keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Hyvä fiilis

Sairaan hyvä fiilis tänään, älä kysy miksi , mikään ei ole yhtään sen paremmin kuin eilenkään mutta hieno olo siittä huolimatta. Töiissä uihkasivat ohjata jo hoitoon, olenkohan ollut HIUKAN pahalla tuulella HIUKAN liian pitkään.Kotona odotti tavanomainen kaaos mutta sekään ei laskenut mielialaa. Liekö itsepetosta vai mitä mutta hauskaa tääkin välillä on, ei aina vaan jaksa murjottaa ja marmattaa.

Eilen hain netistä taulua, haluaisin makkarin seinälle sellaisen ison mustavalkoisen ruusun kuvan auki olevan tai sitten sellaisen missä olisi nuppu ja auki oleva.. mieleistäni en löytänyt kummankaan laisena.
Täytyypi kai laittaa Iipa-Muru asialle ottamaan äipälle ruusu kuvia. =)

Eilen siis surffaillessani eksyin taas kerran sivuille joissa on "upeita" ja älyttömän puhuttelevia valokuvia hylätyistä tehtaista ja taloista, olen istuskellut joskus aiemminkin niiden sivujen ääressä tunti tolkulla ja vain tuijotellut kuvia ajatusten juostessa päässä omaa rataansa. Eilen sitten keskityin hylätyn mielisairaalan valokuviin ja  alkoi ahdistaa oikein kunnolla kun mietin millaisia ihmiskohtaloita nuo seinät ovat nähneet ja kuulleet. Miten surkeaa jonkun elämä voi oikeasti olla kun ei asiat ole kohdillaan ja maailma vinksahtaa.
Olen sitä mieltä että meille kaikille voi käydä niin, kun tarpeeksi maailma potkii päähän. Mielemme ei vaan enään jaksa suodattaa ja vaihtaa vapaalle niin sanotusti ja se ei ole aina niin kauhean hyvä asia.
Työelämä on muuttunut entistä hektisemmäksi ja omassanikin työssäni joka on "ikuisesti turvattu työpaikka valtion instanssissa" huomaan kilpailuttamisen mukanaan tuomia piirteitä. Joka paikasta vähennetään ja samalla vaaditaan tehokkuuden lisääntyvän. Tunteja tunteja lisää vaan ja ilmaiseksi täytyisi tehdä, ylitöistä ei makseta ainakaan vapaina vaikka se jos mikä olisi firmalle kannattavin tapa säästää, ylityöt vapaina tunti tunnista. Toisaalta ymmärrän senkin että jos vaikka minä pitäisin ylityöni vapaina saisin olla 3 viikkoa putkeen vapailla. Kukas minun työni sitten tekisi kun porukkaa on nyt jo ihan liian vähän. Oravanpyörä joka ei pysähdy koskaan.Joskus toivoisin voivani hypätä pois kyydistä mutta elämä ei anna vielä myöten, ehkä sitten joskus.
niihin mielisairaalan kuviin vielä palatakseni siellä oli lattialla veriset jalanjäljet, liekö joku tiputtanut maalia johonkin ja kävellyt yli ja jatkanut kävelyä jättäen tahallaan ne jäljet mutta sekin kertoo mielestäni aika karua tarinaa, se oli viesti jostakin, huuto jollekkin kuulemattomalle.

Ulkona ulvoo tuuli ja pätkii sähköjä, eli tänään voisi vaikka hiukan nauttia takkatulen lämmöstä ja kynttilöistä josko hyvä fiilis jatkuisi edes iltaan. Nyt on pakko kaivaa imuri jo toisen kerran tällä viikolla esiin ja aloittaa kaaoksen hallinta.
Huomenna voisi jatkaa taulun metsästystä. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3 ihastuin kommenteista ja puumerkeistänne, kiitos niistä <3