jupinan oikea ja virallinen nimitys on mutta kai se jotain hydro pikkiä on eli ämmät altaaseen ja melkein kuin zumpataan... hih hassua tuntea hikoilevansa vedessä mutta niin siinä vaan on käyny ja tuloksiakin jo on havaittavissa.
Anoppikin armollisesti virnuillen ja hapanta naamaa näyttäen kehui että; oot tainnu ehkä hiukan laihtua jostain päin. ( 18 kg ois painoa pudonnu viime marraskuusta asti) Oonhan mää hiukkasen tainnu juu. Tekipäs mieleni sanoo hälle muutakin mutta en ees sitä jaksanu... toisaalta hyvä eipäs tarvii miettiä minä vuonna se ehkä seuraavan kerran muistaa lapsenlapsiensa olemassaolon kun niitten äiti  on vaan niiiiiiiiiiin hirviö että lapsetkin on niin helppo unohtaa. Ei vais kai se kaikkensa yrittää sekin.
Oon huomannu itsestäni sellasia asioita joita en ois halunnu huomata tässä viimeisen puolen vuoden aikana, oon kyllä aina ollut paha suustani saatikka aatoksissani mutta nykyään heittää kyllä niin yli näissäkin asioissa että itteekin välillä hirvittää. On tässä sekin hyvä puoli että itelleen oon oppinu nauramaan aikas hyvin tai sille että jään miettimään josko sanoisinkin kaiken sen ääneen mikä päässäni liikkuu ja siitä seuranneille ilmeille... Hihhih aikas monta herskyvää hetkeä oon viettäny.
Nyt just on sellainen mustan kateuden fiilis ja katkerien aatosten summa päässä että huhhuh... tuntuu että kaikilla muilla on ja mulla ei, tuntuu että kaikki muut osaa ja mää en, tuntuu että kaikki muut saa ja mää en mitään ( paitsi sitä), tuntuu että kaikki muut onnistuu kaikessa ja mää en missään... Näissä fiiliksissä kun rypee yöt läpeensä voitte arvata onko aamulla tosi fressi olo... =)
Äiti sanois että vedä viikon lärvit ja örvellä.... hmmm... mutta kun ei ees se maistu, nyt pässiäisenäkin ois ollu pippaloita ja pileitä hurumykke mutta kun ei niin ei... EI KIINNOSTA....
Kotona kaapit täys viinaa mutta kun ei, ei niin ei.
Huomenna kuitenkin aloitan sen oman elämäni muokkauksen, saas nähä kuinka akan käy... tuleeko ruskeaa kirjekuorta vai näytetäänkö vihreetä valoo suunnitelmilleni. Toisaalta eipä tuo haittaiskaan siis tuo kirjekuoren saaminen... sittempähän ois pakko laittaa muutama muukin asia reilaan. =)
Nyt on pakko mennä tuijottaan tuota maailman lopun vehjettä ja kadonneen jäljillä... ihana sarja siinä saa itkee häpeemättä..... vaiks hävettää se silti ja sekin on tyhmää......

3 kommenttia:

  1. Onko maailmassa olemassa YHTÄ AINUTTAKAAN anoppia joka olisi NORMAALI ihminen! :D

    Hyvät neuvot Sun äidilläs :DD

    Onneks toi mene ohi.. toi MKF eli mustan kateuden fiilis. Ja Temppiä!

    Eilinen Kadonneen jäljillä oli erittäin tyhmä! :)))

    VastaaPoista
  2. Niin olo se itketti ihan liikaa..... =) ja olen mää kuullu sellaisistakin anopeista jotka on ihan jees mutta ne taitaa olla katoava luonnonvara =) Äidillä on aina neuvo joka asiaan ja murheeseen =) äiti on paljon kokenut ja elänyt hihihhih =).

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3