maanantai 31. lokakuuta 2011

Enneunia,unelmia ja Saarista.

Huhhuijaa on taas menty kun aropupu eestaas ja taasees.
Rintsessa on jo pitkään pyytänyt Martti Saarisen levyä ja tänään sen sitten työmatkalla aamulla ostin ja JOOOO O paria tunnetuinta biisiä popitin namikat kaakossa 6 aikaan aamulla ysitietä ajaessani töihin ja lauloin niin paljon kun keuhkoista irtos, oli helppo hoilottaa kun on niin pimeetä ettei edes vastaantulijat nää vaikka kuinka ois kitarisat pihalla.Sori vaan kaikki jotka sen kuulivat, työpaikkani sijaitsee tosi pienen kyläpahasen takana ja on ajatteva sen kylän läpi päästäkseen sinne, siellä sentään maltoin hiukan hiljentää volyymia. =) Mahtavaa terapiaa, vaikka hiukkasen noloo ....

Italian gigolokin on saapunut uuteen kotiin ja olen niiiiiiiiiiiiin myyty siihen ettei tosikaan. IHANA IHANA IHANA väsky kerta kaikkiaan.
Myös toinen paketti tuli perille, olen onnellinen siitäkin. Kuvia ihanuuksista myöhemmin kun jaksan/ehdin/tokenen tuon puolikaljun karpaasin mukanaan tuomasta tunteesta....

Pidä minusta kii, tässä ja nyt. Avaa silmäsi aamuun nousevaan, mulle sä oot valoa rakkauden kauneimmillaan.
JOOO OO olen ehkä hiukan hullu mutta tämä mies kolahti aika lujaa, anteeksi vaan. =)

Näin toissayönä enneunen unelmastani jonka haluaisin toteuttaa ja nyt oli pakko sitten selvitellä asioita ihan tosissaan, josko sittenkin uskaltaisin.. tai sitten en, ans kattoo ny kuinka akan käy...

Viikonloppu meni töiden merkeissä TAAAS ja se väsyttää vieläkin ja masentaa kun ei jää aikaa perheelle eikä sille mikä kuitenkin on tärkeintä.
Ei minua ole tehty hotellielämään eikä jatkuviin poissaoloihin eikä työllä itsensä tappamiseen.... Kun perjantai aamuna puol 6 lähtee ja lauantai iltana puol 7 kotiutuu ja siihen päälle vielä normaali työpäivät matkoineen 05.30 -17.30, ei kestä mun fyysiikka. Hohhoijaa.... Ei ymmärrä pienen ihmisen pää tällästä, joka aamu lähtiessäni mietin onks mun ihan pakko ja joka aamu vastaan että on, vielä muutama vuosi tai jokunen aika. En vaan tiedä kuinka kauan. TYLSÄÄ.....
Nyt sohvalle tämän läppärin kanssa ja lukemaan teidän muiden bloggailuja joista saa kummaa voimaa jaksaa eteenpäin kiitos niistä onnenmurusista, joita tuotte elämääni. =)

1 kommentti:

  1. Heh, hauska postaus :D
    Mulla aina autossa laulaessa ja muuten vaan riehuessa sellainen tunne, ettei kuitenkaan kukaan huomaa, ku mä oon täällä sisällä, mutta totuus on että kyllä ihmiset vaan katsoo :D
    Ku mä itsekin kyttään joskus mitä muissa autoissa tehdään.

    VastaaPoista

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3