torstai 17. marraskuuta 2011

Että tällänen päivä tänään...

On näköjään tänään sitten sellainen päivä ettei mikään onnistu, kaikki mihin kosken menee pilalle... AAAAARRRRGGGGHHHHHHHH... yritin tehdä tonttu sydämmiä ja kämmäsin kaikkee tyhmää niiden kanssa, yritin tehdä enkelin siipiä huovasta kämmäsin nekin, yritin tehdä huopa joulusukkia ja hahaaaa arvaattekos v***iks meni nekin.... ei vaan oo mun päivä tänään.
Ihan aloittelijoitten ompeluvirheitä, kankaat väärin päin, väärä ommel väärään kohtaan ynm ynm.... sörkin saksilla  lankoja katkoessani reikiä kankaisiin ynm ynm... hohhoijaa.... Ei ole siis ompelupäivä tänään.
Ehkä huomenna..... Ehkäpä ei.
Olin eilen ihan kuollut syystä että jouduin aamulla turvautumaan hammaslääkäriin kun visuri alhaalta tulehdutti juurensa ja koko toinen naama eikun toinen puoli naamasta turpos. Edellisen yön kun kippuroittin sohvalla lääketokkurassa, särkylääkkeethän ei tehonnu muutakun että oli kivempi sairastaa kun pää oli himmee mutta särky jatkui....aamulla oli sitten pakko soittaa päivystykseen ja sain ajan aika äkkiä ei sillä mutta kun herra v***n hammas oli jo tulehtunut ei luonnollisestikkaan puudutuskaan tehonnut niin hiphei. Vastaanotolla kuului suoraa huutoa puoli tuntia ja ulos köpötteli haamulta näyttävä suupielestä verta valuva zombie, joka ihan varmasti näytti siltä miltä musta tuntuikin eli kuolleelta paitti että kuolleisiin ei satu uskoakseni, mutta Rouva hammaslääkäri oli voittanut taistelunsa visuria vastaan, pisteet sille.
Nooh sitten kun murheenkryyni oli saatu pois niin alkoi jo buranakin vaikuttamaan. Muutama tunti unta kuulaan niin alkoi zombiekin heräillä melkein rintsessana...
Tänään ei ole havaittavissa muutakuin pieni turvotus alaleuassa ja kipinöivä pistely joka hoituu buranalla pois. Luulin olevani siis ihminen jo tänään mutta normaali ihminen ei tee tälläsiä mokia varsinkaan jos on puolet elämästään ommellu kaikennäköistä... Eli siis mitä opimme.... emme mitään en mää ainakaan....
Haaveilen edelleen messuille pääsystä viikonloppuna siis kädentaito messuille... armas tyttäreni on siellä rehkinyt jo pari päivää rakentaen niitä mutta kun kysyin siltä kauniisti vapaalippuja sain sellaisen mulkaisun vastaani että empä kysy enään. Kai sinne on sitten rahalla mentävä... =( kahtotaan nyt sano ukkopaha kun kysäisin mahdollista seuraa sinne.... ehkä on ihan hyväkin jos hän vaan kahtoisi ja menisin sinne seuranani vain hänen visansa =O.... joo o nyt meen keittään päiväkahvetta ja otan joululehden ja koiran kainalooni ja kömmin sohvan nurkkaan mokaileen.... kai se kahvi sitten on sohvalla ja lehti koiran suussa....

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti ei ompelutaito kokonaan kadonnut viisurin myötä;) Ei vaan,joskus on päiviä jolloin kaikki onnistuu ja toisinaan taas ei mikään,tutulta hutulta kuulostaa tuo toilailu...Otahan rennosti,kyllä se siitä taas suttaantuu=D

    VastaaPoista
  2. Hui.. Minulta puuttuu muuten visarit kokonaan.. ei oo ikinä ollutkaan! :DD
    Mutta kovasti olen haluumassa ompelukonetta.. :D

    VastaaPoista
  3. No ompa ollut päivä sulla! Parantele rauhassa ja uusi yritys ni kyllä se siitä taas! =D

    VastaaPoista
  4. MV; mun veljelle tuli visurit liki 40 v,nä eli saattaapi ne sielt pullahtaa sunkin elämääs piristämään...
    Kiitos Pia ja Kirsi empatiastanne... life is sucks... mutta silti niin laiffii.. =)

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3