lauantai 3. syyskuuta 2011

Väsymystä ja ikävää.

Tämä viikko on ollut täynnänsä TYÖTÄ ,TYÖTÄ ja TYÖTÄ isolla T,llä. Olin komennuksella pohjois-suomessa Kemissä ja viikkoon mahtui piiiitkiä työpäiviä, yltiöpäistä väsymystä ja ikävää. Oli ikävä kotiin ja lapsia ja luulen että se korostui mitä väsyneempi olin.
Kemi oli kaunis josko levoton kaupunki ja hotellini sijaitsi aivan meren rannalla vaikken jaksanutkaan saatika ehtinyt siitä juurikaan nauttimaan. Keskiviikko iltana oli huikea auringonlasku mutta en edes sitä jaksanut ulos lähteä katsomaan vaan tiirailin hotellin likaisten ikkunoiden läpi.
Harmi sinänsä. Kuulin että rantaa kiertää hieno kävelytie joka poikkeaa johonkin saareenkin  ja päätin että jos vielä niille kulmille eksyn se on katsottava. En taas oikein ymmärrä miten normaalia elämää eletään mutta ehkäpä parin kunnon yöunien jälkeen elämä palaa raiteilleen. Olen sitä mieltä että ihmistä ei ole luotu 16 tuntisiin työpäiviin ilman sanottavia taukoja. Se käy fysiikan ja henkisyyden päälle vaikkei kestoltaan olisikaan pitkä. Viikko riitti tällä kertaa väsyttämään päästä varpaisiin ja sisuksiin asti. Onneksi kotona oli kaikki suurinpiirtein kohdillaan,vaikkei se reissussa ollessa sitä huolta vähennä vaikka kuinka tietäisi että kaikki sujuu. Ammatinvalinta kysymys sanoisi joku, mutta sanoisin tässä kohtaa että "kohtalon" sanelema juttu. En valinnut tälläistä ammatikseni vaan tämä reissaaminen on tullut sivutuotteena ja lisämausteena josta ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä ilman työpaikasta luopumista.
Sanoisin ennemmin että työpaikka valinta kysymys ei ammatinvalinta.

Syksy on jo tullut ja kaamosta odotellessa on hieno suunnitella kaikkea miten talvesta tehdään viihtyisämpi ja olen edelleen sen valkoisen Rappioromantiikan kannalla sanoisi muut mitä tahansa.  Meille ei valkoista kotia kokonaisuudessaan saa vaikka mitä tekisi ulkoiset puitteet sanelevat jo niin paljon että se on mahdotonta toteuttaa,mutta valkoisemmaksi se voi muuttua kunhan vauhtiin pääsen.
Nyt siirryn nauttimaan villasukkien lämmöstä ja saunan tuoksusta  sekä omien murujen haleista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3